tiistai 11. helmikuuta 2014

Consistency - day in, day out!


Kuva: radicalselflove333.wordpress.com

Olympialaisia katsoessa tulee mieleen kuinka paljon urheilijat ovat tehneet töitä yhden kilpailusuorituksen eteen. Tästä huolimatta katsojille välittyy ainoastaan pitkän urakan huipentuma, kun lyhyt kisasuoritus lähetetään kotikatsomoihin vain kerran neljän vuoden aikana. Kuitenkin jo pelkkä urheilijaksi tuleminen on vaatinut valtaisan määrän töitä, saatika sitten kansalliselle tai kansainväliselle tasolle pääseminen. Jokainen olympialaisiin päässyt urheilija on varmasti harjoitellut suunnitelman mukaisesti jo vuosien ajan ennen huipulle pääsemistä. Harjoittelu on edellyttänyt suunnitelman, jota on pitänyt seurata lähes orjallisesti päivästä toiseen ja samalla kuitenkin nauttien urheiijan arjesta. En usko, että urheilija voisi päästä huipulle ilman tarkasti mietittyä suunnitelmaa ja mikä tärkeintä - sen tarkkaa noudattamista. Tuskin kukaan urheilija voi puuhastella tänään yhtä ja huomenna jotain toista, jos hän haluaa päästä lajinsa huipulle. Toki matkan varrella tulee varmasti välillä lunta tupaan oikein urakalla, mistä huolimatta urheilijan pitää luottaa valitsemaansa polkuun ja jaksaa tehdä sitä "omaa hommaa" päivästä toiseen suuren tavoitteen saavuttamiseksi.

Aivan sama pätee myös sijoittamiseen. Ilman haavetta ei ole mitään mitä tavoitella. Ilman sijoittamisen aloittamista ei saavuta mitään. Ilman suunnitelmaa ei tiedä miten tavoitteeseen voi päästä. Ja tärkein: ilman suunnitelman tinkimätöntä toteuttamista ei tavoitetta saavuteta. Oli strategia mikä tahansa, niin sen kurinalainen ja pitkäjänteinen toteuttaminen tuo vasta tulokset. Pelkkä paperilla tai aivokalvoilla oleva loistava suunnitelma ei tuota vielä mitään. Se täytyy laittaa päivittäiseen toteutukseen!
 

Pienet yhtiöt ja arvo-osakkeet

Seuraava tuskin tulee yllätyksenä tätä blogia aiemmin jo lukeneille: Pienet ja edulliset yhtiöt ovat voittaneet suuret ja kalliit yhtiöt. Näinkin yksinkertaisella strategialla kuin valitsemalla vuosittain salkkuunsa alimmassa kolmanneksessa olevat osakkeet markkina-arvon mukaan tai alimpaan 50%:iin  p/b-luvun mukaan kuuluvat osakeet on tuottanut sijoittajalle merkittävästi ylituottoa. Alla olevassa kuvaajassa on esitetty kuinka paljon molemmat strategiat ovat vuosien 1927-2013 aikana saavuttanut Yhdysvalloissa ylituottoa korkoa korolle laskettuna. (SMB=Small minus Big, HML=High minus Low).

Indeksoitu ylituotto Yhdysvalloissa 1927-2013



Ero pienten ja suurten osakkeiden välillä on ollut erittäin merkittävä, koska keskiarvo tuottoero on ollut lähes 4%. Korkoa korolle laskettuna ero on ollut miltei 3%. Myös arvo-osakkeet ovat voittaneet kalliit osakkeet noin 3% vuosittain mitattuna.

  • K.a Small cap preemio: 3,96% p.a
  • K.a Value preemio: 4,19%% p.a
  • Gagr Small cap preemio: 2,9% p.a
  • Gagr Value preemio: 3,19% p.a

Kun näinkin yksinkertaisella strategialla on voinut saavuttaa merkittäviä tuloksia, niin miksi jokainen ei ole sijoittanut arvo- ja pienosakkeisiin? Yksi syy on, että strategiat eivät toimi vuosi toisensa perään ja välillä ne tuottavat suhteellisesti huonommin kuin muut strategiat ja markkinat yleisesti. Näin on maininnut myös Joel Greenblatt: "Arvostrategia saattaa tuottaa huonosti vuoden, kaksi tai jopa kolme vuotta putkeen. Useat sijoittajat eivät ole kykeneväisiä odottamaan arvostrategian tuottojen palautumista näin pitkään." Tiedän kokemuksesta, että jo kuukauden alituotto esim. vertailuindeksiin tuntuu epämielyttävältä. Saatikaan miltä tuntuisi, jos vertailuindeksi tai jokin toinen strategia olisi tuottanut esim. kolme vuotta peräjälkeen omaa strategiaa paremmin?! Tälläisen alituoton aikana vaaditaan sijoittajalta merkittävää uskoa omaan strategiaan, jotta ei tule hylättyä hyväksi todettua mallia huonoimmalla mahdollisella hetkellä.

Pelkästään vuoden tuotoissa on ollut molemmissa strategioissa suuria vaihteluita, kuten huomaamme alla olevasta kuvaajasta. Siten kumpikaan strategioista ei ole ollut mikään rahasampo, joka sylkee ulos tuottoa automaattisesti päivästä toiseen - tuottojen tuleminen on vaatinut kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.


Pienten yritysten ja arvo-osakkeiden vuosittaisia ylituotoja Yhdysvalloissa


Niin pienten kuin arvoyhtiöidenkin kohdalla ovat strategiat välillä tuottaneet yhtä jaksoisesti todella huonosti suhteessa isoihin kasvuyrityksiin. Esimerkiksi pienten yhtiöiden kohdalla yhtäjaksoinen tappio (maximum drawdown) suhteessa suuriin osakkeisiin on ollut -46,4%. Myös arvoyhtiöt on jäänyt historiassaan pahimmillaan noin 48,5% jälkeen kasvuosakkeista. Pisin yhtäjaksoinen tappioputki on ollut pienillä osakkeilla 7 vuotta (1951-1957) ja arvo-osakkeilla 4 vuotta (1937-1940). Jokainen voi kuvitella miltä tuntuu, kun oma strategia tuottaa heikosti muihin verratuna yhtäjaksoisesti jopa 7 vuoden ajan. Siinä välissä ei todellaan ole helppoa "luottaa omaan tekemiseen" ja uskoa tuottojen kääntyvän suosiolliseksi pitkällä aikavälillä.

Kuten usein sanotaan, niin sijoittaminen ei kuitenkaan ole 100 metrin juoksupyrähdys, vaan pikemminkin (ultra)maratooni. Kun aikahorisonttia pidennetään, niin molemmat strategiat ovat tuottaneet ylituottoa huomattavasti tasaisemmin ja suuremmalla todennäköisyydellä. Itse asiassa varsinkin arvo-osakkeiden kohdalla pitempi sijoitusaika näyttää vaikuttavan suoraviivaisesti saatavien tuottojen positiivisuuteen.

Osuudet pien- ja arvoyhtiöpreemion positiivisista tuotoista eri sijoitusperiodeilla

Vuoden mittaustasolla, niin pienet osakkeet kuin arvo-osakkeetkin ovat tuottaneet ylituottoa suhteessa suuriin ja kalliisiin osakkeisiin yli puolet ajasta. Kasvatettaessa sijoitusperiodia esim. 10 vuoden mittaiseksi, niin molemmat sijoitusstrategiat ovat tuottaneet ylituottoa jo yli 69-87% ajasta. Arvo-osakkeiden kohdalla sijoitushorisontin pidentäminen 20 vuoteen, johtaa niiden tuottojen olevan korkeampia kuin kasvuosakkeilla lähes 100% prosenttia ajasta. Myös pienet osakkeet ovat tuottaneet noin 85% ajasta paremmin kuin suuret osakkeet 20 vuoden sijoitusajoilla. Siten sijoitusstrategian kärsivällisellä toteuttamisella voidaan saavuttaa hyviä lopputuloksia, kun keskitytään yksittäisten vuosituottojen sijaan pidempään sijoitushorisonttiin.


Yhteenveto

Pelkkä tieto ja osaaminen ei vielä takaa tavoitteseen pääsyä. Siihen tarvitaan roima annos pitkäjänteistä toimintaan sitoutumista varsinkin silloin, kun maailma näyttää harmaalta ja haluaisi luovuttaa. Elämässä täytyy aina onni ansaita, mutta yleensä kärsivällinen työ palkitaan lopussa. Niin myös sijoitamisessa - näin ainakin minä uskon.






Datalähde: Kenneth French Homepage