Vieraskynä: Osinkoaristokraatti vs. Korkean efektiivisen osinkotuoton osake – Kumman minä valitsen?

Osinkoaristokraatit vs. korkea osinkotuotto! Kuva: Activegarage.com

Kevät on usein (ainakin meillä suomessa) aikaa, kun sijoittajien keskuudessa osingot nousevat huomion keskipisteiksi median ja analyytikkojen päivitellessä osakkeiden osinkotuottoprosentteja. Tyypillisesti eri lähteet listaavat kevään kovimmat osingonmaksajat efektiivisen osinkotuoton mukaan eri top-listauksiin. Ilman empiiristä tutkimusta aiheesta uskallan väittää, että useassa näistä korkean efektiivisen osinkotuoton osakkeista on nähtävissä koilliseen suuntaavat kurssikäppyrät ennen osinkojen irtoamista enemmän tai vähemmän juurikin osinkojen vuoksi. Tähän viitataan joissakin lähteissä termillä ”osinkokiima”.

Muuan maailmankuulu Warren Buffett on lukuisia kertoja julistanut yrityksen osakkeen arvon vastaavan sitä määrää, jonka yritys pystyy elinaikanaan tilittämään omistajilleen. Täten olisi helppoa rankata osakkeita tämän hetkisen osinkotuoton perusteella – mitä enemmän saan rahaa tänä keväänä sen parempi. Ottaen vielä huomioon rahan aika-arvon, joku saattaisi todeta, että ensi vuoden osingolla ei ole niin väliä, kunhan tänä vuonna saan paljon rahaa. Kuitenkin pitkällä aikavälillä juuri osingon kasvulla on kriittinen merkitys osto-ja-pidä -tyyppiselle sijoittajalle.

Kirjoittajan omana tavoitteena on maksimoida sijoitusvarallisuus juurikin osinkojen kautta pitkässä juoksussa – siis maratoonin omaisesti eikä sprinttinä. Kyseinen ajatus toimi motivaattorina kandidaatintutkielmaa suunnitellessa, ja niinpä päätin verrata korkean efektiivisen osinkotuoton portfolion ja osinkoaristokraatti portfolion tuottoja kymmenvuotiselta ajanjaksolta. Osinkoaristokraatit on esitelty tässä blogissa täällä.

Tutkimuksen tulokset

Lyhyesti esiteltynä tutkimus eteni seuraavasti: Screenasin aikaväliltä 1998–2002 ne S&P 500 -indeksin osinkoaristokraatit, joiden viiden vuoden osingonkasvuprosentti (g) oli suurin ja muodostin kymmenestä ”parhaasta” (em. kriiterillä mitattuna) osakkeesta Aristokraatit –portfolion.  Toinen portfolio, Efektiivinen osinko, muodostettiin saman aikavälin viiden vuoden keskimääräisen efektiivisen osinkotuoton perusteella. Portfolioiden muodostamisen jälkeen vertasin niiden tuottoja aikaväliltä 2003–2012. Ensiksi koko ajanjaksolta, seuraavaksi ajalta ennen finanssikriisiä (2003–2007) ja lopuksi ajalta, johon finanssikriisin voidaan katsoa vaikuttaneen eniten (2008–2012). Entäs tutkimuksen tulokset sitten?

Portfolio	Keskiarvo
Aristokraatti	0,104
Efektiivinen	0,090
S&P 500	0,068

Oheisesta taulukosta nähdään, että koko kymmenvuotisella ajanjaksolla Aristokraattien vuotuinen tuotto aritmeettisena keskiarvona on Efektiivinen osinko –portfoliota korkeampi, ja huomattavasti koko S&P 500 –indeksiä korkeampi.

Portfolio	Keskiarvo
Aristokraatti	0,119
Efektiivinen	0,133
S&P 500	0,117

Kun tarkastellaan vuosien 2003–2007 tuottoja nähdään, että ne ovat melko tasaisia aristokraattien ja indeksin osalta tilanteessa, jossa Efektiivinen osinko –portfolio johtaa melko selkeällä erolla.

Sitten jälkimmäisen puolikkaan tuotot: 

Portfolio	Keskiarvo
Aristokraatti	0,088
Efektiivinen	0,048
S&P 500	0,018

Aikavälillä 2007–2012 Aristokraatit tuottivat selkeästi paremmin kuin Efektiivinen osinko –portfolion osakkeet ja ero koko indeksiin on vielä merkittävämpi. Aristokraattien ylivoima on häikäisevä!

Regressoin aikasarjaa myös Capital Asset Price Modelin mukaan, ja miltään ajankohdilta ei ollut havaittavissa alphaa, ainakaan tilastollisesti merkittävää sellaista (5% tasolla). Mikä on erityisen kiinnostavaa on kuitenkin se, että Aristokraatti –portfolion beta-kerroin oli bull ajanjaksolla (03–07) noin yksi (0,99), kun taas Efektiivinen osinko –portfoliolla se oli selvästi matalampi ollessa 0,79. Mutta vertailtaessa toisen puolikkaan (08–12) beta-kertoimia on homma kääntynyt päälaelleen! Kyseisenä ajanjaksona Aristokraatti –portfolion beta oli 0,73, kun taas Efektiivinen osinko –portfolio meni hieman yli yhden (1,01) kertoimella markkinoiden määrittäessä suuntaa. On siis turha väittää beta-kertoimen olevan markkinatilanteesta riippumatta vakio.

Vaikkakin saadut tulokset on teoreettisia, voi niistä mielestäni tehdä havaintoja vuotuisen osingonkasvatuksen merkittävyydestä ja erosta, mikä syntyy verrattaessa korkean efektiivisen osinkotuoton portfoliota aristokraateista muodostuvaan portfolioon. Tulevassa gradussani, jonka odotan valmistuvan kuluvan vuoden loppuun mennessä, tulen näillä näkymin etsimään ne keinot, joilla osinkoaristokraateista voidaan seuloa ”parhaat” yksilöt.

Lopuksi

Tässä yleisindeksejä katsellessa on huomattavissa, että markkinoilla on menty melko pitkään kohti koillista ja siten voisi olettaa laskumarkkinan alkamisen todennäköisyyden kasvavan. Onhan tällä hetkellä myös Krimillä ja Kiinan taloudessa potentiaalia rysähdyksien laukaisemiseen. Esittelemäni tutkimuksen pohjalta minä ainakin tiedän minkälaisia osakkeita haluan sisällyttää osaksi salkkuani, jos ja kun indeksit lähtevät laskuun. Uskallan myös väittää niiden olevan soveliaita aloittamaani maratooniin.

*Kirjoittaja (Petri Gostowski) opiskelee rahoitusta Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Voit seurata Petriä myös Twitterissä (@PetriGostowski).