keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Jos markkinat sulkeutuisivat osakeostosi jälkeen...


"I never attempt to make money on the stock market. I buy on the assumption that they could close the market the next day and not reopen it for five years." - Warren Buffett

Kuva: businessinsider.com

Tuplataan vielä aikahorisontti Buffettin lausahduksesta: Mitä tekisit jos aina viimeisimmän osakeostosi jälkeen pörssit sulkeutuisivat seuraavaksi 10 vuodeksi osakkeen kohdalla? Et enää näkisi osakkeen markkina-arvoa silloin kuin haluaisit etkä voisi myydä sijoituskohdettasi pois. Ainoa tulonlähteesi 10 vuoden aikana olisi yrityksen maksamat osingot ja pääomanpalautukset kun osakkeen mahdollisesta kurssinoususta ei pystyisi hyötymään. Muuttaisitko tällaisessa tapauksessa sijoitusstrategiasi vai ostaisitko edelleen samoja osakkeita kuin nykyään?

Ajatusleikki on siinä mielessä kiinnostava, että tällöin sijoittajan on pakko ajatella osakkeen takana olevaa liiketoimintaa pelkän osakehinnan sijaan. Aivan kuten yksityisellä pienyhtiön omistajalla ei ole päivittäin saatavilla markkina-arvoa yrityksestään, niin miksi sijoittaja tarvitsisi niitä joka sekunti? Yrittäjän täytyykin keskittyä oman yrityksensä liiketoiminnan kehittämiseen pitkällä tähtäimellä, jotta hän saa siitä joskus palkaa tai osinkoja. Harvemmin hän perustaa yhtiön sen olettaman varaan että joku ostaa sen häneltä pois parin minuutin, päivän tai viikon päästä. Samalla tavalla yksityishenkilö voi nähdä oman sijoitustoimintansa mahdollisuutena kärsivällisen sivutulon hankkimisena loistavista yhtiöistä. Vai olisitko valmis ostamaan esimerkiksi SSH:ta Helsingin pörssistä seuraavaksi 10 vuodeksi vain sillä olettamalla että se saattaa olla seuraava yrityskauppakohde kuten Stonesoftkin oli? Jättäisitko kokonaan huomioimatta yrityksen huonon tuloskehityksen tai osingottomuuden vain sillä perusteella, että voisit tehdä mahdollisen pikavoiton pörssissä? Uskon, että moni ei uskaltaisi tehdä tällaista ostoa, jos osakkeesta ei olisi mahdollista päästä eroon nopeasti.

On siten mielestäni hyvin riskialtista rakentaa portfolion pohja sellaisten osakkeiden varaan, joilla voi tehdä tuottoa vain, jos joku muu sijoittaja ostaa osakkeet vielä kalliimmalla pois kuin mitä sijoittaja niistä itse maksoi. Mitä jos kukaan ei ole valmis ostamaan osakkeita kalliimmalla, niin millaiseksi muodostuu sijoittajan saama tuotto pelkästä osakkeiden omistamisesta? Kysynkin, että eikö olisi turvallisempaa keskittyä ainakin salkun perustan rakennuksessa yhtiöihin, joihin voi luottaa vuodesta toiseen eikä niiden tuotto perustu ainoastaan toisilta sijoittajilta saataviin tulovirtoihin? 

Jatketaan vielä ajatusleikkiä hieman pidemmälle. Mitkä kolme osaketta valitsisin itse seuraavaksi 10 vuodeksi, jos tietäisin markkinoiden sulkeutuvan tänään?


Kolmen osakkeen valinta ja kriteerit

"If you don't feel comfortable owning something for 10 years, then don't own it for 10 minutes." 
- Warren Buffett

Kuva: windflowerbooks.com
Kun osakkeiden treidaaminen ei ole enää mahdollista, niin lyhyt aikaisesta voiton tavoittelusta on jo pakon sanelemana siirryttävä ajattalemaan pitkää tähtäintä. Pitkän tähtäimen ajattelussa korostuvat täysin eri asiat kun lyhyellä aikavälillä. Ajattelisin varmasti ensimmäisenä sijoituskohteitteni turvallisuutta. Eihän kukaan halua (oletan), että sijoitukset ovat tipotiessään kun 10 vuoden määräaika tulee täyteen.

Turvallisuudella hakisin nimen omaan varojeni pysyvyyden todennäköisyyttä, joten en mittaisi riski ainakaan sijoituskohteen menneellä arvonheilunnalla. Eihän minulle ole mitään väliä mihin suuntaa arvo on heilahdellut historiassa, koska en voi myydä osakettani. Minun vain pitää luottaa, että osakkeen takana oleva yhtiö on varmasti olemassa vielä vuosikymmenen päästäkin ja että se on tuottanut omistusajalla kasvavaa tulovirtaa.

Toiseksi vaatisin yrityksen liiketoiminnan olevan niin yksinkertaista, että lähes kuka tahansa voisi johtaa sitä. Tämän hetkinen johtaja saattaa olla yrityksen sielu, mutta mitä tapahtuu kun johtaja vaihtuu? Esimerkiksi Applen kohdalla Steve Jobsin luomiskyvyllä ja intohimoisella kunnianhimolla Applesta kasvoi maailman suurin ja kaunein yhtiö. Mutta mitä se tulee olemaan tulevaisuudessa johtajien vaihtuessa ja teknologian kehittyessä jää arvailuiden varaan. Siksi suosisinkin mielummin yhtiöitä, joihin ei kohdistu valtavaa teknologista uudistusta, joka on potentiaalinen riski yhtiön vallihaudalle liiketoiminnan ympärillä.

Yrityksen historia ei ole tae tulevasta, mutta siitä voi oppia valtavasti. Yhtiö, jolla on vuosien ajalta todistetusti toimiva liiketoimintamalli voi hyvin todennäköisesti pystyä ylläpitämään korkeita marginaaleja ja pääomantuotoa myös tulevaisuudessa. Tällaiset yhtiöt ovat harvoin suuressa alennuksessa, mutta toisinaan niitä saa kohtuuliseen hintaan. Ylihinnan maksaminen mistä tahansa yrityksestä tuhoaa tuottomahdollisuudet vaikka itse alla oleva liiketoiminta kehittyisikin moitteettomasti, joten siksi kiinnitän aina huomiota ostohintaan. Kuitenkin liiketoiminnan kehittyessä suotuisasti myös kohtuulliseen hintaan ostettu yritys tulee olemaan hyvä sijoitus vaikka ihan bargain hintaan sitä ei olisikaan ostettu.

Piensijoittajana minulla ei ole mahdollisuutta juuri vaikuttaa yrityksen suurten omistajien tasapuolisuuteen tai oikeudenmukaisuuteen muuten kuin yritysvalinnan kautta. Miksi siis taistella tuulimyllyjä vastaan ja sijoittaa huonon yrityskulttuurin osakkeisiin kun valittava on laaja joukko yrityksiä, jossa myös piensijoittajaa kunnioitetaan tasavertaisena kumppanani? En halua murehtia omistukseni onnistumisesta muiden omistajien toimista riippuen, joten "taistelen" mielummin sotani jolloin muulla tantereella kuin epäoikeudenmukaisia suuromistajia vastaan (jonka lisäksi varmasti häviäisin).

Edellä mainittujen kriteerien perusteella on helppo valita kahdeksi ensimmäiseksi sijoituskohteeksi Walmart sekä Coca Cola, jotka täyttävät oikeastaan kaikki vaatimukseni. Vaikka markkinat sulkeutuisivat loppuelämäksenikin, niin todennäköisesti en myisi näitä kohteita pois. Molempien kilpailuedut (koko/brändi) ovat kiistattomat ja niiden yrityskulttuurikin on sijoittajaystävällinen. Sekä Walmartin että Coca Colan fundamenttihistoria on lähes virheetön ja lisäksi molemmat ovat nostaneet osinkojaan vuosikymmeniä peräjälkeen. Tulevaisuuskaan ei näytä kummankaan osalta huonolta vaikka jokaiseen yritykseen tietysti aina liittyy jonkinlaista epävarmuutta. Arvostuksen näkökulmasta kumpikaan ei ole ylihintainen vaikka mistään bargainhinnoista ei voidakaan puhua.

Kolmannen sijoituskohteen kohdalle on hieman enemmän tunkua. Valinnan tekeminen Nokian Renkaiden, H&M:n, Inditexin, Diageon, Sampon ja Aflacin väliltä ei ole todellakaan helppoa, koska kaikki edellä mainitut liiketoiminnot ovat parasta A luokkaa. Arvostuksen perusteella valitsisin kuitenkin kolmanneksi sijoituskohteeksi joko Sampon tai Aflacin, joilla molemmilla on poikkeuksellisen hyvä vakuutustoiminnan kannattavuus yhdistettynä liiketoiminnan kasvumahdollisuuksiin (Aflac Usa/Sampo Nordean kautta). Lisäksi molempien yhtiöiden johdot ovat sitoutuneita omistajia, jotka myös kunnioittavat muita yhtiökumppaneita. Myöskään tulevaisuuden tuotot eivät ole markkinoista kiinni vaan luotan kasvaviin osinkohin kummankin  sijoituskohteen osalta liiketoimintojen jauhaessa tasaista kassavirtaa. Voin siis hyvin ummistaa silmäni (ainakin hetkeksi) markkinoiden kehitykseltä ja nauttia kasvavasta osinkotulosta!


Minun valintani seuraavaksi 10 vuodeksi olisivat siis Walmart, Coca Cola ja Aflac/SampoMitkä olisivat sinun kolme valintaa sijoituskohteiksi?



Tässä vielä pieni kertaus vaatimuslistastani pitkäaikaisilta sijoituskohteilta:
  • Tuottaisiko sijoitus vaikka joku ei olisi valmis ostamaan sitä minulta korkeampaan hintaan?
  • Onko liiketoiminta ymmärrettävää ja myös todennäköisesti tulevaisuudessa olemassa olevaa?
  • Voisiko liiketoimintaa johtaa lähes kuka tahansa?
  • Onko yrityksellä kestävä kilpailuetu (brändi, koko jne.)?
  • Onko yrityksen fundamentti historia hyvä (liikevaihto, tulos, omistajatulo, velkaisuus, kasvava osinko)?
  • Onko yrityskulttuuri omistaja ystävällinen?
  • Onko yrityksen arvostus maltillinen?



*Kirjoittajan ajatuksia voi seurata myös Twitteristä (@Osinkopuu)


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Blogissa 100k katselukertaa


Kuva: allthingslearning.worldpress.com
Viikon alussa tuli ainakin itselle merkittävä virstanpylväs täyteen, kun blogini saavutti 100 000 katselun rajan! Kun aloitin kirjoittamaan blogia vuonna 2012 en olisi uskonut, että näin moni netinkäyttäjä olisi kiinnostunut lukemaan kirjoituksiani sijoittamisesta. Kiitos siis kaikille blogissa vierailleille henkilöille ja erityisesti niille, jotka ovat jättäneet kommentteja! Usein nimen omaan kommentit saa ajattelemaan asioita uudelta kantilta ja ohjaa ajattelua uudelle uralle. Kiitos myös jokaiselle, joka on lähettänyt sähköpostitse kommentteja ja vinkkejä sijoittamiseen liittyen sekä osallistunut Twitter keskusteluihin.


Blogin tavoite

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia minulla oli tunne, että sijoittamisessa pitää olla jokin muukin tavoite kuin pelkkä varallisuuden kasaaminen arvo-osuustilille. Enemmänkin minua kiinnosti tehdä sijoittamisesta sekä itselle että perheelle uusi sivutyö, joka maksaisi nousevaa "palkkaa" kuukaisittain vaikka en aivan joka päivä pääsisikään töihin. Tapa saavuttaa kasvava sivutyöansio oli kasata osakeportfolio, jonka osakkeet maksaisivat nousujohteisesti osinkoa eikä niillä tarvitsisi käydä kauppaa aktiivisesti. Tämä tavoite on edelleen sama, mutta tapa päästä sinne on hieman muuttunut.

Alkuperäinen osakeportfolio on hiljalleen muokkaantumassa strategian mukaiseksi salkuksi, joka sisältää vain hyviä kasvavan osinkotuoton yhtiöitä. Olen myynyt rankalla kädellä sellaisia yhtiöitä, jotka  eivät mielestäni ole olleet omistamisen arvoisia pitkällä tähtäimellä (AstraZeneca, TeliaSonera, Talvivaara, Vestas Wind, Keskisuomalainen). Tilalle olen ostanut yhtiöitä joihin luotan oikeasti todellisina buy n´ hold yrityksinä (Tikkurila, Aflac, Walmart, Sampo, Nordea, PKC Group, Scania, Fortum). Ainakin tulosten valossa myynnit ja ostot ovat olleet onnistuneita. Vestas Windin ja Talvivaaran osakekurssit on laskenut pohjamutiin myyntien jälkeen eikä kovin hyvin Keskisuomalaisellakaan ole mennyt. Oikeastaan kaikki ostot Fortumia lukuun ottamatta ovat olleet jo näin lyhyellä tähteimellä hyviä valintoja. Niiden liiketoimintojen ja osinkojen kehitys on ollut suotuisaa, joten myös kurssit ovat seuranneet perässä. Näyttäisikin siltä, että yhtiön osinkokehitys ja osingonmaksukyky ovat arvostuksen ohella hyvin vahvoja ennusmerkkejä sijoituksen onnistumisesta. 


Virheistä ja onnistumisista

Kuva. Cartoonstock.com
Olenko tehnyt virheitä blogin olemassa olon aikana? Lyhyesti sanottuna: Kyllä! Ensimmäiseksi mieleen tulee muutama missattu ostomahdollisuus liian varovaisen osto-ohjelmien vuoksi (Yit, Nokian Renkaat, PKC jne.). Toiseksi olen pitänyt salkussa liian pitkään osakkeita, jotka eivät kuulu millään lailla strategiaan (Transocean, HCBK). Perjantaina otin itseäni niskasta kiinni ja pistin salkusta pihalle vihdoin ja viimein Transoceanin. Oli jo aikakin.

Kolmas virhe oli ostaa Venäjä ETF:ia, vaikka se olikin arvostuksen puolesta halpa sijoituskohde. Siis mitä ......!? Millälailla tämä ostos kuului osaksi strategiaani? Onneksi en ole muilta osin hairahtunut ostamaan jotain mikä ei millään lailla liippaa edes läheltä suunniteltua strategiaa. Pistäkäähän kirjoittaja seuraavan kerran takaisin järjestykseen armottomalla palautteella, jos edes harkitsen jotain tällaisia sijoituksia.

Mihin olen tyytyväinen? Ainakaan en ole mielestäni ostanut ylihintaisia osakkeita, joiden tuotto olisi perustunut toivotaan, toivotaan hokeman varaan. Jokaiselle sijoitukselle on ollut vahva fundamentaalinen perusta, jonka johdosta tulevaisuuden tuotto tulisi suurella todennäköisyydellä olemaan hyvä vaikka markkinat menisivät kiinni ostohetken jälkeen. Blogimatkan aikana olen myös tutustunut laajasti talouteen ja muihin mielenkiintoisiin sijoitusstrategioihin, jotka ovat laajentaneet ymmärrystäni sijoittamisesta edelleen.

Blogitekstejä olen julkaissut yhteensä mukavat 62 kappaletta. Tavoitteenani oli alunperin julkaista tekstejä silloin, kun on tuntunut olevan oikeasti jotain sanottavaa. Tavoite on täyttynyt kohtalaisesti vaikka tuntuukin, että enemmänkin olisi ollut sanottavaa - aikaa kirjoittamiselle vain pitäisi löytyä lisää. Taitaa olla jokaisen blogia kirjoittavan haaste... Virtaa kuitenkin tuntuu vielä riittävän ja uusia ideoita kirjoituksille on jo jonossa reilusti, joten toivottavasti saan vielä jatkossakin kirjoittaa sijoittamisesta!


Tässä vielä kertaus suosituimmista kirjoituksista:







Millaiset kirjoitukset ovat olleet lukijoiden mieleen? Miten blogia voisi mielestäsi kehittää edelleen? Nakkaa kommenttikenttään ehdotus tai lähetä sähköpostia: warrengrahaminosinkopuu@gmail.com

*Kirjoittajan ajatuksia voi seurata myös Twitteristä (@Osinkopuu)

tiistai 16. heinäkuuta 2013

ETF-backtestaus


Löysin eilen illalla mielenkiintoisen (ja ilmaisen) työkalun sijoittajille. Olen kyllä törmännyt useaan osakevalintaan keskittyvään  sivustoon, mutta ETF:ien joukkoon keskittyviä sivuja on merkittävän vähän. Nimensä mukaisesti ETFreplay.com- sivuilla voi etsiä laajasta joukosta itselle sopia ETF-vaihtoehtoja sekä backtestata kuinka nuo valinnat olisivat tuottaneet historiassa. Sivuilta löytyy laaja kattaus niin amerikkalaisia kuin myös kansainvälisiäkin ETF- rahastoja, joiden avulla voi rakentaa viiden sijoituskohteen mallisalkun.

Sivuston avulla voit testata myös kuinka eri sijoitusluokkien, kuten raaka-aineiden/korkojen, lisääminen tai poistaminen salkustasi olisi vaikuttanut havaittuun tuottoon sekä riskilukemiin. Havaittuja tuottoja voi verrata esimerkiksi S&P 500- indeksiä seuraavaan SPY-Etf:iin tai vaihtoehtoisesti johonkin muuhun mieleiseen vertailukohteeseen. Lisäksi sivustolta löytyy tietoa mm. historiallisista osinkotuotoista. Rekisteröitymällä maksullisille sivuille saatavat toiminnot ovat toki laajemmat, mutta jo ilmaisversiolla pääsee loistavasti alkuun.

Sivuston hyvänä puolena on lisäksi sen automaattisesti laskettavat salkun/strategian riskiluvut, joita on itse hieman työlästä laskea ilman merkittäviä koodaustaitoja. Salkusta saa esimerkiksi Maximum drawdown-arvon, Sharpe-ration sekä korrelaation vertailuindeksiin nähden yhdellä klikkauksella. Vaikka sijoittaja ei välttämättä perustakkaan riskinäkökulmaansa sijoitusten heiluntaan, on silti hyvä tietää miten käytettävä sijoitusstrategia on toiminut esim. suurten laskumarkkinoiden aikana. Tällöin sijoittaja voi valmistautua henkisesti mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvaan kurssikäyttäytymiseen, jonka ei enää pitäisi tulla täytenä yllätyksenä.

Kun nyt kerran annetaan mahdollisuus tehdä jotain ilmaiseksi, niin testasin myös itse paria ETF- vaihtoehtoa silmällä pitäen osinkostrategiaani sekä aikaisempia kirjoituksiani faktorisijoittamisesta. Kuten sanottua, niin nykyisin on mahdollista hyväksi käyttää esim. arvo- ja pienyhtiöanomalioita vähäkustannuksisilla indeksituotteilla, joka myös vähentää sijoitusprosessiin käytettävää aikaa. Tällöin ei tosin itse pääse vaikuttamaan sijoitusinstrumentin sisältöön (+ potentiaaliseen tuotto-odotukseen), mutta hyvänä puolena on helposti toteutettava laaja-alainen hajautus samanlaisten osakkeiden kesken. Tämä onkin erittäin tärkeää, koska tiedämme hyvin varsinkin yksittäisten arvo- ja pienosakkeiden riskit.


Tehdyt testit

Vertasin Vanguardin pienistä arvoyhtiöistä koostuvan ETF:n tuottoa SPDR:n S&P 500- indeksiä jäljittelevään rahastoon osto ja pidä menetelmällä. Vuodesta 2004 tähän päivään saakka pienet arvo-osakkeet näyttävät tuottaneen selvästi enemmän kuin laaja yleisindeksi ETF. Kokonaisuudessaan pienet arvoyhtiöt on tuottanut noin 119%, kun S&P ETF:n tuotto jää 79%:iin. Ylituottoa on siis kertynyt ihan kivasti! Tosin pienten arvo-osakkeiden volatiliteetti on ollut korkeampi kuin vertailukohdan vastaava.

Vanguard U.S Small cap Value vs. SPDR S&P 500 index

Sinänsä pelkkä volatiliteetti ei merkitse juuri mitään muuta kuin, että kurssit ovat heiluneet. Toki korkea volatiliteetti yhdistettynä mataliin tuottoihin saa varmasti sijoittajan kuin sijoittajan karvat nousemaan pystyyn. Onkin hyvä verrata kurssien heiluntaa saavutettuun tuottoon, jolloin saadaan edes jonkinlaista hyötyä volatiliteetista riskimittarina. Sharpe-ratio, joka yhdistää kurssien heilunnan saavutettuun tuottoon, kertoo pienten yhtiöiden saavuttaneen paremman riskituottosuhteen kuin vertailurahasto. Tosiaalta niiden riski on ollut suurempi absoluuttisen kurssilaskun (max drawdown) mittarilla. Varsinkin 2008 vuoden kriisissä pienet arvo-osakkeet ottivat huomattavasti indeksiä enemmän "tukkaan", mutta toisaalta ne myös toipuivat kuopasta nopeammin.

Huomattavaa on myös millainen vaikutus on vain parin prosenttiyksikön erolla keskimääräisessä vuosituotossa lopputulemaan. Nyt pienet arvo-osakkeet voittivat vertailukohtansa 2,3 prosenttiyksiköllä vuodessa, mutta kokoaikaperiodilla eroksi muodostui 40%! Ei kannata siis aliarvioida pientä vuosittaista tuottoeroa, pitkää sijoitusaikaa sekä korkoa korolle efektiä sijoitustoiminnassa.

Vanguard U.S Small cap Value vs. SPDR S&P 500 index
Toiseksi testasin miten amerikkalaisten korkean osinkotuoton Dividend Aristocrats- listausta seuraava ETF olisi pärjännyt S&P 500- indeksiä jäljittelevälle indeksituotteelle. Jälleen kerran testaus suoritetaan buy-and-hold perusteisesti eikä ETF:llä käydä kauppaa sijoitus aikavälillä. Tuottodata alkaa kuitenkin yli vuoden myöhemmin kuin aikaisemmassa vertailussa, johtuen rahaston perustamis ajankohdasta.

SPDR S&P U.S Dividend Aristocrats vs. SPDR S&P 500 index

Noin kahdeksan vuoden aikana osinkoaristokraateista muodostettu ETF on tuottanut 12 prosenttiyksikköä enemmän kuin S&P 500 ETF. Hieman yllättävää on kuitenkin, että sen volatiliteetti on ollut vähän korkeampi kuin vertailukohdan vastaava. Ajattelin etukäteen että kurssiheilunta on varmasti maltillisempaa osinkoaristokraateilla, mutta nähtävästi ei kannata tehdä ennakkoarvioita asioista, joita ei ole testannut. Muut riskiluvut ovat molemmilla aika lähellä toisiaan, vaikkakin osinkoaristokraattien Sharpen luku ja Maximum drawdown on paremmat kuin S&P 500 ETF:lla.

SPDR S&P U.S Dividend Aristocrats vs. SPDR S&P 500 index
Tulosten valossa näyttäisi siltä, että pelkkä korkea osinkotuotto yhdistettynä vuodesta toiseen kasvavaan osinkoon on tuonut hieman lisätuottoa testatulla aikavälillä. Tämä on selvästi vain plussaa strategialle, koska suurin syy omistaa osinkoaristokraatteja on (ainakin omasta mielestäni) tasaisesti kasvavan ja  passiivisen saatavan tulovirran muodostuminen.


Yhteenveto

ETFreplay.com näyttäisi olevan käyttökelpoinen työkalu sijoittajalle, joka haluaa saada varmuuden siitä miten hänen valitsemansa ETF:t olisivat käyttäytyneet menneisyydessä. Tietysti ei voida sanoa, että menneisyys olisi tae tulevaisuudesta, mutta silti historiasta voidaan ottaa opiksi. Kuitenkin sijoittamisessa tuntuu usein siltä, että tietyt teemaat toistavat vuosikymmenestä toiseen samoja ratoja.

Ota siis hyöty irti sivustosta ja backtestaa omat ETF- valinnat!



*Kirjoittajan ajatuksia voi seurata myös Twitteristä (@Osinkopuu)

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Seurantalista päivitetty


Kuva: beginnersinvest.about.com
Päivitin tänään seurantalistan vastaamaan mielipidettäni kiinnostavaista osakkeista sekä niiden arvostustasoista. Listalta putosi muutama osake, jonka liiketoiminnasta en ole enää vakuuttunut pitkällä aikavälillä. Etsin kokoajan listalle myös uusia kohteita ja yksi vakuuttava yritys onkin päässyt uutena tulokkaana seurannan alle. Muuten hyvien yhtiöiden arvostuksen on tällä hetkellä aika haastavia, joka myös näkyy niiden "suosituksissa".


Kiinnostavimmat yhtiöt arvostuksen puitteissa on tällä hetkellä Nordea, Aflac, Metso ja Scania. Yhtiöistä lähimpänä ostojen aloittamista on Aflac, jota olen valmis lisäämään mikäli sen kurssi painuu alle 55 taalaa osakkeelta. Muiden yhtiöiden kursseissa on vielä noin 10% ilmaa välissä. Suuri margin of safety vaatimus nykyisen osakehinnan ja ostotason välillä aiheuttaa ongelman ostomahdollisuuksien vähyytenä varsinkin nyt kun kurssit on noussut jo muutaman vuoden ajan. Tällä hetkellä löydänkin enemmän ylihintaisia osakkeita kuin edullisia ostokohteita.

Räikeimmin yliarvostettujen osakkeiden esimerkkinä on mielestäni mm. Vacon, jonka kurssia en saa perusteltua millään vaikka kääntäsin Excelissä numerot mihin asentoon tahansa. Myös Starbucksin osakkeen arvostus leijailee sellaisissa sfääreissä, että heikompaa alkaa jo hirvittämään. Yhtiöt ovat kieltämättä loistavia ja laadukkaita, mutta niiden arvostus on lähtenyt pahasti lapasesta. Vaikka niiden liiketoiminnan kehitys olisikin loistavaa tulevaisuudessa, niin silti se ei välttämättä riitä tekemään niistä hyviä sijoituskohteita. Sijoittajien epärealistisien odotusten jäädessä täyttämättä voi yhtiöille käydä kuin Walmartille 2000-luvulla, jonka tulos otti hitaasti osakearvotuksen kiinni kurssikehityksen ollessa olematonta. Toinen vaihtoehto on tietysty rankka kurssipudotus, jonka jälkeen arvostukset palaavat taas edes kohtuullisiksi.

Seurantalistalta poistui useita yhtiöitä, jotka eivät enää täytä sijoituskriteerejäni. Poistin listalta esim.  AstraZenecan, jonka liiketoiminnan kehitys ja laatu ei enää vastaa pitkäaikaiselta sijoituskohteelta vaadittuja piirteitä. Lyhyellä aikavälillä Astran kurssi on noussut pahimmista pohjista ja käytinkin tilaisuuden myydä osake pois salkustani. Näkemykseni mukaan yhtiön arvostus ei enää täytä edes arvosijoituksen kriteerejä, joten oli aika päästää irti osakkeesta korkeasta osinkotuotosta riippumatta.

Toinen seurannasta pois pudonnut yhtiö on Waste Management. Yhtiön liiketoiminta kyllä jauhaa kohtuullisen tasaista tulosta ja kassavirtaa vuosittain, mutta yhtiön kasvu on olematonta. Itse asiassa yhtiön vapaa kassavirta ja nettotulos on laskenut tasaisena trendinä jo vuosia. Merkillistä on, että sijoittajat ovat silti valmiita maksamaan P/E- luvun 24 kasvamattomasta liiketoiminnasta - hyvin outoa sanon minä! Waste Managementin osinkokehitys on ollut vahvaa, mutta maksetun osingon suhde sekä tulokseen että vapaaseen kassavirtaan on kasvanut kokoajan. Tällä hetkellä molemmat edellä mainitut mittarit ovt kohta hälyttävällä tasolla ja näin kasvavan osinkosijoittajan näkökulmasta yrityksen riskiprofiili on kasvanut huomattavasti. WM ja AstraZenecan ohella poistin myös Kellogg:in ja Ponssen listalta, joiden liiketoiminta ja riskiprofiilit eivät ole pitkällä tähtäimellä seurannan arvoisia.

Poistuneiden osakkeiden tilalle lisäsin yhden uuden seurantakohteen. Todellinen brändiyhtiö Diageo keskittyy miltei kaikkien tuntemiin alkoholijuomiin. Sen tuotevalikoimaan kuuluu mm. Guinness, Baileys, Smirnoff, Captain Morgan, Johnny Walker jne. Yhtiö on tällä hetkellä arvostettu liian korkealle, että olisin valmis laittaamaan roponi siihen kiinni, mutta tulen seuraamaan sen kehitystä tarkasta tulevaisuudessa. Tutkinnan alla on myös muutama muu kuluttajille laadukkaita tuotteita myyviä yrityksiä, joiden toivon päätyvän listalleni.

Kesän lopulle toivon pientä (suurta) kurssien laskua, jotta pääsen eroon kasvaneesta käteiskassasta. Tällä hetkellä ostosormi jo syyhyää vilkaasti, mutta pitää malttaa mielensä. Uskon, että sijoittamisessa kärsivällisyys palkitaan.



*Kirjoittajan ajatuksia voi seurata myös Twitteristä (@Osinkopuu)

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Tilannekatsaus Q2/2013


Tuottoisan vuoden ensimmäisen kvartaalin jälkeen varmasti monella sijoittajalla oli suuret odotukset myös toiselle kvartaalille, mutta toisin kävikin. Legendaarinen, mutta kulunut sijoitusviisaus -sell in may and go away- näytti taas olevan ainakin osittain oikeassa. Myöskään oma salkku ei välttynyt laskumarkkinoiden vaikutukselta vaan kolmen kuukauden aikana sen arvo laski 2,17% kun samaan aikaan vertailuindeksi laski 1,49%. Tulokseen ei voi olla tyytyväinen, koska uskoin että varsinkin laskumarkkinassa salkkuni toimisi paremmin kuin vertailuindeksi johtuen salkkuyritysteni defensiivisestä luonteesta. Kokonaisuudessaan vuoden alusta salkku on kuitenkin tuottanut 8,76%, joka päihittää vertailuindeksin tuoton noin kolmalla prosenttiyksiköllä.

Indeksoitutuotto vuoden 2012 alusta lähtien

Kvartaalin lähtökohdat eivät kuitenkaan mielestäni olleet parhaat mahdolliset, koska useimpien laadukkaiden osakkeiden arvostustasot olivat nousseet jo huomattavan korkeiksi eikä markkinoilla enää ole ollut paljoa ostettavaa. Myös oman salkun sijoituskohteiden arvostukset olivat nousseet huomattavasti, joka nosti riskiä negatiivisen kurssikehityksen osalta. Kuitenkin monen salkkuyrityksen kohdalla ei puhuttu vielä huomattavasta yliarvostuksesta, joten myynnit jäivät minimiin. Kvartaalin aikana myin kuitenkin pois kurssipohjista nousseen lääkeyhtiö AstraZenecan. Kurssin nousu ei ollut kuitenkaan suurin syy miksi myin Astran pois, vaan päällimmäisenä perusteena oli että en täysin ymmärrä lääketeollisuuden lainalaisuuksia. Varsinkin AstraZenecan kohdalla pitäisi ymmärtää huomattavasti paremmin kehityksessä olevien lääkkeiden potentiaalia, koska yrityksen omien blockbuster lääkkeiden patentit ovat umpeutuneet/umpeutumassa. Näin ollen en nähnyt yrityksessä buy and hold perusteita, vaan kohtelin yritystä enemmänkin arvo-osakkeena, josta on suurin aliarvostus oli jo purkautunut.

Mennyt kvartaali oli siinäkin mielessä poikkeus edeltävistä, että en ostanut yhtä ainutta uutta osaketta. Tosin kvartaalin lopussa, kun monen yhtiön kurssi on laskenut huomattavasti, niin ostosormi on alkanut syyhytä. Tällä hetkellä käteisen osuus salkusta on jo lähes 11%, joka on aivan liian suuri palanen. Uskon kuitenkin, että kun seuraavan kerran kirjoitan tilannekatsausta, niin käteisen osuus salkustani on huomattavasti pienempi kuin mitä se on tällä hetkellä. Esimerkiksi Nokian Renkaat, Sandvik ja Nordea kävivät jo aika lähellä ostotasoja kvartaalin loppupuolella.

Osinkokertymä Q2:n aikana verratuna edellisvuoteen kasvoi 16,5%. Kasvu ei ole merkittävä ja olen siihen hieman pettynyt. Tilanteeseen vaikutti negatiivisesti normaalia alhaisempi uuden pääoman siirtäminen salkkuuni, joka puolestaan johtui keskittymisestäni koulutöihin. Keskittyminen kouluun kuitenkin kannatti, sillä tällä hetkellä kaikki kurssit on paketissa ja muille asioille on taas huomattavasti enemmän aikaa!

Salkku tuotti kuitenkin sen verran osinkoja, että pääsin viettämään ansaittua (?) lomaa Jenkkeihin. En ollut aikaisemmin käynyt USA:ssa, joten matka oli mieleenpainuva. Päällimmäisenä mieleen jää urheilutapahtumat sekä paikalliset BBQ-paikat, joissa sain ahdattua ruokaa ja juomaa sen verran kurkusta alas, että vyöryminen oli ainoa keino päästä ravaintolan ovesta ulos... Juuri tällaiset kokemukset antavat uudenlaista lisäpotkua arkeen ja sijoittamiseen: Ainakin itse sijoitan juuri siitä syystä, että sijoitusten tuotot mahdollistavat enemmän mieleenpainuvia kokemuksia sekä tavoitella vapaampaa elämää. Sijoittaminen pelkästään pankki- tai arvo-osuustilin summan kasvattamiseksi tuntuisi aika kolkolta eikä se motivoisi läheskään yhtä paljon kuin suuri haave vapaammasta ja merkityksellisestä elämästä.



Yhteenveto Q2/2013:

Indeksoitutuotto: -2,17%
Indeksoitutuotto blogin alusta: 26,8%
Osinkokertymän kasvu y-to-y: 16,5%

Osakeostot: -
Osakemyynnit: AstraZeneca


*Kirjoittajan ajatuksia voi seurata myös Twitteristä (@Osinkopuu)

torstai 4. heinäkuuta 2013

Buffett, vertailuindeksi ja arvosijoittaminen


Vihdoin kotona! Kesälomareissu oli rentouttava, mutta yli vuorokauden kestänyt paluumatka vie totaalisesti mehut allekirjoittaneesta. Ihmettelen kyllä miten bisnesmiehet ja poliitikot jaksavat matkustaa +100 päivää vuodessa ympäri maailman lentokenttiä ja näyttää vielä kuin suoraan suihkusta tulleilta. Hattua nostan!

Kuva: marketfolly.com
Mutta asiaan. Alunperin minulla oli tarkoitus kirjoittaa heti ensimmäiseksi kotiin saavuttuani katsaus menneeseen kvartaaliin. Kuitenkin koneen avattuani silmiini pisti Arvopaperissa ollut artikkeli "Onko Warren Buffett sittenkään sijoittajista parhain?" ja minun oli pakko kirjoittaa kommentti siitä ensiksi.

Arvopaperin artikkeli on referoitu Paul Merrimanin Market Watch- sivuston kirjoituksesta, jossa hän argumentoi passiivisen sijoittamisen puolesta ja siitä että on väärin verrata Berkshiren sijoitustulosta S&P 500- indeksiin. Hänen mukaansa Warren Buffettin sijoitustulos olisi ollut saavutettavissa passiivisilla indeksituotteilla, jotka keskittyvät erityisesti tunnettuun arvoanomaliaan. Lisäksi kirjoittaja kyseenalaistaa Buffettin "statuksen" sijoitusmaailman guruna.

Warren Buffett - Arvosijoittaja?

Kun puhutaan arvosijoittamisesta, niin useimmille tulee ensimmäisenä mieleen joko Warren Buffett tai Benjamin Graham. Nämä kaksi herraa ovatkin kuin synonyymejä arvosijoittamiselle, vaikka tosiasiassa heidän sijoitustyylinsä poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Myös Arvopaperin artikkelissa nämä kaksi eri tyyliä on mennyt hieman sekaisin, joka voidaan todeta suorasta lainauksesta lehden sivuilta:

"Buffett on puhdasverinen arvosijoittaja, joten Berkshiren tuottoja olisi ehkäpä parempi peilata samaa sijoitusmetodia käyttäviin indeksirahastoihin." 

Ehkä uran alussa Buffett oli matalien tunnusluku osakkeiden kautta arvonnousuja hakenut sijoittaja. Mutta Charlie Mungerin suuren vaikutuksen siivittämäni hän siirsi sijoittamista enemmän kestävän kilpailuedun yrityksiin, joita ei tarvitse treidata yhtä aktiivisesti kuin puhdasverisiä arvo-osakkeita. Berkshiren osakeportfoliossa onkin paljon sellaisia yhtiöitä, joita ei voi millään sanoa olevan todellisia arvo-osakkeita. Esimerkiksi Coca Cola tai American Express eivät täytä arvo-osakkeiden tunnusmerkkejä, vaan ovat juurikin kestävän kilpailuedun yrityksiä. Edeltävä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Buffett olisi hylännyt arvoajattelutavan vaan hän edelleenkin toimii kuten on aiemmin sanonut:


"Long ago, Ben Graham taught me that 'Price is what you pay; value is what you get.' Whether we're talking about socks or stocks, I like buying quality merchandise when it is marked down."

Hän siis edelleen metsästää osakkeita, joiden sisäinen arvo on suurempi kuin niiden markkinanoteeraus. Buffettin määritelmä arvosijoittamiselle on vain huomattavasti laajempi kuin mitä perinteinen "arvosijoittaminen" tarkoittaa. Ainakin akateeminen arvosijoittaminen on huomattavan kaukana Berkshiren tavasta sijoittaa.

Buffett ja arvoanomalia

Buffettin sijoitustyyliä ja sen kannattavuutta suhteessa vertailuindeksiin voidaan arvioida myös akateemisen tutkimuksen kautta. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin, niin periaatteessa sijoittajan menneisyyden tulosta voidaan arvioida tarkemmin ns. faktorianalyysin kautta. Tämän avulla voimme päätellä mitä kautta sijoittaja on tuloksensa saavuttanut. Esimerkiksi hyvä sijoitustulos on voitu saada altistumalla arvo- tai pienosakkeille. Tulos joka ylittää nämä riskifaktorit yhdistettynä markkinatuottoon voidaan sanoa olevan todellista alphaa, eli ylituottoa. Buffettin kohdalla tämä analyysi on todella mielenkiintoinen tehdä, koska sen jälkeen ainakin tiedämme vähän tarkemmin pelkän mutu-tuntuma ohella miten hän on saavuttanut vakuuttavan tuottonsa.

Ensimmäiseksi testasin Berkshiren koko historian tuottoa verrattuna arvo- ja pienyhtiö preemioon sekä markkinatuottoon. Datan suoritettavaan testiin latasin Kenneth Frenchin kotisivuilta, josta voi kuka tahansa hakea ilmaiseksi todella hyödyllistä informaatiota. Berkshiren tuottodata on peräisin Buffettin kirjoittamasta sijoittajakirjeestä.

Tulokset ovat Berkshiren kannalta todella vaikuttavat! Vai mitä sanotte seuraavasta?

Berkshire Hathaway regressioanalyyysi 1965-2012

Väitteet siitä, että Berkshiren tuotto on tullut apinoimalla pelkästään esim. arvoanomaliaa voidaan unohtaa. Berkshire on vuosien 1965-2012 välillä altistunut ainoastaan hieman arvo-osakkeille (HML 0,23) eikä arvofaktori ole muutenkaan tilastollisesti kaikilta osin merkitsevä. Pienille osakkeille Berkshiren tuotto ei ole altistunut vaan (yllätys, yllätys) sen sijoituskohteet näyttävät olevan enemmänkin suuria yhtiöitä. Kaikista suurin tekijä on kuitenkin alphan, eli ylituoton erittäin suuri arvo. Testattujen "riskifaktorien" lisäksi Buffett on onnistunut tekemään vuosittain lähes 12% ylituottoa! Lisäksi saavutettu ylituotto on ollut tilastollisesti katsottuna kiistatonta.

Miten vaikuttaa kokonaisuuteen sitten aikaperiodin muuttaminen artikkelissakin mainittuun viimeiseen 15 vuoteen? Ainakin yksi Berkshirelle haasteellinen muutos on ollut sijoitusvarallisuuden merkittävä kasvaminen, joka vaikuttaa negatiivisesti potentiaalisten sijoituskohteiden etsimiseen. Buffett on itsekin maininnut että on vuodesta vuoteen vaikeampaa saavuttaa markkinoita parempia tuottoja, koska sijoitusvarallisuuden kasvaessa on aina vain vaikeampi löytää poikkeuksellisen kannattavia diilejä. Edellinen on loogista, koska pahimmillaan sijoitusomaisuuden olessa valtava niin se vastaa täysin markkinatuottoa.

Berkshire Hathaway regressioanalyyysi 1998-2012

Vaikka muutimme aikaperiodin huomattavasti, niin hyvät tulokset ovat edelleen havaittavissa. Vuosien 1998-2012 Berkshire on onnistunut tuottamaan sijoittajilleen huomattavaa ylituottoa passiivisten sijoitustyylien yli (7,8% vuodessa). Lisäksi väite, että Berkshiren oikea vertailuindeksi pitäisi olla arvoindeksi on tulosten valossa vähintäänkin kyseenalainen. Arvofaktori osoittaa, että Berkshire ei ole juuri lainkaan altistunut arvoanomalialle (arvo 0.19, t-arvo 1,27)! Täten Merrimenin väite, että Berkshiren tuottoja voisi replikoida passiivisella arvoindeksillä ei pidä paikkansa.


Yksi tekijä, joka pitää ottaa huomioon Berkshiren tuottoja laskettaessa on se, että Buffett ilmoittaa sijoitusyhtiön tuloksen kirja-arvon kasvuna. Tämä poikkeaa olennasesti yksittäisen vuoden markkina-arvon muutoksesta, joka on vahvasti riippuvainen sijoittajien mielipiteestä Berkshiren oikeasta kirja-arvo preemiosta (P/B). Esim vuoden 2012 sijoittajakirjeessä Buffett perustelee käyttämäänsä tapaa näin: 

"One thing of which you can be certain: Whatever Berkshire’s results, my partner Charlie Munger, the company’s Vice Chairman, and I will not change yardsticks. It’s our job to increase intrinsic business value – for which we use book value as a significantly understated proxy – at a faster rate than the market gains of the S&P. If we do so, Berkshire’s share price, though unpredictable from year to year, will itself outpace the S&P over time."

En siten olisi huolissaan pitkälle aikavälille laskettavasta tuotosta vaikka yksittäisen vuoden tarkasteleminen ei olekkaan mielekästä. Usean vuosikymmenen track-record puhukoon puolestaan, johon parin vuoden markkiarvon vaihtelut ovat tasoittuneet varmasti.

Yhteenveto

Buffettin ja Berkshire Hathawayn sijoitustyyli on hyvin kaukana alhaisten tunnuslukujen arvosijoittamisesta, joka voidaan todeta katsomalla yrityksen sijoituksia tai vertailemalla sijoitustuottojen altistumisesta eri anomalioille. On hyvin mielenkiintoista, että silti useat mieltävät Buffettin perinteiseksi arvosijoittajaksi vaikka hän ei sitä ole ollut vuosikymmeniin. Tähän näköjään syyllistyvät vielä laajasti seuratun julkaisunkin toimittajat.

Indeksisijoittamisesta vielä sanottakoon, että minulla ei ole todellakaan mitään sitä vastaan, päinvastoin! Varsinkin passiivisella tyyli-indeksisijoittamisella voi saada aikaan huomattavasti markkinoiden keskimääräistä parempaa tuottoa ilman olennaista riskinkasvua. Kuitenkin joitakin sijoittajia ei voi laittaa näin yksinkertaisesti yhteen laatikkoon ja perustella heidän saavuttamiaan tuottoja pelkästään esim. arvofaktorilla. Kyllä, joidenkin rahastojen kohdalla tuotto on tullut suoraan riskifaktoreista, mutta Berkshiren kohdalla näin ei ole ollut. Berkshire ja kaksikko Buffett/Munger on todistetusti pystynyt tuottamaan sijoittajilleen hyvää passiivisen tyylin päälle. Ja jos tulevaisuudessa asia ei enää pidä kutinsa niin Buffett on itsekin maininnut että sijoittajien kannattaa suosia indeksirahastoja heidän sijoitusyhtiön sijaan.

"If we fail, however, our management will bring no value to our investors, who themselves can earn S&P returns by buying a low-cost index fund."

Suoraselkäisen sijoitusyhtiön johtajan puhetta.



Lähteet: Berkshire sijoittajakirjeet, Kenneth French Homepage, Arvopaperi.fi, Marketwatch.com