tiistai 26. maaliskuuta 2013

Talvivaaran anti ja arbitraasi


Kuva: Talvivaara.com
Talvivaaran annista on keskusteltu hyvin paljon mediassa, mutta yllättävän vähän missään on tuotu esille merkintäoikeuksien ja nykyisen osakurssin epäsuhtaa. Tällä hetkellä markkinoilta voi ostaa Talvivaaran merkintäoikeutta 9 senttiä kappale, jolla pystyy merkitsemään 6 uutta osaketta. Yhden uuden osakkeen merkitseminen maksaa 16 senttiä, joten kokonaisuudessaan uuden osakkeen hinnaksi tulee tällöin 9/6 + 16 = 17,5 senttiä. Talvivaaran kanta osakkeesta maksetaan tänään pörssissä 0,238 euroa/kpl, joten epäsuhta on aika melkoinen! Alennusprosentiksi tulee nimittäin 26,5%. Tällä hetkellä Talvivaaran tulevaisuuteen uskova sijoittaja voi siis 1) myydä omistamansa Talvivaaran osakkeet pois, 2) kuitata hyvin todennäköiset tappiot verotuksessa, 3) ostaa uusia merkintäoikeuksia pörssistä ja 4) merkitä halvempia osakkeita tilalle. Näin toimimalla sijoittaja saa samat omistamansa osakkeet itselleen halvempaan hintaan. Tämän toimenpiteen tekemiseen on aikaa vielä huomiseen, jonka jälkeen merkintäoikeuksilla ei enää käydä kauppaa pörssissä. Alla vielä taulukko merkintäoikeuden ja osakkeen teoreettisen hinnan muodostuksesta.


Osake hinta MO teoreettinen hinta
0,16 0
0,17 0,06
0,18 0,12
0,19 0,18
0,2 0,24
0,21 0,3
0,22 0,36
0,23 0,42
0,24 0,48
0,25 0,54
0,26 0,6
0,27 0,66
0,28 0,72
0,29 0,78
0,3 0,84
0,31 0,9
0,32 0,96
0,33 1,02
0,34 1,08

Miksi merkintäoikeus on näin halpa?

Tähän minulla ei ole suoraa vastausta. Mahdollisesti merkintäoikeuksia on niin paljon myynnissä, että niiden hinta on väkisin painunut hyvin matalaksi. Toisaalta Talvivaaran kantaosakkeen suhde merkintäoikeuteen on tällä hetkellä huomattavasti pienempi, joka johtaa sen epärationaaliseen hinnoitteluun. Varsinkin kun omistajat keskittyvät arpomaan mitä tehdä merkintäoikeuksilla - myydä ne vai merkata lisää? Toki anti voi aina kaatua, joka luo painetta Talvivaaran osakkeeseen, mutta myös koko yrityksen olemassaoloon. Tämä ei kuitenkaan selitä uusien ja vanhojen osakkeiden hintaeroa! Neljäs ja hyvin todennäköinen vaihtoehto on, että vähäisen likviditeetin vuoksi Talvivaaran osaketta on hyvin vaikea shortata tällä hetkellä ja siksi hintaerot ovat mahdollisia.

Lyhyeksimyynnistä

Olen nimittäin yrittänyt metsästää Talvivaaran osakkeita lyhyeksi myyntiin, mutta niitä ei ole kenelläkään tarjolla ainakaan piensijoittajalle. Lisäksi mini futuureiden myyntilaita puuttuu täydellisesti esim. Nordnetissa. Mutta miksi minä olen niin kiinnostunut spekuloimaan Talvivaaran mahdollisella kurssilaskulla? Eikö shorttaaminen ole täysin vastoin omaa sijoitusstrategiaani? Vastaus - kyllä ja ei.

Kuva: iTulip.com
Jos myisin pelkästään Talvivaaran osaketta lyhyeksi spekuloisin sen hinnan kehityksellä. Pahimmillaan shortit voivat tuhota koko omanpääoman ja vielä enemmänkin, koska lyhyeksi myynnissä tappiolla ei ole minkäänlaista kattoa. Ostamalla osaketta "longina" tappion määrä on rajattu -100%, koska eihän osakkeen arvo voi olla negatiivinen. Tästä vastakohtana on lyhyeksimyynti, jolloin sijoittaja lainaa osakkeet, jotka hän myy toiselle sijoittajalle kurssilaskun toivossa. Mahdollisen kurssilaskun jälkeen sijoittaja ostaa takaisin markkinoilta myymänsä osakkeet ja palauttaa ne lainaajalle. Tällöin sijoittajan voitto on Myyntihinta - Ostohinta - Lyhyeksimyynnin kulut.

Kaikki olisikin hyvin lyhyeksi myyjälle, jos hänen myymänsä osakkeet laskisivat aina. Mutta niin kuin vähänkään sijoitamista harrastaneet tietävät, niin aina ei todellakaan markkinoiden käyttäytymistä voi ennustaa oikein. Mikäli kurssi nousee, niin sijoittajan tappioksi muodostuu osto- ja myyntihinnan erotus plus kulut. Kun osakkeen laskulle on olemassa absoluuttinen pohja (0), niin osakkeen kurssinousulle ei ole kattoa. Siksi sijoittajan kohtaama tappio voi olla paljon isompi kuin pelkästään omapääoma. Hyvä esimerkki äärimmäisestä  tappiosta on VW-n kurssikäyrä muutama vuosi takaperin. 

Kuva: Yahoo Finance

Kuvaajan jyrkkä piikki on esimerkki ns. short squeeze:stä, jolloin osakkeiden omistajat eivät halua myydä osakkeita lyhyeksi myyjille. Kun lyhyeksi myyjät eivät saa ostettua markkinoilta osakkeita palauttaaksensa ne lainaajille alkaa heidän otsalohkon päällä näkyä isoja hikikarpaloita! Kurssin noustessa lyhyeksi myyjien tappiot kasvavat ja heidän on saatava hinnalla millä hyvänsä tappioputki katki. Koska kaikkeen löytyy aina hinta, niin myös VW:n tapauksessa shorttaajat saivat ostettua lainaamansa osakkeet takaisin. Mutta mihin hintaan! Kuvitellaan shorttaajien myyneen osakkeet markkinoille 220 ja ostaneen ne takaisin 930 eurolla. Tällöin tappioksi muodostuu 710 euroa / per osake! Aika isot puskurit saa olla, että kestää tällaiset tappiot...

Lyhyeksimyynti ja riskitön tuotto Talvivaaralla

No niin, asiaan taas pienen mutkan kautta. Ideaali tilanne hyötyä Talvivaaran merkintäoikeuden/uusmerkinnän ja kantaosakkeen arvostuseroista olisi tapa, jolloin minulla ei olisi mitään kurssiheiluntaan liittyvää riskiä. Toisin sanoen haluaisin tienata näiden kahden hinnan välisellä erolla riskittömästä. Tämä olisikin täysin mahdollista, jos markkinoilla olisi osakkeita, joita myydä lyhyeksi. Tällöin voisin myydä esim. 12 000 osaketta lyhyeksi hintaan 0,238, josta saisin 2856 euroa rahaa. Näillä rahoilla voisin vastavuoroisesti ostaa merkintäoikeuksia (0,09 e/kpl * 2000)  ja merkitä 12 000 (2000 Mo * 6) uutta Talvivaaran osaketta. Toimenpiteen jälkeen olisin myynyt lyhyeksi 12 000 kpl kalliimpaa alkuperäistä osaketta ja ostanut itselleni 12 000 uutta osaketta halvemmalla. Netto määräisesti minulla on siis 0 Talvivaaran osaketta ja koska annin jälkeen uudet sekä vanhat osakkeet ovat saman arvoisia, niin voisin tienata riskittömästi 756 euroa (2856 - 0,09 * 2000 - 0,16 * 12 000)(-kulut) näiden kahden "osakesarjan" erolla! Ikävä kyllä markkinoilla ei ole tarjota ainakaan piensijoittajalle osakkeita lyhyeksi myyntiin.

En kuitenkaan heitä kirvestä vielä kaivoon, mutta joudun tutustumaan huomattavasti heikompaan vaihtoehtoon, jos haluan hyötyä Talvivaaran annin tarjoamasta mahdollisuudesta. Koska tällä hetkellä markkinoilla ei ole tarjolla osakkeita lyheksi myyntiin tai mini futuureita shortposition muodostamiseen niin ainoksi vaihtoehdoksi muodostuu Bear sertifikatin ostaminen. Talvivaaran on tarjolla bear sertifikaatti, jossa on 3X- kerroin. Tämä tarkoittaa sitä, että Talvivaaran kurssin laskiessa yhden prosentin nousee sertifikaatin arvo 3 prosenttia. Tai ainakin näin pitäisi olla käytännössä.

Periaatteessa tarvitsen siis yhden 3X bear sertifikaatin kolmea tavallista osaketta vastaan. Tällöin voisin suojata positioni ja kerätä ostohintojen välisen eron voitokseni. Pitkäaikaiseen näkemyksen ottoon vivutetut Bear sertifikaatit eivät kuitenkaan sovellu, koska niiden arvo rapautuu ajan kuluessa. Talvivaaran tapauksessa aikaikkuna treidille olisi sen verran lyhyt, että rapautuminen ei ole iso ongelma. Toisaalta haasteita liittyy myös osto- ja myyntilaitoihin, jotka ovat välillä puutteellisia. Laitojen puuttuminen aiheuttaa painetta sertifikaatin oikeaan arvostukseen sekä spredikustannuksia, joten nämä tuotteet eivät todellakaan ole ideaaleja position suojaukseen. Tällä hetkellä Bear sertifikaatin arvostustaso on mielestäni epäedullinen strategian muodostamiseen. Se ei nimittäin mielestäni vastaa tämän hetkistä kantaosakkeen tasoa, jonka vuoksi en pystyisi muodostamaan kannattavaa arbitraasia. Lisäksi mikä takaa tulevaisuudessa, kun olen myymässä sertifikaattia markkinoille, että saan siitä fair valuen? Ei mikään.

Yhteenveto

Vaikka markkinoilla olisi hyvin mielenkiintoinen väärinhinnoitelutilanne, niin ei siitä aina välttämättä pääse hyötymään. Talvivaaran tapauksessa osakkeita ei löydy lyhyeksi myyntiin eikä minifuteereja ole kaupan, joten tilateesta on vaikea ottaa riskitöntä tuottoa irti. Toki 3X Bear sertifikaatti olisi yksi vaihtoehto Talvivaaran osakkeen shorttaukseen, mutta sertifikaattiin liittyy liikaa epävarmuutta sekä korkea arvostus, että joudun jättämään houkuttelevan tilaisuuden väliin.

Toisaalta sijoittajalle, joka uskoo Talvivaaran tulevaisuuteen, on markkinoilla olemassa mielenkiintoinen mahdollisuus kuitata mahdolliset tappiot verotuksessa sekä ylläpitää omistus yhtiössä huomattavasti nykyistä osakehintaa halvemmalla. Toki toissijaisessa merkinnässä osakkeita saattaa päästä merkkaamaan suoraan 16 senttiä/kpl, mutta nykyinen merkintäoikeudenhinta ei juurikaan nosta merkattavien osakkeiden kokonaishintaa (17,5 vs. 16 senttiä).


Disclaimer: Kirjoitus ei ole suositus ostaa tai myydä mitään yllä mainituista rahoitusvälineistä. Kirjoittaja ei omista Talvivaaran osakkeita, johdanaisia tai merkintäoikeuksia kirjoitushetkellä.

Lähteet: Talvivaara.com, Nordnet.fi

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Osinkopuu uhkaa kaatua


Ehkä otsikko on ylitramatisointia, mutta näin piensijoittajana harmittaa suunnattomasti hallituksen osinkoverouudistus. Kun vielä tällä hetkellä saamistamme osingoista on 30%:ia verovapaata, niin ensivuodesta lähtien maksamme osingoista täyden veron pääomaverokannan mukaan (30%). Täten prosentuaalisesti laskettuna osinkoverotus nousee kevyet 43%! Toki hallitus on päättänyt laskea yhteisöverokantaa 20 prosenttiin (ennen 24,5), jonka pitäisi periaatteessa nostaa yritysten tuloksia. Näin varmasti onkin kotimaisten yritysten kohdalla.


Yhteisöverokannan laskeminen varmasti lisää Suomen kilpailukyvyn lisääntymistä kansainvälisten sijoitttajien silmissä ja toivotavasti saamme uusia investointeja maahamme. Kotimaisten yritysten omistajien kokonaisverotaakka nousee kokonaisuudessaan hieman vuonna 2014. Tällä hetkellä sijoittajalle jää yrityksen tuloksesta (tulos maksetaan kokonaisuudessaan ulos) käteen 0,755 * 0,79 = 59,6%, eli veroa maksetaan 40,4%. Uuden verotuksen puitteissa sijoittajalle jää käteen 0,8 * 0,7 = 56%, eli veroa maksetaan 44%. Täten sijoittaja maksaa vuoden 2014 alusta kotimaisista osingoistaan 3,6% enemmän kuin tänä vuonna.

Sijoitusstrategiani ytimenä on ollut keskittyä vahvan kilpailuedun yrityksiin, jotka pystyvät maksamaan kasvavaa osinkovirtaa tulevaisuudessa. Näitä yrityksiä ei Suomessa ole valitettavasti montaa, joten olen "joutunut" suuntaamaan katseeni ulkomaisiin yrityksiin, jotka ovat listattuna muiden maiden pörsseihin. Ulkomaisten yritysten kohdalla valtion yhteisöverokannan laskeminen ei paljo lohduta kun osinkoverotus muuttuu - vai pystyykö Suomen hallitus laskemaan myös esim. Tescon verotusta?! Maksan siis ensivuodesta lähtien huomattavasti enemmän veroa ulkomaisilta yrityksiltäni saamastani osingoista, joka vaikuttaa todella paljon valitsemani strategian kannattavuuteen. Kuten Jukka Oksanharju kiteytti hyvin Twitterissä pitkäjänteisen sijoitustoiminnan riskit, niin tällä kertaa osinkoverotukseen liittyvä valtioriski realisoitui pahemman kerran.

Uuden verosysteemin mukaan osingot tulevat kokonaan kaksinkertaisen verotuksen alaiseksi, kun ensin yritys maksaa tuloksestaan verot ja myöhemmin vielä sijoittaja saamastaan osingosta. Monesti tuntuu, että jopa osa politikoista pitävät osinkoja vastiikkettomina ja riskittöminä palkkiona yrityksiltä omistajille. En tiedä onko politikoilta unohtunut, että varsinkin piensijoittajilla osakkeisiin suuntautuva raha tulee yleensä veronalaisesta palkkatulosta. Jos verojen ja kaikkien pakollisten elämisen kulujen jää jotain yli, niin nämä varat suuntautuvat sijoituksiin kuten osakkeisiin. Näin ollen piensijoittaja maksaa saamistaan osingoista periaatteessa kolminkertaisen - ei kaksinkertaisen - veron tulevaisuudessa. Otetaanpa esimerkiksi henkilö, jonka veroprosentti on 30. Kuinka paljon henkilölle jää käteen saamistaan osingoista ansio, yhteisö- ja osinkoverojen maksamisen jälkeen? 

70% * 80% * 70% = 39,2%, eli käteen jää alle 40% prosenttia sijoitetusta bruttopalkasta! Toki laskutoimitus on hyvin yksinkertaistettu vain yhden vuoden esimerkki, mutta se on kuitenkin suuntaa antava muistutus tavantallaajan haasteista saavuttaa nettona esim. merkittävä kuukausittainen osinkotulovirta.

Mitä asialle voi tehdä?

Uudessa verotuilmapiirissä rahastot on asetettu huomattavasti parempaan asemaan suhteessa suoraan osakesijoittamiseen, koska rahastojen ei tarvitse maksaa saamistaan osingoista veroja. Myös osingot uudelleen sijoittavat ETF:t ovat varteenotettava vaihtoehto pitkäjänteiselle sijoittajalle. Yksi vaihtoehto olisi myös kohdistaa sijoitukset osinkoa maksamattomiin sijoituskohteisiin, kuten esim. metalleihin, taiteeseen tai kasvuyrityksiin, mutta edellä mainitut eivät sovellu ainakaan allekirjoittaneen sijoitusstrategiaan - en aloita spekuloimista pelkästään veromuutoksen vuoksi vaan pysyn valitsemalleni strategialle uskollisena.

Yritykset itse voisivat suosia osingonmaksun sijaan pääoman palautuksia, jolloin veronmaksu siirtyisi osakkeen myyntihetkeen (laskee osakkeen hankintameno olettamaa). Tällöin sijoittajat saisivat "osingot" verottomina, joka saattaisi kannustaa pitkäntähtäimen sijoittamiseen. Tälläisessa sijoitustavassa yhtiön laatu korostuu entisestään, koska sijoittajan täytyy pystyä luottamaan yritykseen vuodesta toiseen. En todellakaan pahoittaisi mieltäni, jos Sampo ilmoittaisi huomenna alkavansa tästä eteenpäin maksamaan osingot pääomanpalautuksina. Päin vastoin, kiittäisin Sammon johtoa viisaasta päätöksestä.

Kuten varmasti jo monelle sijoittajalle on käynyt mielessä, niin suora tapa hyötyä valtion verotuspäätöksestä olisi perustaa sijoitusyhtiö hallinnoimaan varoja. Tällöin yhteisöveron laskusta pääsisi nauttimaan kokonaisuudessaan pelkän kotimaisten sijoituskohteiden alemman verotuksen laskun lisäksi. Toki sijoitusyhtiön perustaminen ei ole läheskään kaikille mahdollista tai saatikaan edes kiinnostavaa kulujen, kirjanpidon ja muun viranomaisvaatimusten vuoksi. Olen itse harkinnut tälläisen yrityksen perustamista jo jonkin aikaa, joten osinkoverotuksen nostominen ja yhteisöveron laskeminen vain nosti asian vahvemmin pinnalle. Perustamalla sijoitusyhtiön voisin saada siis verotusetuja sekä kaikki sijoitustoiminnan kulut menisivät helpommin läpi, mutta edellä mainitut eivät ole ainoita syitä yhtiön perustamiselle: Kun aloitin sijoittamisen vuosia takaperin haaveilin jonain päivänä hallinnoivani omaa sijoitusyhtiötä. Nyt se päivä on yhden askeleen lähempänä toteutua.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Mille tekijöille olet altistunut?


Kuva: http://prairieecothrifter.com
Usein sijoitussalkun tarkastelu keskittyy ainoastaan havaittujen tuottojen raportoimiseen, jolloin salkun muihin piirteisiin, kuten riskisyyteen tai sisältöön ei kiinnitetä paljon huomiota. Esittelin aiemmassa kirjoituksessa tavan analysoida salkun aktiivisuutta suhteessa vertailuindeksiin, jonka perusteella sijoittaja saa hyvää tietoa omasta altistumisestaan passiiviselle indeksituotolle. Edeltävä tieto on erittäin tärkeää, koska salkun sisällön ollessa hyvin lähellä indeksin sisältöä ei sijoittaja voi edes teoriassa saavuttaa parempia tuloksia indeksiin nähden (pl. velkavipu). Toisin sanoen sijoittaja vain tuhlaa omaa kallisarvoista aikaansa keskittymällä osakevalintaan, josta ei ole mitään hyötyä.

Toinen hyvin käyttökelpoinen tapa arvioida salkun tyyliä on verrata sen tuloksia suhteessa vertailuaineistoon. Modernin rahoituksen yksi keskeisimmästä hahmoista, Kenneth French, jakaa kotisivuillaan paljon hyödyllistä informaatiota ilmaiseksi, jonka avulla voidaan arvioida salkun altistumista riskifaktoreille. Alkuperäisessä Eugene Faman ja Frenchin CAP-mallissa osakkeiden ja portfolioiden tuottojen pitäisi olla suhteessa niiden riskitasoon, eli mitä enemmän osakkeiden tuotot (mitattuna keskihajonnalla) liikkuvat sitä enemmän niiden pitäisi tuottaa. Tällöin hyvin hajautetussa portfoliossa yrityskohtaisesta riskistä voidaan päästä eroon kokonaan ja tuoton määrää pelkästään salkun altistuminen markkinariskille (Beta-kerroin). 

Lähde: Wikipedia

Cap-malli on kuitenkin saanut paljon kritiikkiä osakseen, koska sen perusteella arvioiduissa osakkeiden riski/tuotto- suhteissa on havaittu merkittäviä, säännönmukaisia poikkeamia. Esimerkiksi Cap-malli ei pysty selittämään arvo- ja pienosakkeiden historiallisia ylituottoja suhteessa niiden keskihajontoihin. Tämän vuoksi Fama ja French lisäsivät tuottomallin selittäviksi tekijöiksi arvo- ja pienyhtiöiden "riskilisän", jonka perusteella tuottojen selitysastetta pystyttiin nostamaan. (Laitoin sanan riskilisän heittomerkkeihin, koska on edelleen hyvin kyseenalaista, että arvo- tai pienosakkeet sisältäisivät enemmän riskiä kuin isot kasvuosakkeet).  Mallin Alpha-tekijä (ylituotto) kertoo kuinka paljon tuloksesta jää riskifaktoreilta selittämättä, eli kuinka paljon sijoittajan osaaminen on tuottanut ylituottoa markkinoihin nähden "riskitekijöiden" ollessa kontrolloituja.

Lähde: Wikipedia

Fama ja Frenchin kolmefaktorimallista on olemassa vielä paranneltu ns. Carhartin 4 faktorimalli, jossa lisätään tuottojen selittäväksi tekijäksi vielä momentum.

Lähde: atlasca.com/

Mitä tällä kaikella on sitten tekemistä tavallisen sijoittajan kanssa? Vaikka et uskoisikaan, että arvo, yrityskoko tai momentum lisäisivät salkkusi riskiä, niin on mielenkiintoista tietää kuinka paljon tosiasiassa altistut näille tekijöille. Oman salkun altistuminen edellä mainituille tekijöille voidaan määrittää ns. regressioanalyysin perusteella, jossa selitettävänä tekijänä on salkkusi tuotot ja selittävinä tekijöinä

1) Markkinatuotto
2) Arvopreemio
3) Pienyhtiöpreemio
4) Momentum

Salkun yksityiskohtainen tarkastelu faktoreiden perusteella on sikäli hyvin tärkeää, että se antaa informaatioita aktiivisen salkun hallintasi kannattavuudesta. Nimittäin huonoin mahdollinen tilanne aktiiviselle sijoittajalle on, että regressiomallin tulos antaa 

A) markkinatuoton Beta-kerroin arvoksi yksi 
B) Alphan ollessa negatiivinen ja 
C) kokonaismallin selitysasteen (R2) ollessa lähelle 100%:ia.

Tälläisessa tapauksessa sijoittaja on ainoastaan hukannut omaa aikaansa, koska hän olisi saanut paremman tuoton sijoittamalla alla olevaan indeksiin ja vielä pienemmillä kuluilla! Edeltävä on seurausta siitä, että sijoittajan salkku on käytännössä ollut täysin piiloindeksoitusalkku, jonka tuotto seuraa markkinaindeksia. Lisäksi alpha (ylituotto) on ollut negatiivinen kulujen vuoksi. En mene tämän pidemmälle regressioanalyysin perusteisiin, mutta näytän käytännön esimerkin miten voi analysoida oman salkun kuukausituottoja Carhartin 4 faktorimallin avulla.

Esimerkki

Frenchin sivuilta on ladattavissa esimerkiksi jenkki, eurooppa tai maailman laajuista faktoridataa valmiissa muodossa. Ideaalitilanteessa käytettävän datan pitäisi vastata parhaalla mahdollisella tavalla salkkusi sisältöä, jotta saatavat tulokset olisivat mahdollisimman todenmukaisia. Koska oma salkkuni koostuu pääasiassa eurooppalaisista osakkeista niin käytän ensisijaisena datana eurooppalaisia faktoreita. Toisaalta salkussani on myös jenkkiosakkeita ja rahastoja/ETF-sijoituksia muualle maailmaan, niin ajan oman salkun tuotot vielä globaalin mallin lävitse.

Ennen kuin käyn läpi omat tulokset, niin alla on hyvä video siitä, miten käyttää Exceliä hyväkseen salkun analysoinnissa Fama & French (Carhartin) faktoreita.



Mikäli käytössäsi on Excelin Mac- versio, niin siitä ei valitettavasti löydy regressioanalyysi toimintoa. Voit kuitenkin ainakin StatPlus ohjelmalla tehdä saman analyysin kuin Excelin omalla ohjelmalla.

Analyysi

Olen jo valmiiksi laskenut Exceliin salkkuni kuukausittaiset TWR- tuotot. Frenchin kotisivuilta lataamani kuukausidata on dollari pohjaista ja sen riskittömänä korkona käytetään T-Bill arvoja, joten laskettavat tulokset eivät ole täysin luotettavia euromääräisillä arvoille käännettyinä. Ne kuitenkin antavat melko hyvän kuvan salkkuni ominaisuuksista, vaikka täydellisiä tuloksia ei saataisikaan.


Tässä salkkuni altistuminen eurooppalaisille faktoreille:

Oma salkku ja eurooppalaiset faktorit 2012/1 - 2013/1
 
Kuvasta voidaan sanoa, että salkkuni markkinariski on (Beta-kerroin) 0,58 ja kuukausittainen ylituotto 0,7%, mutta ylituotto ei ole tilastollisesti merkittävä (T-arvo 0,93). Muista faktoreista sanottakoon, että salkkuni osakkeet näyttävät olevan suuria (SMB -0,24) kasvuosakkeita (HML -0,71), joiden tuotot eivät sisällä momentum efektiä (WML -0,21). Suomeksi sanottuna suurin yksittäinen ja merkittävin tuottojeni selittäjä on markkinatuotto, mutta sen vaikutus riskiin on huomattavan alhainen. Koko mallin selitysasteen arvo on 0,6, joka kertoo mallin faktoreiden selittävän 60 prosenttia salkkuni tuotosta (heilunnasta).

Oma salkku ja globaalit faktorit 2012/1 - 2013/1

Globaaleja faktoreita vastaan kuukausittainen ylituotto on pienempi (0,6%) ja altistuminen markkinatuotolle suurempi (markkinabeta 0,7). Lisäksi saavutettu ylituotto ei ole tilastollisesti merkittävä ja malli selittää lähes 70 prosenttiä kuukausituotoistani. Muiden faktoreiden osalta sanottakoon, että tulokset ovat samoja kuin pelkästään eurooppalaisella datalla: Salkkuni sisältää suuria kasvuosakkeita ilman altistumista momentumille.

Tästä linkistä voit ladata itsellesi valmiin Excel- pohjan ja kokeilla miltä oman salkun tulokset näyttävät. Mielenkiinnolla kuulen myös kanssa sijoittajien tuloksia!

Kritiikkiä faktorianalyysille

Faktorimallien tulkinta yleisesti on minusta usein hieman outoa. Otetaan esimerkiksi sijoittaja, jolla on suuri altistuminen arvo-, pien- ja momentumosakkeille. Hänen tuottonsa on ollut esim. 10 vuoden aikavälillä huomattavasti markkinatuottoa parempaa, mutta Carhartin mallin mukaan hänen ylituotto (alpha) on ollut 0. Voidaanko tällöin sanoa, että sijoittajalla ei ole ollenkaan erityisosaamista salkunhallinnassa vaikka tulokset ovat markkinoita parempia?! Näin on periaatteessa akateemikkojen mukaan, koska kuka tahansa voisi valita näiden tyylisiä osakkeita salkkuunsa ja saada samanlaisia tuloksia. Kysymys kuuluu: Miksi sitten kaikki sijoittajat eivät tee näin?! Minusta on suurta osaamista/taitoa hyödyntää oppimaansa ja laittaa se käytäntöön.

Lopuksi

Sanotaanko, että en ole yllättynyt tuloksista. Osakkeet, joita salkkuni sisältää ovat pääosin isoja, vahvan kilpailuedun yrityksiä. Näille osakkeille on ominaista markkinoita alhaisempi heilunta, mutta ei välttämättä alhaisemmat tuotot. Tietysti isoilla, läpikotaisen arvioiduilla osakkeilla on vaikea saavuttaa jatkuvasti tavallista parempia tuloksia. Mielestäni ainoa mahdollisuus onkin keskittyä pitkään aikaväliin ja ostaa näitä osakkeita silloin kun ne tippuvat muun markkinan mukana. Yksityissijoittajan etu salkunhoitajiin nähden on, että meillä on aikaa odottaa tuloksia hyvistä yhtiöistä, vaikka niiden lyhyen aikavälin kurssinousun odotukset voivat näyttääkin huonoilta. Salkunhoitajia kun arvioidaan pahimmillaan parin kvartaalin perusteella, niin niiden on juostava lyhyen aikavälin tuotto-odotusten perässä ja jopa poiketa mahdollisimman vähän markkinatuotosta (ura riski): on ainakin jotain positiivistä olla yksityinen sijoittaja!

Nykyisen strategiani ongelmana on kuitenkin, että laadukkaita yrityksiä tulee myyntiin todella harvoin hyvään hintaan. Siksi olenkin kehittämässä uutta strategiaa, jonka tulokset poikkeavat tässä kirjoituksesta saaduista merkittävästi. En ole hylkäämässä missään nimessä käyttämääni nykyistä sijoitusstrategiaa, mutta tarvitsen myös toisen mielenkiintoisen tavan hyödyntää lukemaani sekä oppimaani tietoa.



Ps. En tule enää jatkossa ilmoittamaan blogissani euromääräisiä lukuja, vaan kaikki tulee pohjautumaan suhteellisiin tuloksiin. En koe, että haluan enää jakaa kasvavan salkun kokoa netissä kaikkien kanssa, vaan pidän lukemat vain oman perheen tiedossa. Tulen kuitenkin myös jatkossa kommentoimaan sijoituksia ja salkkuni sisältöä entiseen tapaan.