"I never attempt to make money on the stock market. I buy on the assumption that they could close the market the next day and not reopen it for five years." - Warren Buffett
 |
| Kuva: businessinsider.com |
Tuplataan vielä aikahorisontti Buffettin lausahduksesta: Mitä tekisit jos aina viimeisimmän osakeostosi jälkeen pörssit sulkeutuisivat seuraavaksi 10 vuodeksi osakkeen kohdalla? Et enää näkisi osakkeen markkina-arvoa silloin kuin haluaisit etkä voisi myydä sijoituskohdettasi pois. Ainoa tulonlähteesi 10 vuoden aikana olisi yrityksen maksamat osingot ja pääomanpalautukset kun osakkeen mahdollisesta kurssinoususta ei pystyisi hyötymään. Muuttaisitko tällaisessa tapauksessa sijoitusstrategiasi vai ostaisitko edelleen samoja osakkeita kuin nykyään?
Ajatusleikki on siinä mielessä kiinnostava, että tällöin sijoittajan on pakko ajatella osakkeen takana olevaa liiketoimintaa pelkän osakehinnan sijaan. Aivan kuten yksityisellä pienyhtiön omistajalla ei ole päivittäin saatavilla markkina-arvoa yrityksestään, niin miksi sijoittaja tarvitsisi niitä joka sekunti? Yrittäjän täytyykin keskittyä oman yrityksensä liiketoiminnan kehittämiseen pitkällä tähtäimellä, jotta hän saa siitä joskus palkaa tai osinkoja. Harvemmin hän perustaa yhtiön sen olettaman varaan että joku ostaa sen häneltä pois parin minuutin, päivän tai viikon päästä. Samalla tavalla yksityishenkilö voi nähdä oman sijoitustoimintansa mahdollisuutena kärsivällisen sivutulon hankkimisena loistavista yhtiöistä. Vai olisitko valmis ostamaan esimerkiksi SSH:ta Helsingin pörssistä seuraavaksi 10 vuodeksi vain sillä olettamalla että se saattaa olla seuraava yrityskauppakohde kuten Stonesoftkin oli? Jättäisitko kokonaan huomioimatta yrityksen huonon tuloskehityksen tai osingottomuuden vain sillä perusteella, että voisit tehdä mahdollisen pikavoiton pörssissä? Uskon, että moni ei uskaltaisi tehdä tällaista ostoa, jos osakkeesta ei olisi mahdollista päästä eroon nopeasti.
On siten mielestäni hyvin riskialtista rakentaa portfolion pohja sellaisten osakkeiden varaan, joilla voi tehdä tuottoa vain, jos joku muu sijoittaja ostaa osakkeet vielä kalliimmalla pois kuin mitä sijoittaja niistä itse maksoi. Mitä jos kukaan ei ole valmis ostamaan osakkeita kalliimmalla, niin millaiseksi muodostuu sijoittajan saama tuotto pelkästä osakkeiden omistamisesta? Kysynkin, että eikö olisi turvallisempaa keskittyä ainakin salkun perustan rakennuksessa yhtiöihin, joihin voi luottaa vuodesta toiseen eikä niiden tuotto perustu ainoastaan toisilta sijoittajilta saataviin tulovirtoihin?
On siten mielestäni hyvin riskialtista rakentaa portfolion pohja sellaisten osakkeiden varaan, joilla voi tehdä tuottoa vain, jos joku muu sijoittaja ostaa osakkeet vielä kalliimmalla pois kuin mitä sijoittaja niistä itse maksoi. Mitä jos kukaan ei ole valmis ostamaan osakkeita kalliimmalla, niin millaiseksi muodostuu sijoittajan saama tuotto pelkästä osakkeiden omistamisesta? Kysynkin, että eikö olisi turvallisempaa keskittyä ainakin salkun perustan rakennuksessa yhtiöihin, joihin voi luottaa vuodesta toiseen eikä niiden tuotto perustu ainoastaan toisilta sijoittajilta saataviin tulovirtoihin?
Jatketaan vielä ajatusleikkiä hieman pidemmälle. Mitkä kolme osaketta valitsisin itse seuraavaksi 10 vuodeksi, jos tietäisin markkinoiden sulkeutuvan tänään?
Kolmen osakkeen valinta ja kriteerit
"If you don't feel comfortable owning something for 10 years, then don't own it for 10 minutes."
- Warren Buffett
"If you don't feel comfortable owning something for 10 years, then don't own it for 10 minutes."
- Warren Buffett
 |
| Kuva: windflowerbooks.com |
Turvallisuudella hakisin nimen omaan varojeni pysyvyyden todennäköisyyttä, joten en mittaisi riski ainakaan sijoituskohteen menneellä arvonheilunnalla. Eihän minulle ole mitään väliä mihin suuntaa arvo on heilahdellut historiassa, koska en voi myydä osakettani. Minun vain pitää luottaa, että osakkeen takana oleva yhtiö on varmasti olemassa vielä vuosikymmenen päästäkin ja että se on tuottanut omistusajalla kasvavaa tulovirtaa.
Toiseksi vaatisin yrityksen liiketoiminnan olevan niin yksinkertaista, että lähes kuka tahansa voisi johtaa sitä. Tämän hetkinen johtaja saattaa olla yrityksen sielu, mutta mitä tapahtuu kun johtaja vaihtuu? Esimerkiksi Applen kohdalla Steve Jobsin luomiskyvyllä ja intohimoisella kunnianhimolla Applesta kasvoi maailman suurin ja kaunein yhtiö. Mutta mitä se tulee olemaan tulevaisuudessa johtajien vaihtuessa ja teknologian kehittyessä jää arvailuiden varaan. Siksi suosisinkin mielummin yhtiöitä, joihin ei kohdistu valtavaa teknologista uudistusta, joka on potentiaalinen riski yhtiön vallihaudalle liiketoiminnan ympärillä.
Yrityksen historia ei ole tae tulevasta, mutta siitä voi oppia valtavasti. Yhtiö, jolla on vuosien ajalta todistetusti toimiva liiketoimintamalli voi hyvin todennäköisesti pystyä ylläpitämään korkeita marginaaleja ja pääomantuotoa myös tulevaisuudessa. Tällaiset yhtiöt ovat harvoin suuressa alennuksessa, mutta toisinaan niitä saa kohtuuliseen hintaan. Ylihinnan maksaminen mistä tahansa yrityksestä tuhoaa tuottomahdollisuudet vaikka itse alla oleva liiketoiminta kehittyisikin moitteettomasti, joten siksi kiinnitän aina huomiota ostohintaan. Kuitenkin liiketoiminnan kehittyessä suotuisasti myös kohtuulliseen hintaan ostettu yritys tulee olemaan hyvä sijoitus vaikka ihan bargain hintaan sitä ei olisikaan ostettu.
Piensijoittajana minulla ei ole mahdollisuutta juuri vaikuttaa yrityksen suurten omistajien tasapuolisuuteen tai oikeudenmukaisuuteen muuten kuin yritysvalinnan kautta. Miksi siis taistella tuulimyllyjä vastaan ja sijoittaa huonon yrityskulttuurin osakkeisiin kun valittava on laaja joukko yrityksiä, jossa myös piensijoittajaa kunnioitetaan tasavertaisena kumppanani? En halua murehtia omistukseni onnistumisesta muiden omistajien toimista riippuen, joten "taistelen" mielummin sotani jolloin muulla tantereella kuin epäoikeudenmukaisia suuromistajia vastaan (jonka lisäksi varmasti häviäisin).
Yrityksen historia ei ole tae tulevasta, mutta siitä voi oppia valtavasti. Yhtiö, jolla on vuosien ajalta todistetusti toimiva liiketoimintamalli voi hyvin todennäköisesti pystyä ylläpitämään korkeita marginaaleja ja pääomantuotoa myös tulevaisuudessa. Tällaiset yhtiöt ovat harvoin suuressa alennuksessa, mutta toisinaan niitä saa kohtuuliseen hintaan. Ylihinnan maksaminen mistä tahansa yrityksestä tuhoaa tuottomahdollisuudet vaikka itse alla oleva liiketoiminta kehittyisikin moitteettomasti, joten siksi kiinnitän aina huomiota ostohintaan. Kuitenkin liiketoiminnan kehittyessä suotuisasti myös kohtuulliseen hintaan ostettu yritys tulee olemaan hyvä sijoitus vaikka ihan bargain hintaan sitä ei olisikaan ostettu.
Piensijoittajana minulla ei ole mahdollisuutta juuri vaikuttaa yrityksen suurten omistajien tasapuolisuuteen tai oikeudenmukaisuuteen muuten kuin yritysvalinnan kautta. Miksi siis taistella tuulimyllyjä vastaan ja sijoittaa huonon yrityskulttuurin osakkeisiin kun valittava on laaja joukko yrityksiä, jossa myös piensijoittajaa kunnioitetaan tasavertaisena kumppanani? En halua murehtia omistukseni onnistumisesta muiden omistajien toimista riippuen, joten "taistelen" mielummin sotani jolloin muulla tantereella kuin epäoikeudenmukaisia suuromistajia vastaan (jonka lisäksi varmasti häviäisin).
Edellä mainittujen kriteerien perusteella on helppo valita kahdeksi ensimmäiseksi sijoituskohteeksi Walmart sekä Coca Cola, jotka täyttävät oikeastaan kaikki vaatimukseni. Vaikka markkinat sulkeutuisivat loppuelämäksenikin, niin todennäköisesti en myisi näitä kohteita pois. Molempien kilpailuedut (koko/brändi) ovat kiistattomat ja niiden yrityskulttuurikin on sijoittajaystävällinen. Sekä Walmartin että Coca Colan fundamenttihistoria on lähes virheetön ja lisäksi molemmat ovat nostaneet osinkojaan vuosikymmeniä peräjälkeen. Tulevaisuuskaan ei näytä kummankaan osalta huonolta vaikka jokaiseen yritykseen tietysti aina liittyy jonkinlaista epävarmuutta. Arvostuksen näkökulmasta kumpikaan ei ole ylihintainen vaikka mistään bargainhinnoista ei voidakaan puhua.
Kolmannen sijoituskohteen kohdalle on hieman enemmän tunkua. Valinnan tekeminen Nokian Renkaiden, H&M:n, Inditexin, Diageon, Sampon ja Aflacin väliltä ei ole todellakaan helppoa, koska kaikki edellä mainitut liiketoiminnot ovat parasta A luokkaa. Arvostuksen perusteella valitsisin kuitenkin kolmanneksi sijoituskohteeksi joko Sampon tai Aflacin, joilla molemmilla on poikkeuksellisen hyvä vakuutustoiminnan kannattavuus yhdistettynä liiketoiminnan kasvumahdollisuuksiin (Aflac Usa/Sampo Nordean kautta). Lisäksi molempien yhtiöiden johdot ovat sitoutuneita omistajia, jotka myös kunnioittavat muita yhtiökumppaneita. Myöskään tulevaisuuden tuotot eivät ole markkinoista kiinni vaan luotan kasvaviin osinkohin kummankin sijoituskohteen osalta liiketoimintojen jauhaessa tasaista kassavirtaa. Voin siis hyvin ummistaa silmäni (ainakin hetkeksi) markkinoiden kehitykseltä ja nauttia kasvavasta osinkotulosta!
Minun valintani seuraavaksi 10 vuodeksi olisivat siis Walmart, Coca Cola ja Aflac/Sampo. Mitkä olisivat sinun kolme valintaa sijoituskohteiksi?
Tässä vielä pieni kertaus vaatimuslistastani pitkäaikaisilta sijoituskohteilta:
- Tuottaisiko sijoitus vaikka joku ei olisi valmis ostamaan sitä minulta korkeampaan hintaan?
- Onko liiketoiminta ymmärrettävää ja myös todennäköisesti tulevaisuudessa olemassa olevaa?
- Voisiko liiketoimintaa johtaa lähes kuka tahansa?
- Onko yrityksellä kestävä kilpailuetu (brändi, koko jne.)?
- Onko yrityksen fundamentti historia hyvä (liikevaihto, tulos, omistajatulo, velkaisuus, kasvava osinko)?
- Onko yrityskulttuuri omistaja ystävällinen?
- Onko yrityksen arvostus maltillinen?
*Kirjoittajan ajatuksia voi seurata myös Twitteristä (@Osinkopuu)
Ihan ajatuksia herättelevä kirjoitus. Tuollaisella ajatustavalla päivittäisen markkinakohinan ja volan voi todella unohtaa. Omat yhtiöni 10 vuodeksi olisivat 1. Medtronic 2. Nathan's Famous ja 3. Sampo. Kaikki kelpaisivat jo nyt mikäli hinnasta päästäisiin sopuun.
VastaaPoistaKysymyksesi pohjaavat pitkälle omaan sijoitusstrategiaasi ja näkemyksiisi. Mikäli osinkotuotto olisi tosiaan ainoa tuoton muoto, niin vallihautamaiset firmat olisivat kunkkuja. Mikäli arvonnousu olisi ainoa tuoton muoto, etsisin 99% ajastani yhtiöitä small capeista ja lääkefirmoista.
Taka-ajatus kirjoituksen takana oli oma oivallus siitä, että miten rajallinen määrä loppupeleissä on olemassa todellisia buy n´hold yrityksiä, joihin voi luottaa vuodesta toiseen (vaikka markkinat sulkeutuisivatkin). Moni yritys, jota olen pitänyt hyvinä ei enää välttämättä ole sitä 10 - 20 vuoden päästä. Kuitenkin loistavia, kestävän kilpailuedun yrityksiä löytyy aivan riittävä määrä, että niistä pystyy kasaamaan salkun pohjan kunhan vaan kärsivällisyys riittää ostohintojen kanssa.
VastaaPoistaSe, että laatuyhtiöt ovat harvoin alennuksessa aiheuttaa harmaita hiuksia. On vaikea istua käteiskassan päällä, kun markkinoilta ei tunnu löytyvän mitään ostettavaa. Siksi esim. Arvosijoittajan (tie) käyttämä strategia, jossa keskitytään sekä arvo-osakkeisiin että laatuyhtiöihin kuulostaa houkuttelevalta. Tällöin markkinoita voi aina tutkia ja potentiaalista ostettavaa saattaa löytyä useammin. Näin varmasti on myös kohdallasi pien- ja pharmayhtiöiden kohdalla, joista oman ammattisikin kautta saat jo hieman etumatkaa muihin sijoittajiin verrattuna.
Valinnoistasi puheen ollen, kelpuuttaisin ehdottomasti Medtronicin myös omalle listalleni. Päivittelin vähän tarkemmin MDT:n lukuja ja uskon että jo vallitsevalla markkinahinnallakin yritys tulisi olemaan hyvä sijoituskohde vaikka itse vaadinkin hieman enemmän turvamarginaalia (tavoitehinta 45$). Myönnän että kun viimeksi keskusteltiin MDT:stä niin tein liian konservatiivisen arvion osakkeen arvostuksesta - yksi virhe pitkään listaan. Olenkin yhä vakuuttuneempi yrityksen pitkän aikavälin laadusta sijoituskohteena vaikka suurin kasvutahti onkin jo varmasti takanapäin.