Sivut

maanantai 27. helmikuuta 2012

Lakimies vs. Putkimies

Viikonloppuinen keskustelu kaverini kanssa sai minut miettimään, että mikä merkitys on koulutuksen tasolla vaurastumiseen. Olen kuullut usein varsinkin matalammin koulutettujen suusta, että ainut mahdollisuus vaurastua työnteolla on pyrkiä korkeakoulutusta vaativiin työtehtäviin, joista myös maksetaan keskivertoa enemmän. Tällöin säästöön voisi jäädä enemmän rahaa, jota voisi myös sijoittaa tulevaisuuden varalle. Nykyisellä tulotasolla ei heidän mukaansa ole mahdollista säästää tarpeeksi, joten myös vaurastumisen tavoittelu lienee toiveajattelua.
Voiko asia tosiaan olla näin mustavalkoinen, että alemman koulutuksen omaavilla ei ole asiaa taloudelliselle ohituskaistalle? Onko korkeakoulutus vastaavasti oikotie vaurauden lähteelle?


Tulokertymä lakimies vs. putkimies

Yleensähän korkeakouluttautumisella tähdätään korkeamman elintason saavuttamiseen tulevaisuudessa. Jotta paikka yliopistossa aukeaisi käydään yleensä ensin lukio, jonka jälkeen osallistutaan pääsykokeisiin. Mikäli hakija läpäisee pääsykokeet ovat edessä useamman vuoden opiskelut ennen kuin on mahdollista siirtyä valmistumisen jälkeen töihin. Samaan aikaan yläasteen jälkeen ammattikouluun suuntautunut opiskelija on saanut itselleen ammatin noin kolmessa vuodessa, jonka jälkeen hänellä on mahdollisuus aloittaa työura jo 18- vuotiaana. Vastaavasti esimerkiksi juristin ammattiin valmistutaan noin 23- vuotiaana, jos opinnot suoritetaan viidessä vuodessa ja ne aloitetaan heti lukion päättymisen jälkeen. Mikäli ammattikoulusta sekä yliopistosta valmistuneet henkilöt löytävät itselleen työpaikat välittömästi valmistumisensa jälkeen on putkimies ehtinyt olla ansiotöissä jo viisi vuotta ennen kuin lakimies on ollut töissä päivääkään.
Miten sitten eri koulutuksen kesto vaikuttaa kokonaispalkkakertymään työajalta, jos esimerkkinä käytetään kahta eri opiskelijaa, joista toinen valitsee itselleen putkimiehen koulutuksen sekä toinen lakimiehen opinnot? Koska lakimies saavuttaa korkeammilla ansioillaan, mutta pitemmällä koulutusajallaan, putkimiehen ansiokertymän vai saavuttaako ollenkaan?


Laskin nettopalkkakertymät molemmille henkilöille seuraavien olettamusten perusteella:


Ammatti Kotikunta Syntynyt  KKpalkka Vuosipalkka Vero% Bruttopalkan kasvu
Putkimies Espoo 1992 2979 35748 20,5 % 2,5 %
Lakimies Espoo 1992 4048 48576 27,5 % 2,5 %


Yllä olevien tietojen lisäksi oletin, että esimerkin henkilöt ei kuulu kirkkoon, heillä ei ole lapsia eivätkä he saa etuuksia. (Tiedot keskipalkoista on saatu Taloussanomien verkkosivuilta)



Kuvaajan perusteella voidaan sanoa, että lakimies saavuttaa putkimiehen vasta 39- ikävuoden kohdalla! Viiden vuoden lakimiehen koulutuksen aikana on putkimies onnistunut kasvattamaan tulokaulaa selvästi, jonka kiinni kuromiseen kestää lakimieheltä noin 16 vuotta töissä aloitettuaan. Näiden viiden vuoden aikana putkimies on ehtinyt tienata nettona noin 150 000 euroa kun tuleva lakimies vasta aloittaa työuraansa. Työurallaan lakimies tienaa toki nettona noin 500 000 euroa enemmän, mutta kertymä alkaa erottautumaan merkittävästi putkimiehestä vasta eläkeikää lähestyttäessä.
Usein korkeakouluihin, kuten oikeustieteelliseen, päästään vasta toisella tai jopa useammalla yrittämällä, joka entisestään myöhästyttää korkeastikoulutettujen tulokertymän kasvamista. Jos esimerkissämme lakimies olisikin päässyt vasta toisella kerralla sisälle yliopistoon sekä viettänyt vuoden vaihto-oppilaana olisi hänen tulokertymä ohittanut putkimiehen vasta 45 vuoden ikäisenä...
Voidaanko esimerkin perusteella siis sanoa, että korkeakouluttautuminen on ainoa tie vaurauteen? Minusta ei todellakaan, koska Suomessa usean ammattikoulutasoisen ammatin palkat ovat suhteellisen korkeat verrattuna niiden koulutuksen kestoon, joka lisää niiden houkuttavuutta suhteessa korkeakouluopintoihin. Fakta, että ammattikoulusta valmistuneiden työurat alkavat huomattavasti aiemmin antavat heille etumatkaa korkeastikoulutettaviin nähden ennen kuin jälkimmäiset aloittavat kirinsä.


Sijoitusvarallisuuden kertyminen

Ammatillisen koulutuksen valitsevalla henkilöllä on huomattava etu aikaisemmin saatavista palkkatuloista ajatellen sijoitusvarallisuuden kehittymistä. Vaikka korkeastikoulutetut voivatkin säästää enemmän isommasta palkastaan, niin korkoa korolle efekti alkaa vaikuttamaan putkimiehellä aikaisemmin, jonka vaikutus voidaan nähdä seuraavasta esimerkistä.
Oletetaan, että lakimies säästäisi 1/4-osan ja putkimies 1/5-osan nettotuloistaan joka vuosi ja että molemmat ansaitsisivat säästöilleen 8%:n vuosituoton. Tällöin lakimiehen varallisuus ylittäisi putkimiehen varallisuuden henkilöiden ollessa 38-vuotiaita. Kuitenkin tuolloin lakimies olisi "joutunut" säästämään 40 000 euroa enemmän saavuttaakseen saman varallisuus tason kuin putkimies, jonka säästöt tuottivat jo huomattavaa korkoa korolle aikaisemmasta sijoittamisen aloittamisesta johtuen.


Kahden vuoden viive töiden aloittamisessa aiheuttaisi lakimiehen kohdalla sen, että hänen varallisuus olisi yhtä iso kuin putkimiehen vastaava heidän ollessa 65- vuotiaita! Tämä havainnollistaa sijoittamisen mahdollisimman aikaisen aloittamisen tärkeyttä. Myös sijoituskohteella on huomattava merkitys lopputulemaan. Mikäli esim. putkimies olisi pitänyt säästämänsä varat turvassa pankkitilillä, jonka korko olisi ollut 1%:n vuodessa, olisi sijoitusten arvo 65- vuotiaana ollut 635 000 euroa. Summa vaikuttaa isolta, mutta ottaen huomioon mitä putkimies olisi voinut saavuttaa sijoittamalla rohkeasti esim. osakkeisiin, kalpenee pankkitilintuotto kummasti.
Olennaista on kuitenkin se, että molemmat henkilöt saavuttaisivat todella huomattavan varallisuuden eläkeikään mennessä edellä mainitulla säästö- ja sijoitussuunnitelmalla. Lakimiehen varallisuus olisi kasvanut lähes 5 miljoonaan euroon ja putkimiehen yli neljään miljoonaan. Molemmat olisivat saavuttaneet yli miljoonan euron varallisuuden alle viisikymppisinä - summat ovat huikaisevan isoja edes ajatella! Merkittävää on, että säästö- ja sijoitussummat eivät ole mitenkään epärealistisen suuria, vaan ne ovat miltei kaikkien saavutettavissa. Edes putkimiehen hieman alhaisempi kokonaistulo ei estäisi häntä saavuttamasta todellista vaurautta työuransa aikana.


Yhteenveto

Näyttäisi silti, että lakimies tulee ansaitsemaan työurallaan enemmän kuin putkimies, mutta tulokertymän ero kahden välillä on huomattavasti pienempi kuin mitä etukäteen saattaisi kuvitella. Myös varallisuuden kasvattamisessa koulutuksella ei näyttäisi olevan suurta merkitystä lopputuloksen kannalta. Suurin merkitys lopputulokseen on sillä, että milloin palkkatulot alkavat tippua tilille, milloin sijoittamisen aloittaa ja mihin varansa sijoittaa. Yksikin lykätty vuosi tulojen ja sijoittamisen aloittamisessa vaikuttaa huikeasti lopputulemaan sijoitusten valinnan ohessa.
Huomattavaa on, että myös ammatillisesta koulutuksesta valmistuvilla on loistava mahdollisuus tehdä itsestään vauraita aivan kuten korkeasti koulutetuillakin. Kurinalaisella säästö- ja sijoitussuunnitelmalla voi miltei jokainen suomalainen saavuttaa taloudellisen vaurauden - katsomatta koulutustasoon!


Warren Graham



Lähteet: Taloussanomat, Vero.fi

maanantai 20. helmikuuta 2012

Talvivaara myyty

Olen myynyt tänään kaikki omistamani Talvivaaran osakkeet hintaan 3,468€. Kuten kerroin aikaisemmassa kirjoituksessani, olen miettinyt jo pitempään osakkeesta luopumista. Olen listannut alle muutamia syitä miksi luovuin Talvivaara omistuksestani:

  • Kasvuyritys, jonka tuotto riippuu pitkälti tulevaisuuden odotuksista.
  • Ei tuloshistoriaa kannattavana yrityksenä
  • Ei maksa osinkoa
  • En luota yhtiön johtoon enkä suurimpiin osakkeen omistajiin, että he toimisivat myös piensijoittajia kunnioittavalla tavalla
  • Toistuvat ylioptimiset odotukset liiketoimintaa kohtaan (tuotantotavoitteet vs. toteutuma)
  • Ympäristöasioiden hoito ja tiedottaminen
  • Liiketoiminta on kilpailuedutonta ja on riippuvainen metallien hinnankehityksestä

Myönnän, että olen tehnyt virhearvion sijoittaessani Talvivaaraan. Sijoitusta tehdessäni minulla ei vielä ollut tarpeeksi yksityiskohtaista sijoitussuunnitelmaa, joka olisi kyseenalaistanut sijoituspäätöseni - Ostin siis sikaa säkissä. Arvion kyllä osakkeen hintaa yhtiön julkaisemien tulevaisuuden kustannusten ja tuotantovolyymien sekä metallien hintojen perusteella. Se ei kuitenkaan ollut riittävää, koska en osannut tehdä luotettavia arvioita yrityksestä sen hetkisen tiedon perusteella. Niimpä sorruin maksamaan tulevaisuuden odotuksista, vaikka sijoitushetkellä markkinoilla olisi ollut muita edullisia yhtiöitä, jotka olisivat täyttäneet sijoituskriteerini. Oppia ikä kaikki!
Niille, jotka harkitsevat Talvivaaraan sijoittamista suosittelen lukemaan seuraavat kirjoitukset puolesta ja vastaan: Anders Oldenburgin blogikirjoitus, OneUpOnOMXH, Random Walker

Kunnioitan kuitenkin Pekka Perää suunnattomasti, että hän on omalla yrittäjämäisellä asenteella luonut Kainuun hiipuvalle talousalueelle uusia työpaikkoja. Suomessa ei todellakaan ole liikaa tällaisia henkilöitä, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon paremman huomisen puolesta, niin itselleen kuin muille Suomen kansalaisille!


Warren Graham



lauantai 18. helmikuuta 2012

Tehokkaat markkinat ja arvosijoittaja


Alkuperäisen suunnitelmani mukaan aioin kirjoittaa seuraavaksi arvosijoittamisesta tehdyistä tutkimuksista, mutta tulin siihen lopputulokseen, että on parempi ensin esitellä nk. tehokkaiden markkinoiden hypoteesi. Mielestäni on tärkeää käsitellä  tehokkaiden markkinoiden väittämää, koska se asettaa kysymysmerkkejä koko arvostrategian ylle ja täten kyseenalaistaa sen hyödyntämisen mahdollisuuden.

Tehokkaat markkinat

Arvosijoittaja, kuten allekirjoittanut, pyrkii poimimaan aliarvostettuja sekä myymään yliarvostettuja osakkeita ja näin ollen ansaitsemaan parempaa tuottoa kuin mitä markkinat keskimäärin tarjoavat. Useiden rahoitusmarkkinoita tutkivien mielestä edellä mainittu toiminta on kuitenkin hukkaan heitettyä aikaa, koska heidän mielestään markkinat ovat niin tehokkaat, että niillä ei voi jatkuvasti ansaita parempia tuottoja kulujen jälkeen suhteessa ottamaansa riskiin. Tällöin parhaaksi mahdolliseksi tavaksi osallistua osakemarkkinoille olisi ainoastaan halvat indeksirahastot sekä ETF- sijoitukset, jotka takaavat keskimääräisen markkinatuoton kulut vähennettynä.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on lähtöisin Eugene Faman vuonna 1970 esittelemästä tutkimuksesta (lataa tutkimus itsellesi tästä). Tutkimuksen mukaan on helppo määrittää pääomamarkkinoiden riittävät olosuhteet, jotka mahdollistavat niiden tehokkaan toiminnan. Tehokkailla markkinoilla ei tulisi olla transaktiokuluja, informaation pitäisi olla kaikkien markkinaosapuolien saatavilla ilmaiseksi sekä kaikkien markkinaosapuolien tulisi ymmärtää yhtäläisesti millainen vaikutus informaatiolla tulee olemaan arvopapereiden nykyisiin sekä tuleviin hintoihin. Näiden olosuhteiden vallitessa sijoittajat voivat valita arvopapereiden joukosta osakkeita, joiden hinnat heijastavat täydellisesti kaikkea saatavilla olevaa informaatiota.
Kaikki vähänkään sijoittamista harrastaneet tietävät, että edellä vaaditut olosuhteet eivät toteudu millään markkinoilla. Esimerkiksi transaktiokulut ovat läsnä kaikessa sijoitustoiminnassa eivätkä kaikki informaatio ja tutkimukset yrityksistä ole kaikkien saatavilla. Faman mielestä ei ole kuitenkaan välttämätöntä, että markkinat täyttävät kokonaisuudessaan kaikki nämä vaatimukset, jotta niitä voitaisiin pitää tehokkaina.


Tehokkaiden markkinoiden kolme muotoa

Edellä tehokkaat markkinat määriteltiin niin, että arvopaperien hintojen tulisi heijastaa kaikkea olemassa olevaa informaatiota. Tarkemmin markkinat voidaan  jakaa niiltä havaittujen tehokkuusasteiden mukaan kolmeen eritasoiseen alaluokkaan:
1)    Heikkojen ehtojen muoto
2)    Puolivahvojen ehtojen muoto
3)    Vahvojen ehtojen muoto
Heikkojen tehokkuusehtojen täyttävillä markkinoilla arvopapereiden hinnat heijastavat kaiken edeltäviin kauppoihin liittyvän informaation pitäen sisällään tiedot edeltävästä hintakehityksestä ja kaupankäyntivolyymista. Heikon muodon mukaan sijoittajat eivät voi saada ylituottoja käyttämällä hyväkseen teknistä analyysiä, joten sijoittajien on turha esim. piirrellä vastus- ja tukitasoja tai seurata RSI:ä saavuttaakseen parempia tuottoja.

Puolivahvojen tehokkuusehtojen mukaan mikään julkisesti saatavilla oleva tieto ei voi auttaa sijoittajaa valitsemaan aliarvostettuja tai yliarvostettuja osakkeita ja täten ansaitsemaan ylisuuria voittoja suhteessa ottamaansa riskiin. Aiempaa väittämää perustellaan sillä, että osakkeiden hinnat pitävät sisällään jo kaiken aiemman julkisesti saatavan informaation, joten yritysten tilinpäätöstietojen sekä voitto- ja osinkotasojen analysointi ovat sijoittajalle pelkkää ajanhukkaa. Tämä on todella huono uutinen erityisesti arvosijoittajille, jotka yrittävät löytää markkinoilta perusteanalyysin pohjalta sijoituskohteita, joiden hinnat ja todelliset arvot eivät vastaa toisiaan.

Markkinoiden tehokkuuden vahvat ehdot täyttyvät silloin, kun osakkeiden hinnat heijastavat kaikkea markkinoilla olevaa tietoa; niin julkista kuin julkistamatontakin. Julkistamaton tieto pitää sisällään myös sisäpiirien hallussa olevan tiedon, joten edes sisäpiiritiedon haltioilla ei ole mahdollista saavuttaa epänormaaleja tuottoja. Tämä ei oletettavasti pidä paikkaansa millään markkinoilla. Samaan lopputulokseen on myöhemmin päätynyt myös Fama, joka pitää viimeistä tehokkuusehtoa vahvasti liioiteltuna.

Random Walk

Random Walk, eli osakehintojen satunnaiskulku, liittyy läheisesti tehokkaiden markkinoiden hypoteesiin. Logiikka osakehintojen satunnaiskulun takana perustuu olettamaan, että uusi informaatio heijastuu välittömästi osakkeiden hintoihin. Tällöin huomisen hinnanmuutos heijastaa ainoastaan huomisen uutisia ja on täten täysin riippumaton tämän päivän hinnanmuutoksesta. Koska uutiset ovat luonteeltaan ennustamattomia, täytyy myös huomisen hinnanmuutos olla etukäteen arvaamaton ja satunnainen. Esimerkiksi torstaina tuloksensa julkistaneen PKC Groupin kurssilasku pitäisi olla verrattavissa tulosjulkistuksen informaatioon ja vastaavasti eilen tapahtunut kurssinousu pitäisi vastata uusia uutisia yrityksestä…

Lopputuloksena satunnaiskulusta osakehinnat heijastavat kaikkea tiedossa olevaa informaatiota, joten kaikki sijoittajat tulevat ansaitsemaan samanlaisia tuottoja ostaessaan laajan osakesalkun. Tällöin arvopapereiden kaupasta ja informaation hankkimisesta johtuvat kulut tekevät aktiivisesta sijoittamisesta kannattamatonta suhteessa indeksisijoittamiseen. Esimerkkinä edellisestä, indeksisijoittamisen puolesta puhuja Burton Malkiel pitää osakepoimintaa turhana, mikäli osakemarkkinat täyttävät keskivahvat tehokkuusehdot. Vaikka aika ajoin markkinoilla saattaakin tapahtua ylilyöntejä, ei hänen mukaansa sijoittajalla ole mahdollisuuksia hyödyntää näitä tapahtumia toistuvasti.

Loppusanat

Onko sitten mitään järkeä edes yrittää saavuttaa parempaa tuottoa markkinoilta, jos kerran kuuluisat tutkijat ja sijoittajat ovat sitä mieltä, että markkinat ovat tarpeeksi tehokkaat arvostamaan oikein yritysten osakkeita. Tällöinhän kaikkien arvosijoittamisen nimeen uskovien pitäisi luopua välittömästi sijoitusstrategiastaan ja ostaa tilalle indeksirahastoja sekä ETF:ä. Onneksi markkinoilta on kuitenkin havaittu useissa tutkimuksissa säännöllisesti tapahtuvia poikkeamia markkinatehokkuudesta, jotka mahdollistavat markkinoita paremman tuoton kulujen jälkeenkin. Mutta näistä tutkimustuloksista lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Warren Graham


Lähteet: Faman ja Malkielin tutkimukset, Malkiel: A Random Walk Down Wall Street