maanantai 17. kesäkuuta 2013

Tyylisijoittaminen


Tyylisijoittamista? kuva: pinterest.com
Alkää antako kuvan hämätä - en ole kirjoittamassa muotiin sijoittamisesta tai trendikkäistä metroseksuaaleista miehistä. Pikemminkin tarkoituksenani on käsitellä osakesijoittamisen tyylisuuntia, joilla sijoittaja voi saavuttaa normaaleja parempia tuloksia ilman merkittäviä panostuksia salkun pyörittämiseen.

Tyylisijoittaminen

Sijoitus- ja akateemisessa maailmassa on paljon keskusteltu vuosien varrella erilaisten sijoitustyylien ja -strategioiden välisistä tuottoeroista. Varsinkin arvo- ja kasvustrategioita on testattu varmasti maailman jokaisella osakemarkkinalla ja tulos on ollut miltei aina sama: Arvosijoittaminen on lyönyt kasvusijoittamisen. Esimerkiksi tehokkaiden markkinoiden suurimmat puolesta puhujat, herrat Fama ja French, ovat useimmissa tutkimuksissaan todenneet, että arvo- ja pienosakkeet ovat olleet hyviä sijoituskohteita suuriin ja kasvuosakkeisiin verrattuna. 

Toki väliin mahtuu useita ajanhetkiä, jolloin arvosijoittaminen ei ole ollut tuottoisampaa kuin kasvuyrityksiin sijoittaminen, mutta pääsääntöisesti matalien hinta/fundamentti- tunnuslukujen osakkeet ovat olleet hyviä sijoituskohteita. Myös muiden tyylisuuntien/faktoreiden on havaittu tuottavan merkillisen hyvin indekseihin tai vastinpareihinsa nähden. Esimerkiksi pienet osakkeet ovat biitanneet suuret osakkeet ja matalan volatiliteetin osakkeet korkean volan osakkeet. Lisäksi aiemmin mainitut tutkijat ovat huomanneet, että arvopreemio on huomattavasti suurempi nimenomaan pienten yhtiöiden joukossa. (Edeltävä on dokumentoitu sekä useissa vanhemmissa että uusissa tutkimuksissa (esim. Fama & French 2012).)

Jos jätetään ainainen riitely pois onko näiden osakkeiden hyvien tuottojen riskitasot syynä korkeampiin tuottoihin (ei ole...), niin ainakin edellä mainituilla tavoilla olisi voinut historiallisesti saavuttaa merkillisen hyviä tuottoja. Jäljellä jääväksi kysymykseksi jää kuitenkin, että miten näistä tyylisuunnista voi sitten hyötyä käytännössä.


Tyylien hyväksikäyttö

Suuri salaisuus hyötyä arvo-, pienyhtiö- tai mistä muusta tahansa anomaliasta on ajatella sijoittamista kokonaisportfolion kautta. Vaikka sijoittaja tietää periaatteessa, että mitkä tekijät johtavat suurella todennäköisyydellä hyvään lopputulokseen, mutta ostaa osakkeita ilman sijoitussuunnitelmaa, niin voi hyvin olla mahdollista että salkusta muodostuu todellinen sillisalaatti. Tällöin useimpia eri sijoitustyylejä edustavia osakkeita voi päätyä salkkuun ja pahimmassa tapauksessa salkkuun valikoituu juuri ne osakkeet, jotka tuottavat huonosti. Toisin sanoen, avain hyvään tyylisuuntasijoitustulokseen on tehdä pitävä päätös mihin keskittyy ja ostaa portfolio täyteen tälläisia osakkeita. Jos sijoittaja valitsee esim. tyylisuunnakseen pienet arvo-osakkeet, niin tällöin sijoittajan salkun pitäisi koostua juuri tätä tyylisuuntaa edustavista sijoituskohteista eikä joukkoon pitäisi valikoitua esim. muutama iso kasvuosake.

Myös riittävästä hajautuksesta tulisi huolehtia sijoitusportfolion sisällä jo riskienhallinnan näkökulmasta katsottuna. Edeltävää voidaan perustella sillä, että ei voi oikeastaan mitenkään olla varma että juuri nämä muutamat valitut osakkeet tuottavat hyvin suuremmasta joukosta. Myös tutkimuksissa testatut portfoliot ovat sisältäneet suurenjoukon nimenomaisen tyylin osakkeita, jolloin muutamat niistä ovat tuottaneet erittäin hyvin kun samaan aikaan iso osa osakkeista on tuottanut keskikertaisesti tai jopa huonosti. Tottakai nyt monet muistavat Buffettin sanat, että "hajauttaminen on järkevää vain niille jotka eivät tiedä mitä olet tekemässä" ja pitävät hajauttamista turhana kulueränä, joka leikkaa vain tuottoja. Näin varmasti onkin jos keskittyy ainoastaan hyviin yhtiöihin kohdistuvaan "arvosijoittamiseen", joka pitää erottaa täysin Graham tyyppisestä arvosijoittamisesta. 

Yksi merkittävimmistä sijoitustulokseen vaikuttavista tekijöistä sijoituskohteiden valinnan ohella on myös osakkeiden painojen valinta. Lähtökohtaisesti sijoittajan kannattaisi tottakai painottaa huomattavasti enemmän niitä osakkeita, joiden uskoo nousevan eniten ja vastaavasti pienentää niiden osakkeiden painoa salkussa, joiden ei usko saavuttavan parasta mahdollista tulosta. Käytännössä osakepainojen valinta sijoitussalkun sisällä on kuitenkin hyvin vaikeaa. Esimerkiksi arvoportfolion sisällä kaikista halvimmat osakkeet todennäköisesti tuottavat eniten, mutta mitkä kaikista halvimmista (esim  pb < 1) osakkeista tulisi valita suureen painoon? Hyvänä puolena arvoportfolioissa on, että niiden sisältämät osakkeet ovat jo lähtökohtaisesti ali-arvostettuja, jolloin niille voidaan hyvin perustellusti antaa tasapainot. Tällöin vältytään yhdeltä potentiaaliselta harha-askeleelta sijoitusprosessin edetessä. Itse asiassa useassa tutkimuksessa ns. 1/n- salkut ovat toimineet huomattavasti paremmin kuin muut osakkeiden painojen määritysstrategiat, joten ainakaan potenttiaalisen tuoton näkökulmasta tasapainojen valinta ei ole huono päätös.

Yksi huono puoli tutkimuksissa todettujen tyylisuuntasijoitusten hyvien tulosten saamisessa on sen vaativa jatkuva kaupankäynnin tarve. Useimmat tutkimukset ovat tehty osakkeiden vuoden pitoajalla, joka lisää olennaisesti kaupankäyntikustannuksia verrattuna buy n hold sijoittamiseen. Lisäksi portfolioiden uudelleen järjestämisen tarve muodostaa potenttiaalisen haasteen sijoittajapsykologian näkökulmasta, kun uudelleen järjestäminen jää sijoittajan itsensä vastuulle. Vaara syyllistyä psykologisiin virheisiin (häviäjien holdaus, liika itsevarmuus jne) saattaa pahimmallaan vaikuttaa sijoittajan saamaan tuottoon negatiivisesti, jolloin havaitut tuotot jäävät matalammaksi kuin mitä passiivisella sijoituskohteiden valinnalla ja päivityksellä olisi saatu aikaan. Sijoittajan suurin vihollinen saattaakin löytyä nimenomaan peilikuvasta! Edeltävän tunnistaminen ja tunnustaminen on suuri askel kohti parempaa sijoitustoimintaa ja saavutettavia tuloksia. Ainakin itse olen huomannut tarpeen automatisoida ainakin osan sijoitusprosesseistani. Varsinkin syklisiä ja arvo-osakkeita koskeva sijoitusstrategia on psykologisesti hyvin vaikeaa toteuttaa ilman selvää automatisoitua mallia. Hyvien yhtiöiden kohdalla ongelma ei ole niin suuri, koska lähtökohtaisesti olen ostanut ne "ikiholdiin". Kunhan niiden liiketoiminta vain kehittyy suotuisasti, niin ei ole mitään syytä luopua niistä. Puhtaiden arvo-osakkeiden kohdalla tilanne on täysin eri.

Lopuksi vielä vinkki sijoittajalle, joka haluaa hyötyä havaituista markkinapoikkeamista, mutta ei halua vaivata itseään tyyliportfolion pyörittämisellä. Finanssiteollisuus tarjoaa useimpiin anomalioihin edullisia ETF vaihtoehtoja, joiden hallinnointi palkkiot eivät päätä huimaa. Esimerkiksi yrityskokoon ja arvostukseen liittyviä ETF vaihtoehtoja löytyy markkinoilta ihan hyvin. Pienenä miinuksena sanottakoon, että suurin osa tarjonnasta keskittyy Us-markkinoille, jonne tarjonta on huomattavasti kattavampaa kuin muualle maailmaan. Jos innostuit aiheesta niin esim. näiltä palvelunta tarjoajilta löytyy edellä mainittuja tuotteita.

Seuraavassa kirjoituksessa esittelen tapaa millä hyvin tuottaneiden rahastojen tyylejä voidaan analysoida ja jopa "replikoida" niiden sisältöä omaan salkkuun suorilla osakevalinnoilla tai muilla sijoitustuotteilla. Mutta siitä lisää kesälomareissun jälkeen!

Hyvää Jussia kaikille!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Sijoitusyhtiön perustamisesta


Kuva: fueldesign.co.za
Pääoma- ja osinkoverotuksen merkittävä kiristyminen on varmasti aiheuttanut useammassa suomalaisessa ajatuksia siitä, millä konstein verojen maksua pystyisi tulevaisuudessa hillitsemään. Perinteisesti verosuunnittelun välineinä on voinut käyttää esimerkiksi osingot uudelleen sijoittavia rahastoja (+ETF) sekä sijoitusvakuutuksia. Vakuutusten sisään paketoitujen sijoitusten osingoista ja myyntivoitoista ei tarvitse maksaa veroja vasta sitten kun nostomäärät vakuutuksesta ylittävät sinne sijoitetun pääoman, joten niiden veroetu kiinnostaa varsinkin paljon voitollisia kauppoja tekeviä sijoittajia. Näiden sijoitusvakuutusten huonona puolena on kuitenkin se, että niiden ylläpitämiseen liittyy kuluja ja niiden etuja on leikattu viime aikoina mm. lahjaverotuksen osalta. Lisäksi sijoitusvakuutuksen edut tulevat esille vasta huomattavien vuotuisten myyntivoittojen kohdalla, joten ihan pienellä ja tuottamattomalla salkulla vakuutusta ei kannata edes harkita. (Lue lisää sijoitusvakuutuksesta KTR blogista).

Samaan aikaan kun pääoma- ja osinkoverotusta ollaan kiristämässä, niin yhteisöveroastetta ollaan laskemassa. Yksityishenkilön veroprosentin ollessa esim. myyntivoitoista 30/32%, niin yhtiömuodossa näistä tuloista maksetaan tulevaisuudessa ainoastaan 20 prosenttia veroa. Myös osinkoverotuksessa yhtiömuoto tulee halvemmaksi kuin  henkilöverotuksen piirissä. Yhtiömuodossa ainoastaan 75% saaduista osingoista on veronalaista, joka johtaa yhdessä alemman yhteisöverokannan (vrt. henkilöverotus) perusteella matalampaan osinkoverotukseen. Oma lukunsa on tietysti yli 10% listatusta yrityksestä omistavat yhtiöt, jotka eivät maksa osinkoveroa laisinkaan.

Edeltävä varmasti houkuttaa yksityisiä henkilöitä perustamaan pien- tai ns. holding- yhtiöitä arvopaperikauppaa varten, jolloin veroaste laskisi peräti 10-12%! On siten sanomattakin selvää, että myös allekirjoittanutta kiinnostaa sijoitusyhtiön perustaminen. Olenkin tutkinut hieman asiaa ja kysellyt eri lähteistä mitä vaatisi oman sijoitusyrityksen perustaminen.


Yhtiön perustamisesta

Sijoitusyhtiön perustaminen, aivan kuten minkä muunkin tahansa osakeyhtiön, vaatii vähintään 2500 euroa pääomaa. Oman pääoman vaatimus ei siis ole suuri ja miltei jokainen sijoittaja voi ainakin teorian tasolla olla potenttiaalinen yrityksen omistaja. Pelkän alemman verotuksen ohella yhtiömuodossa tehtävässä sijoitustoiminnassa etuja tuo seikka, että sen sisällä on huomattavasti helpompi vähentää kuluja kuin yksityishenkilönä. Esimerkiksi tietokone, nettikulut, matkakustannukset jne. voidaan vähentää täysmääräisesti yhtiön tuloista, koska se liittyy olennaisesti yhtiön harjoittamaan liiketoimintaan. Henkilöverotuksen puolella sijoittaja ei todennäköisesti pysty vähentämään täysmääräisesti kaikkia kuluja, koska verottaja voi katsoa sijoitustoiminnan olevan tosiasiassa liian suppeaa.

Sijoitusyrityksen perustaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen prosessi ja sen perustamiseen liittyy useita asioita, joita ei välttämättä heti tule ajatelleeksi. Netistä löytyy kyllä useammalta sivulta hyviä vinkkejä ja palveluita yrityksen perustamiseen, joka auttaa pääsemään alkuun perustamisen vaatimuksista. Halusin kuitenkin selvittää hieman tarkemmin yrityksen perustamisen käytäntöä ja sen pyörittämisen haasteista, joten kävin paikallisessa tilitoimistossa vierailulla. Käyntini tilitoimistossa oli erittäin mielenkiintoinen ja antoi hyvän kuvan esimerkiksi siitä, millaisia kuluja pienyhtiön perustamisesta ja sen ylläpitämisestä tulee olemaan. Alla listattuna potentiaalisia kuluja:

  • Yhtiön perustaminen netissä 330€ ja muuten  380€ + tilitoimiston työntekijän tuntipalkka (jos tarvitaan ammattiapua yhtiön perustamisessa. Katso ytj.fi 
  • Tilitoimisto
    • 30€ kuussa kiinteä korvaus (jos tarvitaan kuukausittaista kirjanpitoa)
    • 75 - 90 senttiä per vienti
    • 200€ tilinpäätös
  • Tilintarkastus
    • 200€ vuosi

Ensimmäisenä vuonna kulut näyttävät olevan suuremmat kuin seuraavina vuosina johtuen yrityksen perustamisesta aiheutuvista menoista. Seuraavina vuosina kulut ovat maltillisemmat, kun yhtiö on saatu jo jaloilleen ja kertakustannukset ovat katettu. Tottakai tilitoimiston ja -tarkastajan kulut nousevat varmasti vuosittain, joka pitää myös ottaa huomioon lopullisissa kannattavuus laskelmissa.

Haastatellussa tilitoimistossa sanottiin, että todennäköisesti pienen sijoitusyhtiön vientejä tulee niin vähän, että kuukausittaista kirjanpitoa ei tarvita. Lisäksi arvopaperikauppaan ja niiden omistukseen keskittyvän yrityksen ei tarvitse maksaa arvolisäveroa, joten tämäkin seikka laskee huomattavasti kirjanpidon tarvetta ja samalla kuluja.

Pientä epäselvyyttä kulujen suuredessa aiheuttaa tilintarkastusvelvollisuuden vaatimus. Lähtökohtaisesti pienyhtiönhän ei tarvitse tehdä tilintarkastusta, jos sen liiketoiminta ei täytä kahta seuraavista edellyksistä:

  • 100 000€ liikevaihto
  • 3 työtekijää
  • 200 000€ tase

Huomattavaa on kuitenkin, että esim. sijoitusyhtiössä tilintarkastusvelvollisuus saattaa todennäköisesti täyttyä, koska sen pääasiallinen toimiala on arvopaperikauppa ja arvopapereiden omistaminen. Deloitten sivulta poimittuna sama asia sanasta sanaan:

"Tilintarkastaja on kuitenkin aina valittava, jos yhteisön pääasiallisena toimialana on arvopapereiden omistaminen ja hallinta ja jolla on kirjanpitolain 1 luvun 8 §:ssä tarkoitettu huomattava vaikutusvalta toisen kirjanpitovelvollisen liiketoiminnan tai rahoituksen johtamisessa". (Deloitte.com)

Edeltävässä lauseessa kysymyksiä herättää kohta "...huomattava vaikutusvalta toisen kirjanpitovelvollisen liiketoiminnan tai rahoituksen johtamisessa". Selvityksen alla on vielä se, että pois sulkeeko edeltävä kohta pois pienen holding-yhtiön tilitarkastusvelvollisuuden vai ei.


Sijoitusyhtiö vs. yksityissijoittaja

Tein pienen vertailun sijoitusyhtiön perustamisen kannattavuudesta verrattuna yksityissijoittamiseen. Sijoitusyhtiötähän ei kannata missään nimessä perustaa pelkän huvin vuoksi, vaikka se mielenkiintoista olisikin, vaan myös taloudellinen kannattavuus pitää ottaa huomioon. Kuten aiemmassa kappaleessa jo käytiin läpi sijoitusyhtiön perustamiseen ja yllä pitämiseen liittyviä kuluja, niin ihan pienellä pääomalla näin etukäteen ajateltuna ei yhtiötä kannata laittaa pystyyn. Kulujen lisäksi huomioon otettavaa on sijoittajan työntekijä/yrittäjä-statuksen läpikäynti sekä mahdolliset muut seikat, jotka vaikuttavat negatiivisesti päätökseen aloittaa yritystoiminta. Esimerkiksi sijoittajasta riippuen varojen lukkiutuminen yhtiön sisään voi olla sekä hyvä että huono asia. Vaikka yritykseen kirjattavat varat olisivatkin suhteellisen nopeasti nostettavissa ulos yrityksestä, niin joka tapauksessa yrityksestä ei ole niin helppo kotiuttaa varoja kuin omalta arvo-osuustililtä käyttötilille. Siten sijoitusyhtiöön sijoitettavat varat olisivatkin syytä olla ns. "kärsivällistä" varallisuutta.


Olen lähestynyt kannattavuus teemaa tarkemmin laskemalla muutaman esimerkki tilanteen, jossa sekä arvioitu tuotto että sijoitettava pääoma vaihtelevat. Alla olevat laskelmat on tehty seuraavilla olettamilla:
  1. Tuotto on peräisin arvonnoususta -> ei huomio osinkoja -> Salkku käytännössä tyhjätään ja täytetään uudestaan vuosittain
  2. Tuotto on bruttona -> ei sisällä kuluja kaupankäynnistä tai muita sijoittamisen kustannuksia
  3. Henkilösijoittajan pääomatuloveroja laskettaessa ei ole otettu huomioon 32% verokantaa yli 40 000 euron pääomatuloista -> Kaikki laskettu käyttäen 30% verokantaa
  4. Laskelma ei sisällä missä muodossa varat otetaan pois yhtiöstä


   yhtiö yksityinen    
Tuotto p.a brutto 10,0 % 10,0 %
Salkun koko 100000 100000
Vero% 20 % 30 %
Perustamiskulut 500

Tilitoimiston kulut p.a 300

Tilintarkastus 200

Kulujen nousu p.a 3 %

 

 
Vuosi Pääoma yhtiö Pääoma yksityinen Ero
1 107060 107000 60
2 115200 114490 710
3 123979 122504 1475
4 133448 131080 2368
5 143660 140255 3404
6 154675 150073 4602
7 166557 160578 5979
8 179375 171819 7556
9 193203 183846 9357
10 208121 196715 11406
11 224217 210485 13732
12 241584 225219 16365
13 260324 240985 19339
14 280545 257853 22691
15 302365 275903 26462

Kuviosta näkee, että 100 000 euron sijoituksella yhtiömuoto on ajanhetkestä 1 alkaen kannattavampi suhteessa henkilösijoittamiseen. Viidentoista vuoden aikana alhaisempi vero% antaa kivasti tukea korkoa korolle efektiin, jonka seurauksena tuottoeroa muodostuu kahden tapauksen välille yli 25 000€.

Seuraava esimerkki koskee hieman pienempää salkkua sekä maltillisempaa tuottoa.


  yhtiö yksityinen   
Tuotto p.a brutto 5 % 5 %
Salkun koko 50000 50000
Vero% 20 % 30 %
Perustamiskulut 500

Tilitoimiston kulut p.a 300

Tilintarkastus 200

Kulujen nousu p.a 3 %

 

 
Vuosi Pääoma yhtiö Pääoma yksityinen Ero
1 51080 51750 -670
2 52699 53561,25 -862
3 54370 55436 -1066
4 56094 57376 -1282
5 57874 59384 -1510
6 59712 61463 -1751
7 61608 63614 -2006
8 63566 65840 -2275
9 65587 68145 -2558
10 67672 70530 -2857
11 69826 72998 -3173
12 72048 75553 -3505
13 74343 78198 -3855
14 76712 80935 -4223
15 79157 83767 -4611

Kaavion perusteella voidaan sanoa, että alhainen sijoitettu pääoma yhdistettynä yrityksen kuluihin on tappava yhdistelmä verrattuna yksityisen sijoittajan saamaan kokonaistuottoon 15 vuoden ajalta. Ero yksityissijoittajan eduksi kasvaa vuosi vuodelta ja lopulta eroksi muodostuu yli 4500€.

Otetaan vielä yksi esimerkki kunnioitettavan kokoisesta 100 000 euron salkusta yhdistettynä vaikuttavaan 15% vuosituottoon.


   yhtiö yksityinen    
Tuotto p.a brutto 15,0 % 15,0 %
Salkun koko 100000 100000
Vero% 20 % 30 %
Perustamiskulut 500

Tilitoimiston kulut p.a 300

Tilintarkastus 200

Kulujen nousu p.a 3 %

 

 
Vuosi Pääoma yhtiö Pääoma yksityinen Ero
1 111040 110500 540
2 123940 122103 1838
3 138376 134923 3453
4 154531 149090 5441
5 172611 164745 7866
6 192847 182043 10804
7 215497 201157 14339
8 240849 222279 18571
9 269229 245618 23611
10 300999 271408 29591
11 336566 299906 36660
12 376383 331396 44987
13 420962 366193 54769
14 470872 404643 66229
15 526754 447130 79623

Kuten näemme esimerkistä, niin hieman suurempi alkupääoma yhdistettynä suureen tuottoprosenttiin tuottaa huomattavan eron kahden sijoitusmuodon välille - lähes 80 000€ ero lopullisessa tuotossa on todella merkittävä. Onko 15% tuotto yli ajan sitten mahdollista on täysin toinen kysymys, jonka jätän jokaisen itsensä arvioitavaksi.

Tein myös muita vertailulaskelmia siitä miten kannattavaa on sijoitustoiminta eri kokoisilla sijoitetuilla pääomilla sekä pääomantuottoasteilla yhtiön sisällä. Tästä voit ladata itsellesi kaikki laskelmat (Linkki) ja tehdä myös omia arvioita kannattavuudesta.



Palkansaaja ja sijoitusyhtiö

Kuva: atinytoes.wordpress.com
Tämänkin blogin lukijoista varmasti monet saavat pääasiallisen tulonsa palkkatöistä vaikka sijoittaminen saattaa tuottaakin merkittäviä sivutuloja. Edelleen useammalle palkkatöistä saatavat varat ovat pääasiallinen tulo ja niiden menettäminen esim. työttömyyden kohdatessa vaikuttaa olennaisesti elämään. Sijoitusyhtiön perustamisella saattaa siten olla merkittävä vaikutus palkansaajan työttömyyskorvaukseen varsinkin sellaisessa tilanteesssa, jossa katsotaan henkilön olevan itse asiassa yrittäjä vaikkakin pääosa tuloista on tullut ansiotuloista. Työttömyysturvalain mukaan (1 luku, 6 pykälä) vaikuttavassa asemassa (hallituksen jäsen/toimitusjohtaja) yrityksessä toimiva henkilö ei ole enää oikeutettu palkansaajan työttömyysturvaan, jos hänen omistusosuutensa nousee yli 15 prosentin. Lisäksi hän ei saa yhdessä perheensä kanssa omistaa yli 30 prosenttiä yrityksestä, jos hän aikoo vielä olla työttömyysturvan piirissä. Edeltävä asettaa suurimmalle osalle suomalaisista esteen (ainakin henkisen, jos ei muuten) perustaa sijoitusyhtiö. Eihän kukaan halua menettää perusturvaansa vain muutaman säästetyn veroeuron vuoksi. Tilanne on tietysti täysin eri, jos sijoittaja katsotaan nyt jo yrittäjäksi tai hänelle on jo pystyssä pienyritys. Tällöin hänen ei tarvitse enää miettiä palkansaajan työttömyyteen liittyviä asioita.

Yksi toinen huomioon otettava asia on verottajan kanta sijoitusyhtiön liiketoiminnan laajuuteen. On nimittäin olemasssa vaara, että verottaja katsoo sijoitusyhtiön olevan perustettu vain alemman verokertymän vuoksi, jolloin verottaja saattaa sivuuttaa yhtiön kokonaan yhteisöverotuksessa. Sivuuttaminen saattaa aiheuttaa merkittävät veroseuraamukset varsinkin silloin, kun yritys on ollut jo muutaman vuoden pystyssä ja yritys on tehnyt voittoa toimintansa aikana. Yhtiön sivuttaminen on varsinainen vaara varsinkin sellaisissa yhtiöissä, joissa ei ole kuin yksi omistaja, joka harjoittaa satunnaista osakekauppaa. Tilitoimiston vinkki olikin perustaa yhtiö, jossa on enemmän omistajia kuin yksi. Tämä toisaalta mutkistaa hieman omistuskuvioita, jos yhtiössä on enemmän omistajia kuin pelkkä toimitusjohtaja/hallituksen puheenjohtaja.


Yhteenveto

Sijoitusyhtiön verotushyödyt ja kulujen vähennysoikeus ovat kiistattomia etuja yhtiömuotoisessa sijoitustoiminnassa verrattuna yksityishenkilöön. Kuitenkin palkansaajan asemassa olevien kannattaa harkita ainakin kahdesti kannattaako tosiasiassa yhtiöittää sijoitustoimintaa vai keskittyä työntekemiseen ja tavanomaisen sijoittamisen kautta vaurastumiseen. Varsinkin jos sijoittaja arvostaa palkansaajana ympäröivää yhteiskunnan suojaverkkoa, niin yrittäjäksi alkaminen on suuri hyppäys tuntemattomaan.

Kuva: atinytoes.wordpress.com
Itse olen aikalailla kahden vaiheilla yrityksen perustamisen kanssa. Yhtiön pystyyn laittaminen on toki ollut pitkään haaveena, mutta vielä tällä hetkellä arvelluttaa pääoman riittävyys sekä yrittäjäksi alkaminen. Toisaalta jossain vaiheessa on otettava hyppy tuntemattomaan, jotta pääsee nykyisestä "turva-alueesta" eteenpäin kohti uusia haasteita.






Ps. Sijoitusyrityksen perustamiseen liittyy myös muita merkittäviä tekijöitä, joita tämä kirjoitus ei käsitellyt juuri ollenkaan. Muun muassa miten osakepääoman ylittävä osa sijoituksesta kannattaa kirjata yhtiön taseeseen on suuri merkitys tulevaisuuden varojen jaon näkökulmasta (esimerkki tutkielma aihetta liipaten, Salo 2008).