Sivut

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Tyylisijoittaminen


Tyylisijoittamista? kuva: pinterest.com
Alkää antako kuvan hämätä - en ole kirjoittamassa muotiin sijoittamisesta tai trendikkäistä metroseksuaaleista miehistä. Pikemminkin tarkoituksenani on käsitellä osakesijoittamisen tyylisuuntia, joilla sijoittaja voi saavuttaa normaaleja parempia tuloksia ilman merkittäviä panostuksia salkun pyörittämiseen.

Tyylisijoittaminen

Sijoitus- ja akateemisessa maailmassa on paljon keskusteltu vuosien varrella erilaisten sijoitustyylien ja -strategioiden välisistä tuottoeroista. Varsinkin arvo- ja kasvustrategioita on testattu varmasti maailman jokaisella osakemarkkinalla ja tulos on ollut miltei aina sama: Arvosijoittaminen on lyönyt kasvusijoittamisen. Esimerkiksi tehokkaiden markkinoiden suurimmat puolesta puhujat, herrat Fama ja French, ovat useimmissa tutkimuksissaan todenneet, että arvo- ja pienosakkeet ovat olleet hyviä sijoituskohteita suuriin ja kasvuosakkeisiin verrattuna. 

Toki väliin mahtuu useita ajanhetkiä, jolloin arvosijoittaminen ei ole ollut tuottoisampaa kuin kasvuyrityksiin sijoittaminen, mutta pääsääntöisesti matalien hinta/fundamentti- tunnuslukujen osakkeet ovat olleet hyviä sijoituskohteita. Myös muiden tyylisuuntien/faktoreiden on havaittu tuottavan merkillisen hyvin indekseihin tai vastinpareihinsa nähden. Esimerkiksi pienet osakkeet ovat biitanneet suuret osakkeet ja matalan volatiliteetin osakkeet korkean volan osakkeet. Lisäksi aiemmin mainitut tutkijat ovat huomanneet, että arvopreemio on huomattavasti suurempi nimenomaan pienten yhtiöiden joukossa. (Edeltävä on dokumentoitu sekä useissa vanhemmissa että uusissa tutkimuksissa (esim. Fama & French 2012).)

Jos jätetään ainainen riitely pois onko näiden osakkeiden hyvien tuottojen riskitasot syynä korkeampiin tuottoihin (ei ole...), niin ainakin edellä mainituilla tavoilla olisi voinut historiallisesti saavuttaa merkillisen hyviä tuottoja. Jäljellä jääväksi kysymykseksi jää kuitenkin, että miten näistä tyylisuunnista voi sitten hyötyä käytännössä.


Tyylien hyväksikäyttö

Suuri salaisuus hyötyä arvo-, pienyhtiö- tai mistä muusta tahansa anomaliasta on ajatella sijoittamista kokonaisportfolion kautta. Vaikka sijoittaja tietää periaatteessa, että mitkä tekijät johtavat suurella todennäköisyydellä hyvään lopputulokseen, mutta ostaa osakkeita ilman sijoitussuunnitelmaa, niin voi hyvin olla mahdollista että salkusta muodostuu todellinen sillisalaatti. Tällöin useimpia eri sijoitustyylejä edustavia osakkeita voi päätyä salkkuun ja pahimmassa tapauksessa salkkuun valikoituu juuri ne osakkeet, jotka tuottavat huonosti. Toisin sanoen, avain hyvään tyylisuuntasijoitustulokseen on tehdä pitävä päätös mihin keskittyy ja ostaa portfolio täyteen tälläisia osakkeita. Jos sijoittaja valitsee esim. tyylisuunnakseen pienet arvo-osakkeet, niin tällöin sijoittajan salkun pitäisi koostua juuri tätä tyylisuuntaa edustavista sijoituskohteista eikä joukkoon pitäisi valikoitua esim. muutama iso kasvuosake.

Myös riittävästä hajautuksesta tulisi huolehtia sijoitusportfolion sisällä jo riskienhallinnan näkökulmasta katsottuna. Edeltävää voidaan perustella sillä, että ei voi oikeastaan mitenkään olla varma että juuri nämä muutamat valitut osakkeet tuottavat hyvin suuremmasta joukosta. Myös tutkimuksissa testatut portfoliot ovat sisältäneet suurenjoukon nimenomaisen tyylin osakkeita, jolloin muutamat niistä ovat tuottaneet erittäin hyvin kun samaan aikaan iso osa osakkeista on tuottanut keskikertaisesti tai jopa huonosti. Tottakai nyt monet muistavat Buffettin sanat, että "hajauttaminen on järkevää vain niille jotka eivät tiedä mitä olet tekemässä" ja pitävät hajauttamista turhana kulueränä, joka leikkaa vain tuottoja. Näin varmasti onkin jos keskittyy ainoastaan hyviin yhtiöihin kohdistuvaan "arvosijoittamiseen", joka pitää erottaa täysin Graham tyyppisestä arvosijoittamisesta. 

Yksi merkittävimmistä sijoitustulokseen vaikuttavista tekijöistä sijoituskohteiden valinnan ohella on myös osakkeiden painojen valinta. Lähtökohtaisesti sijoittajan kannattaisi tottakai painottaa huomattavasti enemmän niitä osakkeita, joiden uskoo nousevan eniten ja vastaavasti pienentää niiden osakkeiden painoa salkussa, joiden ei usko saavuttavan parasta mahdollista tulosta. Käytännössä osakepainojen valinta sijoitussalkun sisällä on kuitenkin hyvin vaikeaa. Esimerkiksi arvoportfolion sisällä kaikista halvimmat osakkeet todennäköisesti tuottavat eniten, mutta mitkä kaikista halvimmista (esim  pb < 1) osakkeista tulisi valita suureen painoon? Hyvänä puolena arvoportfolioissa on, että niiden sisältämät osakkeet ovat jo lähtökohtaisesti ali-arvostettuja, jolloin niille voidaan hyvin perustellusti antaa tasapainot. Tällöin vältytään yhdeltä potentiaaliselta harha-askeleelta sijoitusprosessin edetessä. Itse asiassa useassa tutkimuksessa ns. 1/n- salkut ovat toimineet huomattavasti paremmin kuin muut osakkeiden painojen määritysstrategiat, joten ainakaan potenttiaalisen tuoton näkökulmasta tasapainojen valinta ei ole huono päätös.

Yksi huono puoli tutkimuksissa todettujen tyylisuuntasijoitusten hyvien tulosten saamisessa on sen vaativa jatkuva kaupankäynnin tarve. Useimmat tutkimukset ovat tehty osakkeiden vuoden pitoajalla, joka lisää olennaisesti kaupankäyntikustannuksia verrattuna buy n hold sijoittamiseen. Lisäksi portfolioiden uudelleen järjestämisen tarve muodostaa potenttiaalisen haasteen sijoittajapsykologian näkökulmasta, kun uudelleen järjestäminen jää sijoittajan itsensä vastuulle. Vaara syyllistyä psykologisiin virheisiin (häviäjien holdaus, liika itsevarmuus jne) saattaa pahimmallaan vaikuttaa sijoittajan saamaan tuottoon negatiivisesti, jolloin havaitut tuotot jäävät matalammaksi kuin mitä passiivisella sijoituskohteiden valinnalla ja päivityksellä olisi saatu aikaan. Sijoittajan suurin vihollinen saattaakin löytyä nimenomaan peilikuvasta! Edeltävän tunnistaminen ja tunnustaminen on suuri askel kohti parempaa sijoitustoimintaa ja saavutettavia tuloksia. Ainakin itse olen huomannut tarpeen automatisoida ainakin osan sijoitusprosesseistani. Varsinkin syklisiä ja arvo-osakkeita koskeva sijoitusstrategia on psykologisesti hyvin vaikeaa toteuttaa ilman selvää automatisoitua mallia. Hyvien yhtiöiden kohdalla ongelma ei ole niin suuri, koska lähtökohtaisesti olen ostanut ne "ikiholdiin". Kunhan niiden liiketoiminta vain kehittyy suotuisasti, niin ei ole mitään syytä luopua niistä. Puhtaiden arvo-osakkeiden kohdalla tilanne on täysin eri.

Lopuksi vielä vinkki sijoittajalle, joka haluaa hyötyä havaituista markkinapoikkeamista, mutta ei halua vaivata itseään tyyliportfolion pyörittämisellä. Finanssiteollisuus tarjoaa useimpiin anomalioihin edullisia ETF vaihtoehtoja, joiden hallinnointi palkkiot eivät päätä huimaa. Esimerkiksi yrityskokoon ja arvostukseen liittyviä ETF vaihtoehtoja löytyy markkinoilta ihan hyvin. Pienenä miinuksena sanottakoon, että suurin osa tarjonnasta keskittyy Us-markkinoille, jonne tarjonta on huomattavasti kattavampaa kuin muualle maailmaan. Jos innostuit aiheesta niin esim. näiltä palvelunta tarjoajilta löytyy edellä mainittuja tuotteita.

Seuraavassa kirjoituksessa esittelen tapaa millä hyvin tuottaneiden rahastojen tyylejä voidaan analysoida ja jopa "replikoida" niiden sisältöä omaan salkkuun suorilla osakevalinnoilla tai muilla sijoitustuotteilla. Mutta siitä lisää kesälomareissun jälkeen!

Hyvää Jussia kaikille!

4 kommenttia:

  1. Tuo kokonaisportfolion kautta tapahtuva lähestyminen sijoitusprosessissa on varsinkin itselleni hyvin tärkeä elementti. En ole koskaan oikein käsittänyt ihmisten taipumusta kiinnostua yksittäisistä osakkeista, sillä loppujen lopuksi se millainen portfolio on on huomattavasti tärkeämpää. Jokin yksittäinen osake voi esimerkiksi sopia hyvin täydentämään yhtä portfoliota siinä missä sillä ei ole tilaa toisessa portfoliossa (esim. saman toimialan yhtiöit jo ylipainossa).

    Pidän myös mainitsemastasi equal weight painotuksesta. Se on hyvin yksinkertainen ja tutkimusten valossa tuottaa paremmin kuin markkina-arvo painotettu tai monimutkaisemmat kuten fundamenttipainotetut versiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista suoraan kenen on seuraava lausahdus, mutta se kuvaa mielestäni hyvin ainakin kvantitiivisen rahoituksen ydintä: "In finance we don't invest in individual stocks, we invest in stock portfolios with certain characteristics!"

      Poista
  2. Itse toimin juuri toisinpäin. Kasvatan sijoitusta osakkeeseen, kun saan todisteita teesin toteutumisesta. Tyypillisesti puolet salkustani on kiinni kourallisessa osakkeita.

    Yleensä nimenomaan position kasvattamiseen sijoitetusta rahasta irtoaa parhain tuotto. Pieniin yhtiöihin sijoittavalla on usein aikaa jopa pari päivää reagoida positiiviseen uutiseen ennen kuin kurssi kohoaa.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan rohkeaa tapaasi sijoittaa arvoyhtiöihin ja kohdallasi se on näyttänyt toimivan hyvin. Jos olen aivan rehellinen itselleni, niin minulla ei ole samanlaista kykyä poimia arvo-osakkeiden joukosta juuri ne kaikista huokuttelevimmin arvostetut ja potentiaalisimmat vaihtoehdot. Lisäksi psykologisesti minulle on huomattavasti jotenkin helpompaa tukeutua sellaisen tapaan josta on saatu hyviä tutkimustuloksia (1/n) ja jossa oma harkintamahdollisuus/virheidenmahdollisuus on ajettu minimiin.

      Hyvien yhtiöiden kohdalla osaan mielestäni kohtuullisesti painottaa houkuttelevasti hinnoiteltuja osakkeita, mutta arvo-osakkeiden joukossa tilanne on tyystin toinen.

      Poista