 |
| Osinkoaristokraatit vs. korkea osinkotuotto! Kuva: Activegarage.com |
Kevät on usein (ainakin meillä suomessa) aikaa, kun
sijoittajien keskuudessa osingot nousevat huomion keskipisteiksi median ja
analyytikkojen päivitellessä osakkeiden osinkotuottoprosentteja. Tyypillisesti
eri lähteet listaavat kevään kovimmat osingonmaksajat efektiivisen osinkotuoton
mukaan eri top-listauksiin. Ilman empiiristä tutkimusta aiheesta uskallan väittää, että useassa
näistä korkean efektiivisen osinkotuoton osakkeista on nähtävissä koilliseen
suuntaavat kurssikäppyrät ennen osinkojen irtoamista enemmän tai vähemmän
juurikin osinkojen vuoksi. Tähän viitataan joissakin lähteissä termillä
”osinkokiima”.
Muuan maailmankuulu Warren Buffett on lukuisia kertoja
julistanut yrityksen osakkeen arvon vastaavan sitä määrää, jonka yritys pystyy
elinaikanaan tilittämään omistajilleen. Täten olisi helppoa rankata osakkeita
tämän hetkisen osinkotuoton perusteella – mitä enemmän saan rahaa tänä keväänä
sen parempi. Ottaen vielä huomioon rahan aika-arvon, joku saattaisi todeta,
että ensi vuoden osingolla ei ole niin väliä, kunhan tänä vuonna saan paljon
rahaa. Kuitenkin pitkällä aikavälillä juuri osingon kasvulla on kriittinen merkitys osto-ja-pidä -tyyppiselle sijoittajalle.
Kirjoittajan omana tavoitteena on maksimoida sijoitusvarallisuus
juurikin osinkojen kautta pitkässä juoksussa – siis maratoonin omaisesti eikä
sprinttinä. Kyseinen ajatus toimi motivaattorina kandidaatintutkielmaa
suunnitellessa, ja niinpä päätin verrata korkean efektiivisen osinkotuoton
portfolion ja osinkoaristokraatti portfolion tuottoja kymmenvuotiselta
ajanjaksolta. Osinkoaristokraatit on esitelty tässä blogissa täällä.
Tutkimuksen tulokset
Lyhyesti esiteltynä tutkimus eteni seuraavasti: Screenasin
aikaväliltä 1998–2002 ne S&P 500 -indeksin osinkoaristokraatit, joiden
viiden vuoden osingonkasvuprosentti (g) oli suurin ja muodostin kymmenestä ”parhaasta”
(em. kriiterillä mitattuna) osakkeesta Aristokraatit –portfolion. Toinen portfolio, Efektiivinen osinko,
muodostettiin saman aikavälin viiden vuoden keskimääräisen efektiivisen
osinkotuoton perusteella. Portfolioiden muodostamisen jälkeen vertasin niiden
tuottoja aikaväliltä 2003–2012. Ensiksi koko ajanjaksolta, seuraavaksi ajalta
ennen finanssikriisiä (2003–2007) ja lopuksi ajalta, johon finanssikriisin
voidaan katsoa vaikuttaneen eniten (2008–2012). Entäs tutkimuksen tulokset sitten?
|
Portfolio
|
Keskiarvo
|
|
Aristokraatti
|
0,104
|
|
Efektiivinen
|
0,090
|
|
S&P 500
|
0,068
|
|
|
|
Oheisesta taulukosta nähdään, että koko kymmenvuotisella
ajanjaksolla Aristokraattien vuotuinen tuotto aritmeettisena keskiarvona on
Efektiivinen osinko –portfoliota korkeampi, ja huomattavasti koko S&P 500
–indeksiä korkeampi.
|
Portfolio
|
Keskiarvo
|
|
|
Aristokraatti
|
0,119
|
|
|
Efektiivinen
|
0,133
|
|
|
S&P 500
|
0,117
|
|
|
|
|
|
Kun tarkastellaan vuosien 2003–2007 tuottoja nähdään, että ne
ovat melko tasaisia aristokraattien ja indeksin osalta tilanteessa, jossa
Efektiivinen osinko –portfolio johtaa melko selkeällä erolla.
Sitten jälkimmäisen puolikkaan tuotot:
|
Portfolio
|
Keskiarvo
|
|
Aristokraatti
|
0,088
|
|
Efektiivinen
|
0,048
|
|
S&P 500
|
0,018
|
|
|
|
Aikavälillä 2007–2012 Aristokraatit tuottivat selkeästi
paremmin kuin Efektiivinen osinko –portfolion osakkeet ja ero koko indeksiin on
vielä merkittävämpi. Aristokraattien ylivoima on häikäisevä!
Regressoin aikasarjaa myös Capital Asset Price Modelin mukaan,
ja miltään ajankohdilta ei ollut havaittavissa alphaa, ainakaan tilastollisesti
merkittävää sellaista (5% tasolla). Mikä on erityisen kiinnostavaa on kuitenkin
se, että Aristokraatti –portfolion beta-kerroin oli bull ajanjaksolla (03–07)
noin yksi (0,99), kun taas Efektiivinen osinko –portfoliolla se oli selvästi
matalampi ollessa 0,79. Mutta vertailtaessa toisen puolikkaan (08–12) beta-kertoimia
on homma kääntynyt päälaelleen! Kyseisenä ajanjaksona Aristokraatti –portfolion
beta oli 0,73, kun taas Efektiivinen osinko –portfolio meni hieman yli yhden
(1,01) kertoimella markkinoiden määrittäessä suuntaa. On siis turha väittää beta-kertoimen
olevan markkinatilanteesta riippumatta vakio.
Vaikkakin saadut tulokset on teoreettisia, voi niistä
mielestäni tehdä havaintoja vuotuisen osingonkasvatuksen merkittävyydestä ja
erosta, mikä syntyy verrattaessa korkean efektiivisen osinkotuoton portfoliota
aristokraateista muodostuvaan portfolioon. Tulevassa gradussani, jonka odotan
valmistuvan kuluvan vuoden loppuun mennessä, tulen näillä näkymin etsimään ne
keinot, joilla osinkoaristokraateista voidaan seuloa ”parhaat” yksilöt.
Lopuksi
Tässä yleisindeksejä katsellessa on huomattavissa, että
markkinoilla on menty melko pitkään kohti koillista ja siten voisi olettaa
laskumarkkinan alkamisen todennäköisyyden kasvavan. Onhan tällä hetkellä myös
Krimillä ja Kiinan taloudessa potentiaalia rysähdyksien laukaisemiseen.
Esittelemäni tutkimuksen pohjalta minä ainakin tiedän minkälaisia osakkeita
haluan sisällyttää osaksi salkkuani, jos ja kun indeksit lähtevät laskuun.
Uskallan myös väittää niiden olevan soveliaita aloittamaani maratooniin.
*Kirjoittaja (Petri Gostowski) opiskelee rahoitusta Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Voit seurata Petriä myös Twitterissä (@PetriGostowski).
