keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Hyvä sijoittaja vai ahkera työntekijä?



Kuulen usein sanottavan, että sijoittamisen aloittaminen on haastavaa. Varmasti useimmat muutkin ovat kuulleet mm. seuraavista syistä miksi sijoittaminen ja sen aloittaminen on vaikeaa:
  • "Minulla ei ole aikaa ruveta opiskelemaan ja tutkimaan sijoittamisen saloja tuntikaupalla päivässä. Mielummin käytän aikaa johonkin mistä pidän ja annan muiden, joilla on aikaa, rahaa ja osaamista harrastaa sijoittamista."
  • "Ei rikastuminen työnteolla ole mahdollista."
  • "Enhän minä kuitenkaan edes pysty saavuttamaan sellaisia tuottoja, että sijoittamisesta jäisi jotain käteen."
  • "Suuri riski menettää rahansa"
  • "Sijoittaminenhan vaatii paneutumista ja siinä onnistuminen edellyttää osakkeiden edes takaista myyntiä ja ostamista."
  • "Vain ammattilaiset voivat saavuttaa sellaisia tuloksia, että sijoittaminen kannattaa."

Minua ärsyttää edellä esitetyt kommentit varsinkin siitä syystä, että ihan niin kuin sijoittamisessa pärjääminen edellyttäisi jotain +160 ÄO:ää! Edeltävä saattaa hyvinkin olla seurausta siitä, että mediassa virheellisesti korostetaan sijoittamisen vaikeutta ja vaarallisuutta, joka entisestään nostaa rimaa aloittaa rahan laittaminen sivuun kasvamaan korkoa. Tällaiset uutisotsikot eivät varmasti ainakaan laske ihmisten ennakkoluuloja sijoittamista kohtaan: Linkki1, Linkki2, Linkki3.

Mielestäni sijoittamisessa voi aivan hyvin pärjätä vaikka keskittyy siihen minkä osaa parhaiten - työntekoon. Tai paremmin sanottuna; työnteon, säästämisen ja sijoittamisen yhdistelmällä voi päästä hyvään lopputulokseen. Oli älykkyysosamäärä sitten 80 tai 150!

Demonstroin jo aiemmassa kirjoituksessani, että mielestäni tavallisella työssäkävijällä on mahdollisuus vaurastua työuransa aikana, mikäli hän 1) päättää tehdä näin, 2) aloittaa tarpeeksi aikaisin ja 3) seuraa orjallisesti suunnitelmaansa. Vaurastumisen kaava ei todellakaan ole vain rikkaiden hallussa, mutta sen toteuttamiseen vaadittava tahto voi olla eri asia.


Sijoittaja Simo Vs. Työntekijä Timo

Tasaisesti sijoitettavan kuukausisumman koolla on uskomattoman suuri vaikutus lopputulokseen - suurempi kuin mitä moni saattaisi etukäteen ajatella. Verrataan esimerkin vuoksi kahta henkilöä, Simo Sijoittajaa ja Timo Työntekijää, joiden sijoitusosaamisessa on huomattavia eroja.

Henkilöistä sen verran, että Simo on todella lahjakas sijoittaja ja Timo ahkera työntekijä. Molempien peruspalkasta jää kaikkien kulujen jälkeen 300 euroa kuussa ylimääräistä rahaa, jonka he laittavat sijoittamiseen.

Simo ei tyydy sijoittamaan rahojaan tylsästi indeksirahastoihin tai ETF:iin, koska hän uskoo saavuttavansa markkinoita parempaa tuottoa pitkällä aikavälillä. Simo uskoo voittavansa markkinoiden 8% keskimääräisen tuoton kahdella prosentilla vuosittain, jos hän panostaa yritysanalyyseihin ja markkinoiden seuraamiseen 2 tuntia joka arkipäivä.

Timoa ei taas voisi vähempää kiinnostaa markkinoiden tai yritysten seuraaminen aktiivisesti, joten hän tyytyy markkinatuottoon mukisematta. Lisäksi indeksisijoittamisen vaivattomuus ja ajansäästö huokuttaa häntä. Hän tosin nauttii omasta työstään ja on siksi valmis tekemään tunnin ylitöitä maanataista torstaihin, josta hän saa korvaukseksi vaatimattomat 15 euroa tunnilta. Lisätyö on kuitenkin tunnin vähemmän työtä päivittäin kuin mitä Simo Sijoittaja on valmis tekemään sijoitustensa eteen. Saamansa ylityörahat Timo on valmis laittamaan sijoituksiin kartuttamaan korkoa, jotta Simo ei pääsisi täysin karkaamaan tavoitettamattomiin paremman tuotto% vuoksi.



Henkilö KK-säästö Ylityötunnit kk Ylityökorvaus/h Vuosi tuotto KK tuotto Säästöaika kk
Simo Sijoittaja  300 € 0  -   10 % 0,7974 % 240
Timo Työntekijä  300 € 16  15 € 8 % 0,6434 % 240
 
Miltä kahden edellä mainitun henkilön varallisuus sitten näyttää 20 vuoden päästä. Kumpi on mahdollisesti vetää pitemmän korren kerääntyneen varallisuuden määrällä mitattuna? Kannattiko Timon olla huolissaan siitä, että hänellä ei ole samanlaista taitoa tai kiinnostusta sijoittamista kohtaan kuin Simolla? Alla oleva graafi paljastaa vastuksen.


Varallisuuskertymät 20v ajanjaksolla

Laitetaampa sama vielä kaavioon numero muodossa:



Henkilö KK-säästö Ylityötunnit kk Ylityökorvaus/h Vuosi tuotto KK tuotto Säästöaika kk Summa 20v päästä
Simo Sijoittaja  300 € 0  -   10 % 0,7974 % 240  215 478 €
Timo Työntekijä  300 € 16  15 € 8 % 0,6434 % 240  307 259 €


20 vuoden päästä Timolla on lähes 100 000 euroa enemmän varallisuutta kuin Simolla! Näyttää siis siltä, että loppujen lopuksi säästetyllä summalla on enemmän merkitystä kuin parin prosentin saavutetulla ylituottolla varsinkin kun sijoittaminen aloitetaan nollasta. On huomattavaa, että laskutoimitukseni ei ota huomioon kaupankäyntikustannuksia tai veroseuraamuksia. Lisäksi nykyajan markkinoilla ylituoton saavuttaminen vaatii huomattavaa panostamista lukemiseen ja tiedon analysoimiseen. Myös markkina-anomalioiden hyväksikäyttäminen vaatii tietotaitoa, jota ei saa kuin tutustumalla aiheeseen ja opettelemalla niiden hyväksi käyttöä intohimoisesti. Silti ei ole olemassa minkäänlaisia takeita siitä, että näin toimimalla voitaisiin löydä markkinat. Nämä seikat huomioon ottaen kahden prosentin nettoylituotto olisi jo todella hyvä suoritus keneltä tahansa sijoittajalta.

Tekemäni laskutoimituksen perusteella Timon ei pidä missään nimessä panna päätään pensaaseen vaikka hän ei ole yhtä kiinnostunut tai valmis laittamaan aikaansa sijoittamiseen kuin Simo. Itse asiassa nyt Timolle jää päivittäin enemmän aikaa häntä kiinnostavien asioiden parissa eikä hänen tarvitse käyttää osakkeiden analysointiin kallisarvoista aikaansa. Tästä huolimatta sijoitustulos on loistava ja Timo voi käyttää rahat 20 vuoden päästä vaikka ennen aikaiseen eläkkeeseen tai ihan mihin vaan. Ainakin Timolle jää enemmän rahaa käteen kuin Simolle!

Sijoittamisen ei siis todellakaan tarvitse olla mitään rakettitiedettä. Kenties yksi parhaista ratkaisuista on laittaa joka kuukausi sivuun rahaa useisiin (automaattisesti!) indeksirahastoihin, joiden avulla saa laajan toimiala- ja maantieteellisen hajautuksen. Toinen vaihtoehto on ostaa pörssistä esimerkiksi koko maailman kattavaa ETF:a, josta hyvänä esimerkkinä voin antaa iSharesin tai Vanguardin matala kustannuksiset rahastot. Varsinkin jos kuukausittainen säästösumma on pieni niin välityspalkkioiden minimoimiseksi indeksirahastojen alhaiset (tai olemattomat) merkintäpalkkiot puoltavat niiden valintaa. Toisaalta sijoittaja voi esimerkiksi tehdä ostot kahden kuukauden välein ETf:in, jolloin kaupankäyntikustannukset pysyvät kohtuullisina.

(Voit myös itse pyörittää esimerkin numeroita lataamalla tästä excel-kaavion.)

Lopuksi

Nyt joku lukija tietysti ihmettelee (aiheesta), että miksi sitten Osinkopuun kirjoittaja harrastaa aktiivista sijoittamista osakkeisiin eikä suosi indeksituotteita. Jos toimisin täysin rationaalisesti, niin tottakai minun pitäisi käyttää ainoastaan tai ainakin pääasiassa indeksituotteita sijoitusratkaisuina. Minulle sijoittaminen on kuitenkin opintomatka, jonka aikana haluan oppia mahdollisimman paljon sijoittamisesta, rahoituksesta sekä taloudesta ylipäätänsä. Harrastamalla aktiivista sijoittamista tulen tutustumaan kaikkiin edellä mainittuihin osa-alueisiin huomattavasti tarkemmin kuin jos sijoittaisin pelkästään indekseihin. Lisäksi oma stragiani on nauttia osinkovirrasta, eikä jemmata rahoja vuodesta toiseen arvo-osuustililläni. Siksi esim. ETF:ien käyttö on hieman haasteellista niiden verokohtelun vuoksi. Jos ETF:n ja indeksirahastojen tuotto-osuuksia verotettaisiin samalla lailla kuin pörssiyhtiöiden osinkoja, niin käyttäisin varmasti näitä tuotteita enemmän hyödykseni. Tällä hetkellä on kuitenkin niin selvä ero verotuksessa (21% vs 30/32%) osinkojen hyväksi, että en halua luovuttaa verottajalle ilmaista lounasta sijoitustuotoistani.

Otan kuitenkin sen verran vinkkiä kirjoituksesta, että asetan yliopistosta valmistumistavoitteeksi ensi vuoden kesäkuun. Aikaistan siis valmistumisaikatauluani yli puolella vuodella aiemmin suunnitelemastani. Päätöksen seurauksena kuukausittainen säästötavoite voi olla hankala täyttää, mutta mielummin valmistun aikaisemmin kuin kulutan koulunpenkkiä vielä ylimääräiset 6 kuukautta marginaalisella (pienellä) palkalla.

Kirjoittaja ei omista teksitissä mainittuja ETF:a. Kirjoittajalla on kuitenkin osuuksia Seligsonin indeksirahastoissa sekä Lyzorin Venäjä ETF:ssa.


tiistai 4. joulukuuta 2012

Maalaa maailmasi


Seuraava ostokohde!
Varmaan jo otsikostakin pystyi päätelemään, että tämä kirjoitus tulee käsittelemään yhtä kotipörssimme laadukkainta yritystä eli Tikkurilaa. Tikkurila on hyvin poikkeuksellinen yhtiö Suomessa maassa, jossa on huutava pula todella laadukkaista brändiyhtiöistä. Omistan entuudestaan jo pienen palan (tosin hyvin pienen) Tikkurilaa ja olen viime aikoina kytännyt silmä kovana osakkeen kehitystä markkinoilla. Tikkurilan kurssi on hyvin lähellä täydennysoston tekemistä, joten saatan lisätä sen painoa salkussa jo tällä viikolla.

Yrityksestä

En lepertele sen enempää ihastuksestani Tikkurilaa kohtaan ilman perusteita. Olen koonnut alapuolelle ranskalaisin viivoin mielestäni tärkeimpiä ydinkohtia liittyen Tikkurilan liiketoimintaan, yrityspiirteisiin ja tunnusluikuihin.

  • Yritys
    • Vahva brändi -> Kuluttajat tottuneet, että Tikkurila = Laatu
    • Vahva hinnoitteluvoima -> kulut ja raaka-aineiden hinnannousu voidaan siirtää lopputuotteen hintaan
    • Markkina-asema Pohjoismaissa
    • Markkinajohtaja useissa maissa
  • Liiketoiminta
    • Lähes syklitön -> Huom! syvässä lamassa myös "laaduttomat" maalit kelpaavat kuluttajille
    • Ei sido paljon pääomia -> Korkea ROE
    • Ei vaadi jatkuvaa investointia -> Matala CAPEX
    • Vahva liiketoiminnan kassavirta yhdistettynä matalaan CAPEXiin = Owner earnings korkea
    • Maltillinen velkavipu -> laskenut koko pörssi taipaleen ajan-> gearing Q3 2012: 42,1% vs 2011 53,3%
  • Kasvumahdollisuudet
    • Venäjä -> Keskiluokkaistuminen -> Sisustusmaalaus, remontti, uudiskohteet...
    • Itä- Eurooppa -> Kannattavuus saatava myös paremmaksi
    • Miinuksena Pohjoismaiden hidas kasvu, joka johtuu jo kotitalouksien valmiiksi korkeasta maalimäärien käytöstä
  • Johto
    • Rationaalinen
    • Ei hätiköityjä päätöksiä/Investointeja
  • Omistusrakenne
    • Oras/Paasikivet -> Kasvolliset omistajat pitkäaikaisen sijoittamisen kannalla -> Yhtiötä kehitetään pitkäjänteisesti kannattavuutta unohtamatta -> Piensijoittaja ystävällistä
  • Tulos ja liikevaihto
    • Tulos ei kasvanut merkittävästi pörssilistauksen aikana -> Tikkurilakaan ei ole täysin immuuni finanssikriiseille
    • Graham Sales growth 2002-2011: 3,5% -> Lukemaan vaikuttaa edelleen finanssikriisin aikainen kasvun hidastuminen.
    • Vuosi 2012 tulee olemaan huomattavasti parempi kuin 2011 -> Tulos ja Liikevaihto kasvaa -> Ennätys EPS
    • Kassavirta huomattavasti viime vuotta parempi
  • Tunnuslukuja
    • EBIT% 2005-2011: 10,7 vs 2011: 9,5 -> laatuyhtiön merkki -> Normalisoituu takaisin keskiarvoon tai yli kun kuluja karsitaan -> merkkejä jo ilmassa: 2012 Q1-Q3 14% vs. 2011 Q1-Q3 12,4%
    • ROE% 2008-2011: 25,3
    • P/B: 2,98
    • P/E: 13,7
    • D/P: 5,1%
    • ROE 2011 / PB: 6,14%
    • ROE ave / PB: 8,49%
  • Osinko
    • 2010 0,7€ 2011 0,73€
    • Payout- ratio 91% -> En ole huolissani, koska alhaiset investointitarpeet + vahva kassavirta
    • Osinko tulee todennäköisesti kasvamaan ensi keväänä tuloksen ja kassavirran kasvun johdosta
  • Arvostus
    • Haastavahko tulos- ja tasepohjaisesti
    • Katseet owner earnings- mallin pohjaisiin lukuihin kertovat täysin muuta tarinaa-> Jo nykyisellä hintatasolla Tikkurila on ostopaperi
Summa summarum, Tikkurilassa on paljon sellaisia asioita, joita edellytän buy - and -hold sijoitukselta. Oikeastaan omaan sijoitusstrategiaan Tikkurila sopii loistavasti tylsääkin tylsempänä liiketoimintana, johon sijoittaminen ei aiheuta minkäänlaista euforian tunnetilaa suuremmassa osaa sijoittajista. Toisaalta voidaan sanoa, että mitä tylsempi sijoitus on niin sitä parempi se keskimäärin tulee olemaan. Ainakin omalla kohdalla näin on käynyt kerta toisensa jälkeen.

Tikkurilasta kiinnostuneelle suosittelen lukemaan myös Jukka Oksanharjun kirjoituksen Nordnetin blogista. Minulla ei ole juuri mitään lisättävää tai korjattavaa hänen kirjoitukseen, muutoin kuin arvostuksen läpikäymistä vielä tarkemmin.

Tikkurilan arvostus

Kuten edellä mainitsin, niin Tikkurila vaikuttaa haastavasti arvostetulta esimerkiksi perinteisen P/E- mittarin mukaan. Jos käytämme edellisissä kirjoituksistani tuttua neutraloidun P/E-luvun ja ylisyklin tuloksen avulla saatavaa  fair- valueta niin se olisi alla olevilla parametreillä laskettuna 9,27€.

ROE = 22%, g = 5%, Normalisoitu EPS = 0.8€, r = 12%

P/E * EPS = 11,04 * 0,8 = 9,27€

Näiden tietojen perusteella Tikkurilaan ei kannattaisi missään nimessä sijoittaa, kun vertaa saatua tulosta yrityksen nykyiseen arvostukseen (14,24€). Toki oma diskonttakorko on korkea, mutta haluan ostohinnan ja "oikean hinnan" väliin mahdollisimman suuren turvamarginaalin, jolloin arvioiduille parametreille voidaan sallia epätarkkuutta ilman että sijoitustulos tulisi olemaan heikko. Tarkastetaan kuitenkin vielä millainen ostoarvo saadaan laskemalla Tikkurilan arvostus Owner Earningsien perusteella.

Owner Earnings
Katse kassavirtaan! Kuva: The Wall Street Journal
Varmasti monelle on jo entuudestaan tuttu vapaan kassavirran arvostusmalli, jossa diskontatut tulevaisuuden vapaat kassavirrat muodostavat yhtiön arvon. Kassavirtalaskelmat ovat hyvin käyttökelpoinen väline sijoittajille, koska niitä on vaikeampi manipuloida yrityksen johdon toimesta verrattuna tulospohjaisiin lukuihin.

Vapaan kassavirran kautta voidaan laskea yrityksen kokonaisarvo, jolloin kassavirrat diskontataan yrityksen kokonaispääoman tuottovaatimuksella (WACC), tai yhtiön arvo omistajille, jolloin diskonttatekijänä käytetään sijoittajien tuottovaatimusta. Käytän itse jälkimmäisen mallin muunnettua versiota, jota kutsutaan vapaasti suomennettuna omistajatuloksi (owner earnings).

Edellä mainittu malli ei suinkaan ole uusi keksintö vaan sen esitti ensimmäisen kerran Warren Buffett vuoden 1986 sijoittajakirjeessään:

Owner earnings: " These represent reported earnings plus depreciation, depletion, amortization, and certain other non-cash charges less the average annual amount of capitalized expenditures for plant and equipment, etc. that the business requires to fully maintain its long-term competitive position and its unit volume."

Lyhyt kaava laskea omistajatulo on vähentää yrityksen liiketoiminnan nettokassavirrasta sen liiketoiminnan ylläpitämiseen kuleneet rahavirrat (CFO - Maintenance Capex). Mallin hyviä puolia verrattuna vapaankassavirranmalliin on, että se ei ota huomioon rahoituseriä, kuten esimerkiksi velan lyhentämistä tai velkaisuuden nousua, joilla ei pitäisi olla merkitystä sijoittajan saamaan kassavirtaan. Myöskään yrityksen kasvuun suuntautuvat kassavirrat eivät pienennä laskettavaa kassavirtaa. Omistajatuloa voikin hyvin kuvata kassavirraksi, joka jää sijoittajan käteen liiketoiminnan pyörittämisestä.

Mallin haasteena on laskea pois yritysten rahavirtalaskelmissa ilmoittamasta Capexista kasvustrategiaan kuluvat rahavirrat. Yritykset harvoin ilmoittavat suoraan mikä osa kuuluu liiketoiminnan ylläpitämiseen ja mikä kasvuun. Itse käytän laskuissa miltei aina yritysten ilmoittamaa Capexia ja harvoissa tapauksissa yritän jakaa rahavirtaa ylläpitoon ja kasvuun kohdistuviksi (pl. esim. Nokian Renkaat). Alla olevassa taulokossa on Tikkurilan operatiivinen kassavirta ja laskemani Capex vuosina 2003 - 2011.

Tikkurila OCF Capex OE
2003 26,0 12,8 13,2
2004 51,5 5,3 46,2
2005 57,4 4,5 52,9
2006 55,1 8,3 46,8
2007 51,4 36,1 15,3
2008 55,7 25,4 30,3
2009 62,5 13,1 49,4
2010 63,9 11,1 52,8
2011 37,1 15,2 21,9
Average 51,2 14,6 38,4
Peak 63,9 36,1 52,9
Low -19,0 4,5 13,2


Käyn seuraavaksi yhden tavan laskea Tikkurilan "ostoarvo" owner earnigsien perusteella käyttäen hyväksi Gordonin kasvumallia. Esimerkiksi voimme käyttää normalisoituna omistajatulona kolmen viime vuoden lukemia ja laskea niiden avulla vaadittu ostotaso.Syklisille yhtiöille on perusteltua käyttää pitempää normalisointijaksoa, jolloin yhden vuoden merkitys pienentyy keskiarvon alle.

Tikkurilan hinta = P, Tuottovaatimus = 12%, g = 5%, Normalisoitu OE = 41,4

P = OE * (1+ g) / (r -g) = 41,4 * 1,05 / (0,12 -0,05) = 621, 01 M€

Kun vertaamme tätä lukua Tikkurilan nykyiseen markkina-arvoon 630 M€, niin voimme sanoa osakkeen olevan kohtuullisen huokeasti arvostettu.Vielä kun tiedämme jo tässä vaiheessa, että yrityksen OCF tulee kasvamaan merkittävästi viime vuodesta, niin arvostus on jo tällä tasolla huomattavan edullinen verrattuna yrityksen riskeihin.

Tikkurilan kohdalla tuloksen kautta laskettava arvostus näyttää korkealta verrattuna omistajatuloon perustuvaan lasketapaan. Edeltävä on seurausta siitä, että Tikkurilan suurimmat investoinnit ovat takanapäin ja niihin kohdistuvat vuotuiset poistot ylittävät capexin. Toisin sanoen Tikkurilan tulos näyttää tänä päivänä yritykseen sijoittavalle liian pieneltä johtuen aiemmista investoinneista, jotka eivät kuitenkaan vaikuta omistajan saamaan tulevaisuuden kassavirtaan!

Lopuksi

Omat ostot tulen aloittamaan todennäköisesti lähiaikoina, mikäli kurssi ei ota suurta loikkaa ylöspäin. Suunnitelmissani on kasvattaa positiota pikku hiljaa suuremmaksi, joten en missään nimessä panisi pahakseni, jos kurssi laskisi olennaisesti nykyisestä. Ostin osaketta ensimmäisen kerran tammikuussa lähellä nykyistä kurssia, mutta tuosta ajankohdasta Tikkurilan sisäinen arvo on kasvanut enemmän kuin siitä irronnut osinko. Täten ostamalla tänään osaketta samaan kurssiin kuin tammikuussa teen paremmat kaupat. Toivottavasti muutaman kuukauden päästä Tikkurila edustaa salkussani 6-10 prosentin painoa. Laatua on mukava ostaa sopuhintaan!


Lähteet: Kauppalehti.fi, Tikkurilan sijoittajasivut/julkaisut, Berkshire Hathaway sijoittajakirje 1986
 

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Sijoittamisen ydin hieman yli tuntiin

Kukapa sijoittamisesta kiinnostunut olisi voinut välttyä kuulemasta tai lukemasta Warren Buffettista. Hänen poikkeuksellinen tuottohistoria yhdistettynä miellyttävään henkilöhahmoon on tehnyt hänestä elävän legendan, jonka lausuntoja kuunnellaan ympäri maailman korvat höröllä. Myös hänen sijoitusyhtiönsä, Berkshire Hathawayn vuosikokoukseen saapuu ihmisiä maailman ääristä asti vain kuuntelemaan mitä hänellä ja yhtiökumppani Charlie Mungerilla on sanottavana menneestä sijoitusvuodesta ja tulevaisuudesta. Yhtiökokous onkin saanut suosionsa vuoksi nimen "Kapitalistien Woodstock", joka kuvaa hyvin sen merkitystä ja suosiota sijoittajien keskuudessa.
 
Edeltävään viitaten löysin eilen selaillessani Youtubea tämän videopätkän, jossa Buffett summaa sijoittamisen ytimen vain hieman yli tuntiin. Video on kuvattu Buffettin puhuessa yliopisto- opiskelijoille vuonna 2001 ja sen sisältö on mielestäni erinomainen. Vaikka video on jo yli kymmenen vuotta vanha, niin tuosta ajasta ei oikeastaan mikään ole muuttunut Buffettin sijoitusprinsiipeissä, joiden voidaan hyvällä syyllä sanoa olevan ajattomia.
 
Videolla Buffett selittää kansantajuisesti esimerkiksi käsitteet Intrinsic Value ja Margin of Safety sekä kertaa USA:n pörssin vaiheita yhdistettynä sijoittajien mielialanvaihteluihin. Lisäksi Buffett kertoo yleisesti miksi huonolle yhtiölle ajan kuluminen on taakka kun taas loistavalle yritykselle se on hyvä asia. Myös sijoitusyhtiö (aiemmin tekstiiliyhtiö) Berkshire Hathawayn alkutaipaletta Buffett kuvaa tarkemmin ja kertoo miksi (ehkä kuuntelijoiden yllätykseksi) siihen sijoittaminen oli hänen mukaansa suuri virhe jo etukäteen ajateltuna.
 
Video ei ole pelkkää sijoittajatietoutta vaan siitä voi esimerkiksi opiskelijat ammentaa vinkkejä mihin hankkiutua töihin tai millaisia henkilöpiirteitä Buffett arvostaa palkatessaan uusia työntekijöitä yritykseensä. Lisäksi videoklipissä kuullaan hänen ikivihreitä, huumorilla väritettyjä lausuhduksia esimerkiksi siitä, mihin tekijöihin kannattaa kiinnittää huomiota valitessa puolisoa...

Anna siis Buffettin huumorintajuisen tarinankerronnan viedä mukanasi ja nauti tästä lyhennetystä sijoitusäänikirjasta. Uskon, että olet huonomminkin käyttänyt tunti kaksikymmentä minuuttia elämästäsi!





torstai 22. marraskuuta 2012

Opintolainalla sijoittaminen


Viimeksi kun kirjoitin Kelasta ja opintotuesta, niin kirjoituksen sävy oli "hieman" tuohtunut. Tällä kertaa kirjoitus on täysin päin vastainen. Kävin nimittäin hyvin mielenkiintoisen keskustelun koulussa kavereiden kanssa opintolainasta, joka on herättänyt minussa aikaisemmin ristiriitaisia tunteita. Olen kyllä ollut tietoinen koko opiskeluajan opintolainan ottamisen mahdollisuudesta, mutta yksi seikka yllätti minutkin - opintolainavähennys. Tämä tekijä on erittäin merkittävä seikka, joka saattaa tehdä opintolainan ottamisesta hyvinkin kannattavaa.

Olen blogissani aiemmin maininnut, että olen lähtökohtaisesti hyvin vastahakoinen ottamaan lainaa sijoittamiseen ja erityisesti elämiseen. Asuntolainaa olen pitänyt ainoana hyväksyttävänä lainana (jota minullakin on), joka oikein käytettynä voi nostaa ottajansa varallisuutta merkittävästi. Kaiken maailman pikavipit, kulutusluotot, joustoluotot jne. vain tuhoaa varallisuutta ja aiheuttaa stressiä elämään. Olen myös pitänyt opintolainaa huonona vaihtoehtona rahoittaa opiskeluja. Tähän on ehkä vaikuttanut seikka, että olen työskennellyt aina opiskelujen ohessa ja sen vuoksi en ole sitä edes tarvinnut. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan ottaa kantaa siihen (tai moralisoida!), että kannattaako opintolainalla rahoittaa opiskeluja. Kirjoitus käsittelee aihetta ainoastaan sijoittamisen (tai säästämisen) näkökulmasta.

Opintolaina ja sijoittaminen

Opintolainan perusteista sen verran, että opintolainaa voi saada päätoiminen opiskelija. Lainan takaajana toimii valtio ja sen takaisin maksaminen pankille pitää aloittaa maksaa noin kaksi vuotta koulusta valmistumisen jälkeen. Lainan takaus kestää maksimissaan 30 vuotta ensimmäisen lainaerän nostamisesta ja maksimimäärä opintolainaa on 300 euroa kuukaudessa. Opiskeluaikana koron maksuun menee 1% ja loppuosa korosta pääomitetaan lainamäärään.

Opintolainan korot voi vähentää pääomatuloista, jonka vuoksi se käy hyvin sijoituslainasta. Lisäksi sen marginaali on huomattavan alhainen: Esimerkiksi Nordeasta opintolaina irtoaa 0,2% marginaalilla! Edellä mainittu on hyvin mielenkiintoista, koska tällä hetkellä uusien asuntolainojen marginaalit ovat kevyesti yli 1%. Yleisimmin opintolaina on sidottu 12 kuukauden euroboriin, joka on tällä hetkellä 0,581%. Eli yhteensä opintolainan koroksi muodostuu 0,781%. Alhaisen koron ohella parasta opintolainassa on kuitenkin sen opintolainavähennys.

"Opintolainavähennyksen suuruus on 30 prosenttia opintolainan 2 500 euroa ylittävästä määrästä. Sinun tulee siis nostaa yli 2 500 euroa opintolainaa, jotta voit saada vähennyksen." (Kela)

Suomeksi sanottuna: Mikäli otat opintovelkaa, niin sinun ei tarvitse maksaa sitä käytännössä kokonaisuudessaan takaisin! Ehkä edeltävä kuulostaa uskomattomalta, mutta asia nyt vaan on näin. Esimerkiksi 10 000 euron opintovelasta kertyy opintolainavähennystä 2250€ ((10 000 - 2500) * 30%). Opintolainavähennys laskee maksettavia tuloveroja samalla summalla, joten sen hyöty on merkittävä (vrt. palkasta tehtävät vähennykset). Edeltävä edellyttää toki, että opiskelija valmistuu ajallaan (esim. yliopistosta 7 vuodessa) koulusta. Lisäksi opintolainavähennyksen hyväksi käyttäminen edellyttää työtekoa koulun jälkeen, mutta eiköhän tämä täyty (lähes) kaikilta opiskelijoilta.

Opintolainanvähennys on voimassa valmistumisen jälkeen 10 vuotta ja pienentää veroja samalla summalla kuin maksat lainaa takaisin pankille. Mikäli opintolainavähennys ylittää veron määrän, niin syntyy vähäntämättä jääneestä osasta alijäämää, jonka voi käyttää hyväksensä seuraavan 10 vuoden veroista.

Vipuvoimaa! Kuva: realestateforum.com
Opintolainan käyttäminen sijoittamiseen voi sopivasti vivuttaa saavutettavaa tuottoa, edellyttäen tietysti että pystyy tekemään positiivista sijoitustulosta. Tällä hetkellä lainan korko on mitätön, joten käytännössä sijoitustuloksen ylittäessä noin 1% vuosituoton lainan ottaminen on kannattavaa. En toki koskaan itse sijoittaisi velalla näin pieneen tuotto-odotukseen varsinkaan silloin, jos tuoton toteutumiseen liittyy epävarmuutta. Parasta opintolainalla sijoittamisessa on kuitenkin opintolainavähennys, joka laskee lainanottamisen kannattavuuden kynnystä.

Oma tilanne

Valitettavasti omat opinnot alkavat olla jo loppupuolella, joten en ehdi nostaa opintolainaa kovin paljon. Tulen kuitenkin nostamaan lainaa maksimimäärän tämän ja ensi vuoden puolella, jolloin pääsen kuitenkin yli vaadittavan 2500 euron kynnyksen. Opintolainan nostamisen jälkeen salkkuni kokonais vivutusaste on kevyesti alle 10%, eli riski pysyy hyvin minimaalisena. Lisäksi opintovelan osuus pienenee kokoajan vaikka salkun sijoitustulos ei olisikaan paras mahdollinen, koska säästän kuukausittain lisärahaa salkkuuni. Todennäköisesti ensi kesänä velan määrä on lähempänä 5 % kuin 10 % salkun kokonaisarvosta.

Loppuun vielä varoituksen sana: Tämä kirjoitus ei ollut millään lailla kehoitus kenellekään ottaa opintovelkaa sijoittamiseen tai mihinkään muuhunkaan tarkoitukseen. Jokainen päättää ja arvio itse millainen on hänen oma tilanteensa velan ottamiseen. Velan kanssa "pelaaminen" nostaa aina riskiä, oli sitten kyse sijoittamisesta tai muusta hankinnasta. Varsinkin sijoittamisessa velkavivun käyttö on kaksi teräinen miekka, joka auttaa pörssinousussa, mutta voi viedä sijoittajalta paidan päältä pörssilaskussa. Siksi velankäyttöä kannattaa harkita tarkoin ja ainakin pitää sen määrä suhteessa salkkuun hyvin varovaisena.

Lähteet: Kela.fi, Nordea.fi,Vero.fi

torstai 15. marraskuuta 2012

Miksi ostamamme tavara ei kestä?

Olemme tottuneet siihen, että ostamamme tavara ei kestä aikaansa pidempään. Tiedämme, että automme etulamput palavat tasaisin väliajoin tai Gantin hintaviin sukkiimme tulee ennen pitkää ammottava reikä, jonka vuoksi joudumme hakemaan uuden, korvaavan tuotteen kaupasta. Usein myöskään ostamamme elektroniikka ei kestä juuri paria vuotta kauempaa. Ajatelkaa vaikka läppäriänne. Tuntuu, että kahden vuoden käytön jälkeen läppäri on hidas kuin mikä eikä sillä enää tee mitään. Kun viet sen huoltoon, niin sieltä sanotaan, että ei tätä enää kannata korjata - uusi tulee melkeimpä halvemmaksi. No, eihän kukaan niin tyhmä ole, että maksaa vanhan korjauksesta enemmän kuin mitä uusi tuote maksaisi!

Mutta miksi ostamamme printterit, nailonsukat, läppärit, kodinkoneet jne. ei kestä vaikka teknologia on ottanut viimeisen parin sadan vuoden aikana jätti loikkia eteenpäin? Seuraava Ylen "Hehkulamppuhuijaus"- dokumentti saattaa valaista asiaa...


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Case Talvivaara


Niin makaa kuin petaa - Talvivaara Kuva: Yle.fi
Pakko laittaa vielä omakin lusikka tähän Talvivaaran ympärillä vellovaan keskusteluun. Sijoitamista harrastava, tai tarkemmin sanottuna Suomeen liittyvää uutisointia seuraava, ei ole voinut välttyä kuulemasta tai näkemästä Talvivaaran vuodosta kertovaa negatiivista uutisvirtaa. Vaikka laskenkin itseni kapitalismia kannattavaksi henkilöksi, niin en voi silti ymmärtää Talvivaaran luonnon tuhoamista huonon kaivostoiminnan sivutuotteena. Kirjoitin viime helmikuussa lyhyen artikkelin yhtiöstä, kun päätin myydä kaikki Talvivaara osakkeet. Allekirjoitan edelleen silloin esilletuomani syyt miksi irtaannuin yhtiöstä ja miksi sijoittaminen Talvivaaraan oli jo lähtökohtaisesti suuri virhe. Lainaus tekstistä: 

  • "Kasvuyritys, jonka tuotto riippuu pitkälti tulevaisuuden odotuksista.
  • Ei tuloshistoriaa kannattavana yrityksenä
  • Ei maksa osinkoa
  • En luota yhtiön johtoon enkä suurimpiin osakkeen omistajiin, että he toimisivat myös piensijoittajia kunnioittavalla tavalla
  • Toistuvat ylioptimiset odotukset liiketoimintaa kohtaan (tuotantotavoitteet vs. toteutuma)
  • Ympäristöasioiden hoito ja tiedottaminen
  • Liiketoiminta on kilpailuedutonta ja on riippuvainen metallien hinnankehityksestä"

Kaikki yllä oleviin kohtiin liittyvät riskit ovat toteutuneet Talvivaaran tapauksessa. Alkuperäisessä tekstissä kuitenkin kerroin kunnioittavani Pekka Perää, koska hän oli luonut työpaikkoja Kainuuseen ja Suomeen tinkimättömällä yrittäjäasenteellaan. Pidän edelleen hyvänä asiana, että Kainuuseen on saatu uusia työpaikkoja, mutta hinta joka siitä on jouduttu maksamaan ympäristön (ja sijoittajien) kustannuksella on ollut huomattavan korkea. Pidän edesvastuuttomana, että Perä ei ole kommentoinut ympäristösotkuja millään lailla, vaikka hän on edelleen yhtiön hallituksen puheenjohtaja.

Talvivaara on uskomattoman hyvä esimerkki yrityksestä, jonka corporate governance (Wikipedia) ja tiedotuspolitiikka on jäänyt kivikautiselle tasolle. Uskon, että muutaman vuoden päästä kauppakorkeakouluissa käydään läpi casea suurennuslasin kanssa ja tapauksesta yritetään ottaa oppia siitä miten ei ainakaan kannata järjestää yrityksen hallintotapaa ja tiedottamista medialle sekä omille osakkeen omistajille.

Sijoittamisesta Talvivaaraan sen verran, että minulla ei ole hajuakaan siitä mihin suuntaan yrityksen osake tulee kehittymään. Tottakai osakkeen kurssi tulee seuraamaan pitkällä aikavälillä yhtiön liiketaloudellista kehittymistä, mutta lyhyellä välillä negatiivinen uutisvirta antaa jatkuvaa painetta kurssikehitykselle. Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että minua ei juuri kiinnosta Talvivaaran tuleva kurssikehitys: Vaikka yritystä myytäisiin fire-sale hintaan, niin en periaatteesta ole kiinnostunut laittamaan ropoakaan Talvivaaraan. Piste.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Mistä arvosijoittamisen tuloksellisuus johtuu?

Miksi Warren on onnistunut sijoituksissaan? Kuva: tumblr.com
  Vaikka arvosijoittamista pidetään laajalti kannattavampana sijoitustyylinä verrattuna kasvusijoittamiseen, niin jää arvosijoittamisen paremmuuteen viittaavat selitykset useasti hämäränpeittoon. Useat tutkijat ovat kyllä tutkimuksillaan kiistattomasti todistaneet esimerkiksi P/B- ja P/E- luku sekä yrityskokoanomalioiden olemassaolon useimilla eri markkinoilla. Kiistan alaiseksi on kuitenkin jäänyt, että mistä havaitut ylituotot markkinoilla ovat johtuneet.


Mielipiteet arvosijoittamisen poikkeuksellisen hyvistä tuotoista voidaan karkeasti jakaa kahteen eri leiriin tutkijoiden mielipiteen perusteella. Ensimmäisessä leirissä ovat markkinoiden tehokkuuden puolesta puhujat. Tutkijat (mm. Fama & French) ovat esittäneet arvo- osakkeiden sisältävän enemmän riskejä, jotka selittäisivät niiden korkeammat historialliset tuotot. Toisaalta osa tutkijoista (mm. Lakonishok, Shleifer & Vishny) on sitä mieltä, että arvo-osakkeiden ylivoima perustuu puhtaasti markkinoiden väärinhinnoitteluun.
 
Ylituoton mahdolliset syyt

Fama & French:n mukaan arvoportfolioiden, joissa osakkeiden sisältämät P/B tai P/E -luvut ovat matalat, ylituotot ovat selitettävissä näiden kohdeyritysten tavallista suuremmalla taloudellisella ahdingolla. Tällöin havaittu ylituotto olisi vain oikeudenmukainen korvaus suuremmasta riskitasosta, joka liittyy alhaisten P/B- lukujen osakkeisiin. Toisin sanoen arvoyhtiöihin liittyisi suurempi konkurssiriski, joka ilmenee esimerkiksi yritysten korkeana velkaisuutena tai liiketoiminnan kannattamattomuudella. Siten sijoittajan saama ylituotto olisi vain oikeuden mukainen korvaus otetetusta suuremmasta riskistä. Edellä oleva väittämä on täysin järkeen käypä: Tottakai sijoittaja haluaa saada sijoitukselleen korkeampaa tuottoa, koska muuten hän ei olisi valmis sijoittamaan varojaan riskisijoitukseen. En itsekään olisi valmis sijoittamaan esim. Talvivaaraan, Ahlstrom:iin tai Cramoon kuin äärimmäisen korkean tuotto-odotuksen aikana (jos silloinkaan!).

Toinen koulukunta uskoo arvosijoittamisen ylituottojen olevan seurausta jostain muusta tekijästä kuin arvo-osakkeiden lisääntyneestä riskitasosta. Tutkijat Griffin & Lemmon löysivät vuonna 2002 tutkiessaan yritysten konkurssiriskiä negatiivisen riippuvuussuhteen yritysten osaketuottojen ja taloudellisen ahdingon välillä. Tutkijoiden mukaan osakkeet, joiden taloudellinen ahdinko ollut korkea Altmanin Z- scoren tai Ohlsonin mallin perusteella, ansaitsevat alituisesti matalia tuottoja. Heidän mukaansa P/B- luvun tuottoefekti ei voi siis olla seurausta yrityksen taloudellisen ahdingon riskistä. Myös uudemmassa tutkimuksessa vuodelta 2011 De Root & Huij päätyivät siihen lopputulokseen, että arvopreemio ei ole kompensaatiota kohdeyrityksen taloudellisen ahdingon aiheuttamasta riskistä. Samaan tulokseen on myös päätynyt Piotroski, joka todisti F- scoren avulla, että parhaimmassa taloudellisessa asemassa olevat arvoyhtiöt tuottavat itse asiassa paremmin kuin huonossa taloudellisessa kunnossa olevat!

Vastakkaisena perusteena Fama ja French:n tutkimukselle arvo-osakkeiden ylituotosta kasvuosakkeisiin verrattuna nähdään markkinoiden tehottomuudesta johtuvat hinnoitteluvirheet. Nämä hinnoittelu virheet ovat usein seurausta psykologisista ja sijoittajien käyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä, joiden vuoksi arvo-osakkeiden todellinen tila on saattanut jäändä markkinoilta huomaamatta. Esimerkiksi matalat P/B-lukuyritykset voivat edustaa markkinoilla laiminlyötyjä osakkeita, joiden viimeaikainen heikko kehitys on johtanut näiden osakkeiden liian pessimistisiin tulevaisuuden tuotto-odotuksiin (Lakonishok). DeBondt & Thalerin mukaan sijoittajat ovatkin usein taipuvaisia liialliseen pessimismiin tai optimismiin, joka johtaa osakkeiden hintojen poikkeamiseen niiden fundamentaalisesta arvosta ja myöhemmin osakkeiden hintojen keskiarvoistumisen. Tutkijat toteavat ylireagoinnin olevan yhteneväinen käyttäytymisteorian kanssa, jonka mukaan sijoittajat ovat systemaattisesti yliluottavaisia kykyihinsä ennustaa tulevaisuuden osakehintoja tai yritysvoittoja. Toisin sanoen sijoittajilla on taipumus ekstrapolointiin eli sijoittajat olettavat osakkeiden hintojen tai yritysten voittojen nykyisen kehityksen jatkuvan myös tulevaisuudessa. Esimerkkinä edellisestä voidaan antaa Nokian Renkaiden kurssilasku pari viikkoa sitten kun yrityksen tulos ei varoituksen mukaan täyttänytkään kaikkein korkeimpia tulosodotuksia. Siten onkin hyvin vaarallista ostaa osaketta, jonka kurssinoteeraukseen on leivottu sisään onnistuneen liiketoiminnan jatkumisen hamaan tulevaisuuteen asti ilman ongelmia. Sinänsä Nokian Renkaissa ei todellakaan ole mitään vikaa yrityksenä, mutta sen korkea arvostus asetti sen alttiiksi hetkelliselle kurssilaskulle.

Epärealistisia tulevaisuuden odotuksia. Kuva: doctorramey.com
Tutkijat Bauman ja Miller tuovat tutkimuksessaan julki sopeutuvien odotusten hypoteesin, jonka mukaan sijoittajat ja analyytikot odottavat yritysten jatkavan edellisten tilikausien tuloskasvua sekä voittotasoa. Hyviltä yrityksiltä odotetaan myös jatkossa loistavia tuloksia ja samalla heikon tulostason omaavien yritysten mahdollisuutta parantaa tulostaan aliarvioidaan. Baumanin ja Millerin tutkimuksen mukaan positiivisen tulosyllätyksen vaikutus on suurempi alhaisten P/E-luvun osakkeiden joukossa kuin korkeiden P/E- luvun osakkeiden. Tutkijoiden mielestä tämä on seurausta siitä, että sijoittajien usko aiemmin heikosti suoriutuneiden yritysten tulosparannuksiin on liian alhainen. Vastaavasti sijoittajien korkeat odotukset aiemmin hyvin suoriutuneiden korkeiden P/E- lukuyritysten tulosparannuksista ovat valmiiksi hinnoiteltu osakkeeseen, eikä näin ollen suurta positiivista kurssireaktiota pääse syntymään edes myönteisen tulosyllätyksen jälkeen.


Yhteenveto

Arvosijoittamisen tuottavuuden syyt vaihtelevat riippuen siitä keneltä tutkijalta kysyy asiasta. Itse olen taipuvainen uskomaan ylituoton johtuvan psykologisista ja sijoittajien käyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä. 

Omassa sijoitustoiminnassa en suoranaisesti käytä hyväksi tapoja, joilla akateemisissa tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia. Useimmat arvosijoittamisen hyödyntämistavoista (anomaliat) perustuu portfolion jatkuvaan uudelleen muodostamiseen kun esimerkiksi tietty sijoitusaikaväli on saatu päätökseen. Sen sijaan yritän hyötyä markkinoiden psykologisista ja sijoittajien käyttäytmiseen liittyvistä tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa osakkeen hintaan merkittävästi. Esimerkiksi laatuyhtiön osakkeet ovat yleensä pikeminkin kalliita kuin edullisia (surprise, surprise!), mutta silloin tällöin myös näiden yritysten osakkeita myydään alennettuun hintaan kun ne eivät täytä epärealistisia tulevaisuuden osakkeita. Myös yleinen markkinapaniikki saattaa aika ajoin polkea laatuyhtiöiden osakkeiden hintoja suuhtettoman alas, joka mahdollistaa tuottavan ja pitkäaikaisen sijoituskohteen nappaamisen salkkuun mielyttävään hintaan.

Koska metsästän loistavien yritysten osakkeita, niin turvamarginaalia vaaditaan  osakkeen "oikean hinnan" laskemisessa myös yrityksen kestävän (yli syklin) tulos- ja kannattavuustason määrittelemisessä. Ilman riittävää turvamarginaalia on suuri vaara, että hyvien yhtiöiden tulosten jäädessä hieman ennakoiduista korkeista odotuksista voi tulevaisuuden sijoitustuotot jäädä mataliksi.

Lähteet:
1) Fama E & French K (1992) The cross-section of expected stock returns
2) Fama E & French K (1993) Common risk factors on stock and bonds

3) Fama E, Booth D, French K & Sinquefield R (1993) Differences in the risks and returns of NYSE and NASD stocks
4) Lakonishok J, Shleifer A & Vishny R (1994) Contrarian investment, extrapolation and risk
5) Piotroski J (2000) Value Investing: The use of historical financial statement information
6) Bauman S & Miller R (1997) Investor expectations and the performance of value stock versus growth stocks
7) Griffin J & Lemmon L (2002) Book-to-market equity, distress risk and stock returns
8) De Root W & Joop H (2011) Is the value premium really a compensation for distress risk?
9) De Bondt W & Thaler R  (1985) Does stock market overreact