Ei aktiivisille rahastoille!

Warren Graham ei sijoita aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin. Piste.

Yllä oleva saattaa kuulostaa radikaalilta julistukselta, mutta antakaa minun avata hieman kantaani. Ensinnäkin kantani johtuu suurimmaksi osaksi valitsemastani strategiasta. Haluan kasvattaa itse osinkopuuni, joka kasvaa vuosittain isommaksi ja tuuheammaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että salkkuni osakkeiden tulisi yhdessä maksaa minulle vuodesta toiseen aina vain suurempaa osinkovirtaa. Voisin tietysti rakentaa tasaisesti tuottavan portfolion rahastojen tuotto-osuuksilla, mutta silloin minun pitäisi maksaa enemmän veroa saamistani tuotoista (tuotto-osuudet verotetaan korkeammin kuin osingot), enkä halua rikastuttaa verottajaa enemmän kuin on pakollista. Muutenkin suora sijoittaminen osakkeisiin antaa älyllistä haastetta ja pitää mielen virkeänä. Onko se absoluuttisesti kannattavaa? En tiedä, koska tähän kysymykseen en voi lyhyen sijoittajauran vuoksi vielä vastata.

Aktiivisen rahaston kulut ja vaadittu ylituotto

Toinen ja suuri syy miksi en ropojani laita aktiivisiin rahastoihin on, että en usko aktiivisesti hoidetuilla rahastoilla olevan suuri todennäköisyys voittaa markkinoiden keskimääräinen tuotto tai yltää edes samaan mitä markkinat yleisesti tuottavat. Suurin syy miksi aktiivisesti hoidetut rahastot eivät todennäköisesti tule pärjäämään keskimääräiselle markkinatuotoille perustuvat pitkälti rahastojen sijoittajilta perimille palkkioille ja kuluille.

Aktiivisen rahaston pyörittämisestä aiheutuu usein muun muassa seuraavia kuluja sijoittajalle.

1. Hallinnointipalkkio
2. Kaupankäyntikulut
3. Merkintäpalkkio
4. Lunastuspalkkio
5. Tuottosidonnainen palkkio
6. (Säilytyspalkkio)

Kulujen vaikutusta sijoittamisen tulokseen ei voida aliarvioida. Väitettä voidaan havannoida seuraavan esimerkin avulla. Esimerkissä lasketaan erään suomalaisen pankin Suomi-rahaston tietojen perusteella paljonko rahaston pitäisi tuottaa markkinoita enemmän, että se saavuttaisi keskimääräisen markkinatuoton. Muodostetaan laskutoimitus seuraavien lukujen perusteelle.

1. Ter- luku 1,83%
2. Kaupankäyntikulut 0,3%
3. Markkinatuotto 9%

Kaupankäyntikulut ovat kirjoittajan oma arvio, koska rahasto ei ilmoita niitä rahastotietoesitteessään. Tämä ei tietysti ole mikään yllätys - ei niin tee juuri mikään muukaan rahastoja tarjoava yritys.

Muodostetaan seuraavaksi kaava, jonka perusteella voidaan laskea paljonko aktiivisen rahaston pitää tuottaa saavuttaakseen markkinatuoton.

X = Rahaston vaadittu tuotto yli markkinoiden

(X * Markkinatuotto) - TER-luku - Kaupankäyntikulut = Markkinatuotto

-> X = (Markkinatuotto + TER-luku + Kaupankäyntikulut) / Markkinatuotto

X = (9% + 1,83% + 0,3%) / (9%)

X = 1,24

Suomeksi sanottuna esimerkin Suomirahaston pitäisi siis tuottaa noin 24%:a paremmin vuodessa kuin markkinat, jotta rahasto pääsisi edes break-even tulokseen markkinatuoton kanssa! Eli jos markkinat tuottavat 9%, niin rahaston pitäisi tuottaa (1,24 * 9%) 11,1%, joka nopean laskutoimituksen mukaan vastaa 2,11% prosentin ylituottoa vuosittain verrattuna markkinoihin keskimäärin. Ottaen huomioon, että laskelmassa ei otettu huomioon edes merkintäpalkkiota tai lunastuspalkkioita, jotka ovat tämän rahaston kohdalla 2%:a merkinnän yhteydessä ja 2%:a lunastettaessa sijoitetut varat, olisi vaadittu ylituotto markkinoihin nähden vielä isompi. Asetankin kysymyksen: Kuka uskoo, että pankeilla, ja varsinkin kivijalka pankeilla, on töissä sellaisia salkunhoitajia, jotka pystyvät lyömään markkinat vuodesta toiseen vaaditulla marginaalilla?

ETF verrattuna aktiiviseen rahastoon

Nyt jotkut argumentoivat, että eihän indeksiin voi sijoittaa suoraan, joten myös ETF:sta tai indeksi rahastoista muodostuu kuluja maksettavaksi sijoittajalle. No testataan miten kävisi, jos sijoittaja laittaisi rahansa OMXH 25 Suomi ETF- rahastoon verrattuna edellä esitettyyn pankin Suomi-rahastoon. Tällä kertaa merkintä- ja lunastuspalkkioita ei annata Suomirahastolle anteeksi, joten ne otetaan laskuissa huomioon. Tällöin on reilua, että ETF: n ostamisesta otetaan myös kulut huomioon. Oletetaan, että sijoittaja on Nordnetin asiakas, jolle osakekaupat maksavat 7 euroa kappale, mutta arvopapereiden säilytys on hänelle ilmainen. Määritellään molempien sijoituskohteiden pitoajaksi 7 vuotta ja sijoitettavaksi summaksi 20 000 euroa.Veroja ei oteta huomioon laskelmissa.

OMXH 25 ETF:n kulut ovat seuraavanlaiset:

1. TER-luku 0,17%
2. Kaupankäyntikulut 0,05%
3. Markkinatuotto 9%

Millaista ylituottoa rahaston pitäisi tuottaa suhteessa ETF:ään, jotta sen korkeammat kustannukset olisivat perusteltavat?

ETF:n arvo seitsemän vuoden päästä voidaan laskea seuraavasti:

(Markkinatuotto - hallinnointipalkkio -kaupankäyntipalkkio) ^ 7 vuotta * (sijoitettusumma - välityspalkkio osto) - välityspalkkio myynti = Loppusumma 7 vuoden päästä

(1,09-0,0017-0,0005)^7 * (20 000 - 7) -  7 = 36 028 €

Suomi-rahaston loppusumma pitää siis vähintään olla seitsemän vuoden päästä 36 028 euroa. Vaadittu tuottoprosentti voidaan laskea seuraavasti:

((Vaadittu tuotto% - hallinnointipalkkio - kaupankäyntipalkkiot) ^ 7 vuotta * (sijoitettusumma * (1 - merkintäpalkkio)) * (1 - lunastuspalkkio) = 36 028€

((X-0,0183-0,003)^7 * (20 000 * 0,98)) * 0,98 = 36 028 €

X = 1,1153

Eli Suomi-rahaston pitäisi tuottaa vuosittain noin 2,5 prosenttia enemmän kuin mitä vastaava Suomeen passiivisesti sijoittava ETF- rahasto tuottaa. Kaksi ja puoli prosenttia saattaa aluksi kuulostaa pieneltä, mutta seitsemän vuoden aikana se muodostaa huomattavan ison eron esim. sijoituksia välillä. Seitsemän vuoden aikana 2,5% tuotolla sijoitus kasvaa lähes 20 prosenttia suuremmaksi, joten ero on merkittävä.Ainakin itse olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos voisin saavuttaa vastaavan tuottoeron vertailuindeksiin nähden.

Yhteenveto

En ole ollenkaan varma, että pystyn omalla sijoitustoiminnalla lyömään markkinat. Ainoa asia, johon voin vaikuttaa on se, että valitsemani osakkeet sopivat omaan strategiaani. Tottakai pyrin löytämään ali-arvostettuja loistavien yritysten osakkeita, mutta tiedostan tehtävän haasteellisuuden. Mikäli häviän indeksille, ei se tule kaatamaan maailmaani. Tulen oppimaan matkalla paljon ympäröivästä maailmasta ja ainakin voin toteutaa vapaasti valitsemaani linjaa, jolla pyrin saavuttamaan tavoitteeni.

Toisaalta, suomalaisten (tai kansainvälisten) pankkien aktiivisten rahastojen kanssa olisin todella tarkkana. Jos suomalaisilla pankeilla olisi töissä Warren Buffettin, Peter Lynchin tai Walter Schlossin kaltaisia poikkeuksellisia salkunhoitajia, niin antaisin rahani mielelläni heidän hoidettavakseen. Lisäksi voisin suositella äidilleni ja mummollenikin näitä rahastoja kirkkain silmin. Mutta tosiasiassa pankkien salkunhoitajat eivät taida kuitenkaan olla ihan edellä mainittuihin legendoihin verrattavissa. Täten suosittelenkin henkilöille, jotka eivät ole itse kiinnostuneita uhraamaan aikaa sijoittamiselle, tutustumaan pankin rahastojen sijaan ETF- ja indeksirahastovalikoimiin, joilla voi sijoittaa rahansa tehokkaasti ympäri maailmaa. Tutustumisen voi aloittaa vaikka muun muassa täältä ja täältä.