Eri sijoitusstrategioista ja niiden toimivuudesta on tehty pitkä lista tutkimuksia. Varsinkin arvo- ja kasvusijoittamisen liittyviä tutkimuksia on vuosien varrella tehty kasapäin, joten tutustuminen niihin kaikkiin on täysi mahdottomuus varsinkin kiireiselle piensijoittajalle. Onneksi Tweedy, Brown Company LLC on tehnyt loistavan kokoelmaversion, What has worked in investing?, keskeisimmistä tutkimustuloksista ja sijoitusstrategioista, jotka ovat tuottaneet markkinoilla poikkeuksellisen hyvin. Artikkelissa tutkimustulokset esitetään lyhyen ytimekkäästi ilman korkean luokan matematiikkaa, joten se on kaikkien englannin kieltä osaavien ja aiheesta kiinnostuneiden luettavissa. Artikkelin voi ladata itselleen tästä linkistä ja tutustua samalla tarkemmin eri tutkimusten tuloksiin.
Tässä kirjoitussarjassa
tulen esittelemään kuusi artikkelissa esitettyä keskeisestä piirrettä
tuottavasta osakesijoittamisesta sekä niistä tehtyjä tutkimustuloksia. Samalla
tutkin mitä osakkeita tällä hetkellä Suomesta löytyy esitettävien kriteerien
perusteella. Tulen myös muodostamaan eri portfolioita perustuen artikkeleissa
esiintyviin kriteereihin ja vertaamaan niistä saatavia tuloksia keskimääräisten
osakeindeksien tuottoon seuraavan vuoden aikana. Katsotaan siis miten
arvosijoittaminen tulee pärjäämään kotimarkkinoilla suhteessa passiiviseen
indeksointiin verrattuna!
Alhainen osakkeen hinta suhteessa yrityksen pääomaan
Useissa
tutkimuksissa on havaittu niiden yritysten osakkeiden tuotavan merkittävän
hyvin, joiden kirjanpidollinen pääoma arvostetaan markkinoilla edullisesti. Tällaista
tapaa käytti hyväksensä ensimmäisten joukossa Benjamin Graham, kun hän osti
markkinoilta yritysten osakkeita, joiden markkinahinta oli alle 66 prosenttia
yrityksen lyhytaikaisesta nettovarallisuudesta. Tällä sijoitusstrategialla
artikkelin mukaan Graham saavutti 30 vuoden aikana noin 20 prosentin
vuosituoton! Myös myöhemmin Henry Oppenheimerin tekemässä tutkimuksessa
Grahamin strategian havaittiin tuottavan Yhdysvalloissa 29,4 prosenttia
vuodessa vuosien 1970 ja 1983 välisenä aikana. Samaan aikaan markkinat
tuottivat 11,5%, joten ylituotto oli huomattava.
Toinen merkittävä löydös
on tehty osakkeiden alhaisten P/B-lukujen sekä
markkinatuottojen välillä. Esimerkiksi professorit Lakonishok, Vishny ja
Schleifer tutkivat vuonna 1993 ilmestyneessä tutkimuksessaan millainen vaikutus
alhaisella P/B-luvulla on osaketuottoihin. Tutkimus tehtiin NYSE:iin ja
AMEX:iin vuosien 1968 ja 1990 välisenä aikana listatuilla osakkeilla, jotka
jaoteltiin kymmenneen eri portfolioon P/B- luvun koon mukaan. Muodostettuja
portfolioita pidettiin viiden vuoden ajan, jonka perusteella laskettiin
keskimääräinen vuosituotto, keskimääräinen viiden vuoden tuotto sekä kumulatiivinen viiden
vuoden tuotto. Ja tulokset suoritetusta tutkimuksesta olkaa hyvä:
Kuten kaaviosta
voidaan nähdä tuottivat arvo-osakkeet (alhainen P/B) huomattavasti enemmän
tutkimusaikavälillä kuin kasvuosakkeet (korkea P/B). Vuosittaiseksi
tuottoeroksi muodostui keskimäärin 10,5% ja viiden vuoden kumulatiiviseksi
tuottoeroksi 90,2%. Tuottoeroja voidaan pitää todella merkittävinä todisteena
arvo-osakkeiden paremmuudesta absoluuttisen tuoton näkökulmasta!
Samanlaisia
tuloksia on saatu myös jenkkipörssien ulkopuolelta. Muun muassa Sharpe, Capaul
ja Rowley ovat tutkineet millaisia tuottoeroja korkeiden ja matalien P/B- luku
osakkeiden välillä voidaan havainnoida maailman laajuisesti. Edellä mainitut
henkilöt tutkivat Ranskan, Saksan, Sveitsin, Englannin, Japanin ja vertailun
vuoksi Yhdysvaltojen pörsseihin listattuina olevien osakkeiden perusteella
arvo- ja kasvuportfolioiden tuottoja. Tulos voidaan nähdä alla olevasta
taulukosta.
Tutkitulla
aikavälillä vuodesta 1981 vuoteen 1992 alhaisen P/B-luvun portfolio tuotti
enemmän kuin vastaava korkean P/B-luvun portfolio jokaisessa tutkitussa maassa.
Merkittävin tuottoero havaittiin Ranskassa, jossa kumulatiiviseksi eroksi
muodostui 73,7%. Tämän tutkimuksen perustella voidaan sanoa, että ns. arvopreemio
ei ole vain Yhdysvalloissa havaittavissa oleva positiivinen tuottopoikkeama.
P/B- luku ja suomalainen arvoportfolio
Mitä osakkeita sitten
Suomen markkinoilta tulisi poimia salkkuun edellisten kriteerien perusteella. Olen
muodostanut seuraavan portfolion 15:sta alhaisimman P/B-luvun osakkeesta, jotka
ovat listattuna kotimaan pörssiimme. Osakkeet, joiden P/B-luvut ovat
negatiiviset, on poistettu listalta
Listalle seuloontui
ensi silmäykseltä melko kirjava sakki yrityksiä, joista muun muassa yhdestä ei ole
perinteisesti maksettu tasearvoa enempää (Norvestia), kaksi paperiteollisuuden
jättiläistä (UPM/Stora) sekä kaksi valtio-omisteista alisuorittajaa
(Finnair/Outokumpu). Yhdistävänä tekijänä voidaan listan yritysten välillä
nähdä olevan heikon kannattavuuden odotukset.
Tulen muodostamaan
Kauppalehden Oma raha palveluun kaksi salkkua, joista toiseen sijoitan yllä
poimitut arvo-osakkeet ja toiseen Seligsonin Suomi ETF:n. On mielenkiintoista
vertailla miten nämä kaksi salkkua tulevat pärjäämään seuraavan vuoden aikana.
En osaa sanoa kumpi tulee tuottamaan paremmin, mutta yllä esiteltyjä
tutkimustuloksia kompaten taitavat kertoimet olla paremmat arvo-osakeportfolion
menestyksen puolesta. Mitä luulet kumpi tulee olemaan parempi sijoitus vuoden
aikana– Suomi ETF vai arvoportfolio?
Lähteet: Tweedy, Brown Company LLC - What has worked in investing (2009), Pörssisäätiö, Kauppalehti.fi
Lähteet: Tweedy, Brown Company LLC - What has worked in investing (2009), Pörssisäätiö, Kauppalehti.fi
Loistava idea tuo vertailu. Vuosi on kyllä aika lyhyt aika, joten en oikeasti osaa sanoa kumpi salkku voittaisi. Riippunee myös siitä, onko kyseessä nousu- vai laskuvuosi! Lisäksi pitää muistaa, että Suomi-ETF:ssä on mukan vain isoja yrityksiä, joka vaikuttaa sinällään riskeihin ja tuottoihin verrattuna salkkuun, mihin on valittu kaiken kokoisia yrityksiä...
VastaaPoistaVoisit toisaalta yksittäisen tunnuslukukriteerin lisäksi vertailla salkkua missä on käytetty samaan aikaan useampaa kriteeriä vs. Suomi-ETF. Harva kuitenkaan valitsee pelkästään P/B:n perusteella salkkuaan.
Olet oikeassa, että vuosi on lyhyt aika arvioida salkun kehitystä. Toisaalta salkunhan voi muodostaa jälleen uudelleen vuoden päästä ja näin jatkaa salkun kehittymisen seurantaa.
PoistaValitsin Suomi ETF:n vertailukohdaksi, koska se on passiiviselle sijoittajalla kustannustehokkain osallistumistapa kotimarkkinoille. ETF ei ehkä ole kaikkein kattavin kuva markkinoista vähäisen hajautuksen vuoksi, mutta uskoakseni kuitenkin parempi kuin jonkun osakeindeksin käyttäminen. Toki voisin myös verrata salkun kehittymistä esim. Seligsonin Suomi indeksirahastoon, joka on hajautetumpi mutta samalla sen kulut ovat suuremmat kuin ETF:n.
Olen tehnyt useamman salkun eri tunnuslukujen ja osakepiirteiden sekä näiden yhdistelmän perusteella. Tulen esittelemään salkut kirjoitussarjan edetessä.
Mielenkiintoinen idea. Suomi toisaalta tuntuu liian pieneltä markkinalta tällaiseen kokeiluun.
VastaaPoistaSuomen osakemarkkinat ovat pienet, mutta nekin voidaan jakaa eri osiin esim. P/B-luvun mukaan. Tällöin saatavat tulokset edustavat juuri Suomen markkinoilla ilmenevää aineistoa. Tosin olet oikeassa, että osakkeiden vähäisyys nostaa sattuman merkitystä, joten en tiedä kuinka merkittävinä tuloksia voidaan pitää koskien P/B-luku efektin vaikutusta osaketuottoihin yleisesti.
VastaaPoistaMitä tuolle salkulle mahtaa kuulua?
Poista