Sivut

maanantai 5. toukokuuta 2014

Miksi hajauttaa?



Hajauttaminen. Tuosta sanasta puhutaan usein sijoittamisen ainoana ilmaisena lounaana ja useat tahot korostavat sen tärkeyttä tehokkaan sijoittamisen olennaisena osana. Toisaalta monet pitävät hajauttamista kirosanana, joka ainoastaan laskee sijoitustuottoja. Jos varsinkin yksittäisten osakkeiden tuottoja voisi ennustaa luetettavalla tavalla kannattaisi aina panostaa kaikki pelimerkit yhteen osakkeseen, jolla on suurin potentiaali vahvaan kurssinousuun. Sillä eihän olisi mitään mieltä hajauttaa vähäisiä varoja muihin osakkeisiin, joiden tuotto tulee olemaan matalampi, kuin tämän yksittäisen loisto-osakkeen.

Yksittäiseen aliarvostettuun osakkeeseen panostaminen on onnistunut muun muassa Warren Buffettilta, kun hän sijoitti merkittävän osan varoistaan American Express -nimiseen yhtiöön. Tällöin Buffett näki, että osakkeen tuotto-riski -potentiaali oli sen verran houkutteleva, että siihen kannatti laittaa kiinni suurin osa pelimerkeistä. Lopputulos on pala historiaa, kun American Express selätti liiketoiminnalliset haasteensa ja säilytti asemansa kuluttajien silmissä todellisena brändiyhtiönä.

Totuus on kuitenkin, että me emme ole sijoitustaidoiltamme mitään warrenbuffetteja. Tai ainakaan allekirjoittanut ei ole. Siksi minä hajautan salkkuni sijoitukset useampaan eri osaan. Tottakai minäkin haluaisin sijoittaa kaikki rahani yhteen osakkeeseen, joka nousee eniten seuraavan vuoden aikana. En kuitenkaan kykene tähän, joten en edes yritä. Edeltävä lause ei tarkoita, että en etsisi aktiivisesti potentiaalisesta hyviä sijoituskohteita. En vain tiedä, mikä niistä tuottaa tulevaisuudessa parhaiten.

Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää kahta osaketta, johon olen sijoittanut menneen puolen vuoden aikana. Molemmat osakkeet (A ja B) näyttivät potenttiallisesti aliarvostetuilta testaamani sijoitusstrategian perusteella, mutta olin erityisen kiinnostunut osakkeesta B. Jos tuolloin olisi pitänyt tehdä valinta näiden kahden sijoituskohteen väliltä, niin olisin ehdottomasti valinnut osakkeen B. Tämän osakkeen tunnusluvut näyttivät hieman paremmilta ja muutenkin osake A näytti ulospäin sisältävän jo enemmän tulevaisuuden odotuksia kuin osake B.

Miten näiden yritysten liiketoiminnalle ja tuotoille sitten kävi? Yhtiöiden liiketoiminta on kehittynyt toisistaan täysin poikkeavasti. Osake A:n liiketoiminnnan tulos löi analyytikkojen ennusteet ja teki kaikkien aikojen parhaan kvartaalituloksensa. Osake B:n liiketoiminnan tulos oli vaisu jääden analyytikkojen arvioista. Osaketuottojen osalta nämä osakkeet ovat olleet myös tuottojakaumien ääripäitä salkussani: A on tuottanut noin 130 % viiden kuukauden aikana ja B -30 %. Jos olisin ostohetkellä luottanut omaan subjektiiviseen arviooni osakkeiden potentiaalista ja keskittänyt kaikki panokset osakkeeseen B olisi salkun kokonaistulos ollut merkittävästi huonompi, kuin mitä se nyt on ollut (26,4%/7kk). Siten sijoituskohteiden valitsemisessa ja hajautuksen välttämisessä on suuri sijoittajapsykologinen ansa.

Rahoitusteoria ja todellinen riski
Rahoitusteorian mukaan hajauttaminen parantaa tuotto-riski -suhdetta. Jo kymmeneen osakkeeseen hajauttaminen laskee salkun hajautettavissa olevaa riskiä, eli yksittäisiin yrityksiin liittyvää riskin osaa. Nyt riskistä puhutaan nimen omaan salkun tuottojen heilahteluna (volatiliteetti). Meille sijoittajille todellinen riski on kuitenkin pääomien pysyvä menettäminen. Pääoman pysyvä menettäminen on hyvin mahdollista, jos sijoitussalkussa on vain muutamia osakkeita, jotka sattuvat tuottamaan todella huonosti. Ainakin salkun tuottopotentiaalille on haitallista esimerkiksi ensimmäisinä vuosina aiheutuvat suuret tappiot, koska niiden umpeen kurominen vaatii tulevaisuudessa suuria tuottoja. On hyvä muistaa, että 50 % tappio vaatii 100 % nousun, jotta sijoittaja on takaisin omillaan.


Osakkeiden lukumäärän vaikutus salkun tuoton heilahteluihin


Alla oleva kuvaaja havainnollistaa oman strategiani sattumanvaraista tuottojen jakaumaa backtestastattujen tuottojen ja hajontojen perusteella laskettuna. Kuten kuvaajasta nähdään, niin 30 vuoden aikana tuottojen jakaumavaihtelu olisi paljon pienempää, jos salkussa olisi 100 osaketta. Jos taas salkussa olisi ainoastaan 1 osake per vuosi olisi tuottojakauma paljon laveampi. Huonoimmassa tapauksessa  salkkuun valikoituisi muutama vuosi peräjälkeen tuottojakauman vasemmassa laidassa olevia havaintoja, jolloin riski pääomien lopulliseen häviämiseen ja mataliin havaittuhin tuottoihin olisi suuri.

Vuosituottojen hajontoja
Tärkein havainto kuvaajasta on se, että mitä enemmän salkussa on osakkeita niin sitä lähempänä salkun vuosituottojen havainnot ovat odotettua keskiarvoa. Tietysti sijoittajan kannattaa miettiä, mikä on hajauttamisen riittävä taso tuotto-riski -suhdetta silmällä pitäen.

(Voit lukea tästä linkistä enemmän Turnkey Analystin kirjoituksesta suurten numeroiden laista ja ladata excel-pohjan, jolla voi testata itse miten tuotot jakautuvat eri oletusarvoilla.)

Hajautuksen riittävä määrä

On kuitenkin huomattava, että myös liiallinen hajauttaminen on ainakin omasta mielestäni kannattamatonta siinä missä sijoittaminen vain yhteen tai kahteen osakkeeseen. Mikäli salkussa on kymmeniä eri osakkeita nousee esim. kaupankäyntikustannukset korkeiksi. Myös portfolion hallinta vaikeutuu, kun seurattavia osakkeita on kymmeniä. Lisäksi kolmantena ja ehkä tärkeimpänä pointtina sanottakoon, että liiallinen hajauttaminen laskee sijoitustuottoja. Olen testeissä havainnut, että osakkeiden merkittävä lisääminen salkkuun laskee enemmän salkun  tuottopotentiaalia kuin mitä niiden lisääminen laskee salkun riskisyyttä (tässä tuottojen heilunta!). Selittävänä tekijänä voidaan mainita, että liiallisesti hajautettu salkku lähenee sisällöltään indeksiä, jonka vuoksi salkun on vaikea saavuttaa poikkeuksellisen hyviä tuottoja.

Mikä on sitten oikea osakkeiden lukumäärä salkussa? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, koska se riippuu varmasti jokaisen sijoittajan itselleen valitsemasta strategiasta. Omasta puolestani voin sanoa, että en voisi kuvitella sijoittavani vain kahteen osakkeeseen kaikkia varojani. Toisaalta salkussani ei tule olemaan kymmeniä eri osakkeita, koska haluan tavoitella markkinoista poikkeavaa tuottoa.

Yhteenveto

Mikäli uskot, että et kykene valitsemaan yhtä tai kahta helmeä suuresta joukosta osakkeita, kannattaa sijoitustusten hajauttaminen. Kuitenkaan hajauttamista ei kannata löydä yli, koska liiallinen hajauttaminen syö sijoitustuottoja. Siten keskitetty, mutta silti hyvin hajautettu salkku antaa omistajansa nukkua yöt hyvin ilman, että sijoitustuotoista tarvitsisi juurikaan tinkiä. Näin ainakin itse uskon.

3 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa ja ja varsin hyvin tehty taustatyö. Itse uskon, että työn teko sijoitamisessa kannattaa aina.

    Sijoitusmarkkinat yllättävät, esimerkkinä viime aikoina on tullut paljon osto tarjouksia, jotka nostavat yhtiön arvostuksia. Niiden totetutumisia ei voi tehdä millään analyysillä. Joku yhtiö vain herättää jonkun kiinnostuksen, yhtälailla kuin tietty tuote syystä tai toisesta kiinnostaa kuluttaajaa. Näitä tutkittu paljon, mutta mitään ennustemallia ei ole saatu. Sensijaan jakautuvia yrityksiä myydään osina usein. Pillkkominen lähtee siitä, että saadaan enemmän omistaja-arvoa näkymviin. Itse olen sitä mieltä, että sijoitusmarkkinat tarjovat mahdollisuuksia päivittäin. Mielestäni esimerkkinä tällä hetkellä myymällä ostohuhuissa pyörivä Metso ja ostamalla erittäin shortattu kaivosyhtiö Outotec voi tehdä rahaa. Samaten lääkeyhtiöistä Astra Zeneca on myyntitarjouksen myötä korkeasti arvostettu suhteessa kilpailjoihin.

    Mikä on sitten sopiva hajautus ja osakkeiden määrä. Turhia kauppoja ei kannata tehdä, mutta rahat on laitettava poikimaan. Koko homma pitkälle kiinni salkun koosta sijoitettavista rahasummista. Jokainen kauppa kannattaa harkita.

    VastaaPoista
  2. Ostotarjouksia on tullut viime aikoina paljon. Mainitsemasi AstraZeneca oli myös omassa salkussani ennen nykyistä kurssirallia, joten en ole päässyt hyötymään osakkeen vahvasta noususta.

    Aivan kuten sanoit, ostotarjouksien ajankohtaa ja kohdetta on hyvin vaikea arvioida etukäteen. Kuitenkin halvat yritykset ovat todennäköismpiä ostokohteita kuin kalliit. Olen huomannut backtesteissä, että arvosijoitusstrategiat poimivat tehokkaasti potenttiaalisia ostokohteita salkkuun. Ostoajankohtaa ei toki pysty määrittelemään, mutta ainakin historiallisesti yritysosto osunut esim. omaan strategiaani noin kerran vuodessa. Nämä yritysostot nostavat merkittävästi salkun tulosta, joten sijoittaja hyötyy strategioista, joissa yritysostojen todennäköisyys on tavallista suurempi. Edellä mainuttu seikka on yksi lisäperuste, miksi salkun omistukset kannattaa hajauttaa. Tällöin on todennäköisempää, että "pikavoitto" osuu omaan salkkuun. Kuitenkin hajautus pitää olla sen verran maltillista, että yritysoston tapahtuessa ostopreemiosta on salkun tuottoon suuri vaikutus eikä yritysoston vaikutus laimene osakkeiden suureen massaan.

    VastaaPoista
  3. Varsin hyvä kommentti tuokin, että ostotarjoukset osuvat todennäköisemmin halpoihin kuin kalliisin osakkeissiin. Olen omalta osaltani hankkinut ostokohteet pitkälle "arvo-osakkeina". Wärtsilä ja Metso ei kuitenkaan ole kuuluneet kategorioissani arvo-osakkeisiin enää pitkään aikaan ja ostoistani on jo vuosia.

    VastaaPoista