Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Berkshire Hathaway. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Berkshire Hathaway. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. heinäkuuta 2013

Buffett, vertailuindeksi ja arvosijoittaminen


Vihdoin kotona! Kesälomareissu oli rentouttava, mutta yli vuorokauden kestänyt paluumatka vie totaalisesti mehut allekirjoittaneesta. Ihmettelen kyllä miten bisnesmiehet ja poliitikot jaksavat matkustaa +100 päivää vuodessa ympäri maailman lentokenttiä ja näyttää vielä kuin suoraan suihkusta tulleilta. Hattua nostan!

Kuva: marketfolly.com
Mutta asiaan. Alunperin minulla oli tarkoitus kirjoittaa heti ensimmäiseksi kotiin saavuttuani katsaus menneeseen kvartaaliin. Kuitenkin koneen avattuani silmiini pisti Arvopaperissa ollut artikkeli "Onko Warren Buffett sittenkään sijoittajista parhain?" ja minun oli pakko kirjoittaa kommentti siitä ensiksi.

Arvopaperin artikkeli on referoitu Paul Merrimanin Market Watch- sivuston kirjoituksesta, jossa hän argumentoi passiivisen sijoittamisen puolesta ja siitä että on väärin verrata Berkshiren sijoitustulosta S&P 500- indeksiin. Hänen mukaansa Warren Buffettin sijoitustulos olisi ollut saavutettavissa passiivisilla indeksituotteilla, jotka keskittyvät erityisesti tunnettuun arvoanomaliaan. Lisäksi kirjoittaja kyseenalaistaa Buffettin "statuksen" sijoitusmaailman guruna.

Warren Buffett - Arvosijoittaja?

Kun puhutaan arvosijoittamisesta, niin useimmille tulee ensimmäisenä mieleen joko Warren Buffett tai Benjamin Graham. Nämä kaksi herraa ovatkin kuin synonyymejä arvosijoittamiselle, vaikka tosiasiassa heidän sijoitustyylinsä poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Myös Arvopaperin artikkelissa nämä kaksi eri tyyliä on mennyt hieman sekaisin, joka voidaan todeta suorasta lainauksesta lehden sivuilta:

"Buffett on puhdasverinen arvosijoittaja, joten Berkshiren tuottoja olisi ehkäpä parempi peilata samaa sijoitusmetodia käyttäviin indeksirahastoihin." 

Ehkä uran alussa Buffett oli matalien tunnusluku osakkeiden kautta arvonnousuja hakenut sijoittaja. Mutta Charlie Mungerin suuren vaikutuksen siivittämäni hän siirsi sijoittamista enemmän kestävän kilpailuedun yrityksiin, joita ei tarvitse treidata yhtä aktiivisesti kuin puhdasverisiä arvo-osakkeita. Berkshiren osakeportfoliossa onkin paljon sellaisia yhtiöitä, joita ei voi millään sanoa olevan todellisia arvo-osakkeita. Esimerkiksi Coca Cola tai American Express eivät täytä arvo-osakkeiden tunnusmerkkejä, vaan ovat juurikin kestävän kilpailuedun yrityksiä. Edeltävä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Buffett olisi hylännyt arvoajattelutavan vaan hän edelleenkin toimii kuten on aiemmin sanonut:


"Long ago, Ben Graham taught me that 'Price is what you pay; value is what you get.' Whether we're talking about socks or stocks, I like buying quality merchandise when it is marked down."

Hän siis edelleen metsästää osakkeita, joiden sisäinen arvo on suurempi kuin niiden markkinanoteeraus. Buffettin määritelmä arvosijoittamiselle on vain huomattavasti laajempi kuin mitä perinteinen "arvosijoittaminen" tarkoittaa. Ainakin akateeminen arvosijoittaminen on huomattavan kaukana Berkshiren tavasta sijoittaa.

Buffett ja arvoanomalia

Buffettin sijoitustyyliä ja sen kannattavuutta suhteessa vertailuindeksiin voidaan arvioida myös akateemisen tutkimuksen kautta. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin, niin periaatteessa sijoittajan menneisyyden tulosta voidaan arvioida tarkemmin ns. faktorianalyysin kautta. Tämän avulla voimme päätellä mitä kautta sijoittaja on tuloksensa saavuttanut. Esimerkiksi hyvä sijoitustulos on voitu saada altistumalla arvo- tai pienosakkeille. Tulos joka ylittää nämä riskifaktorit yhdistettynä markkinatuottoon voidaan sanoa olevan todellista alphaa, eli ylituottoa. Buffettin kohdalla tämä analyysi on todella mielenkiintoinen tehdä, koska sen jälkeen ainakin tiedämme vähän tarkemmin pelkän mutu-tuntuma ohella miten hän on saavuttanut vakuuttavan tuottonsa.

Ensimmäiseksi testasin Berkshiren koko historian tuottoa verrattuna arvo- ja pienyhtiö preemioon sekä markkinatuottoon. Datan suoritettavaan testiin latasin Kenneth Frenchin kotisivuilta, josta voi kuka tahansa hakea ilmaiseksi todella hyödyllistä informaatiota. Berkshiren tuottodata on peräisin Buffettin kirjoittamasta sijoittajakirjeestä.

Tulokset ovat Berkshiren kannalta todella vaikuttavat! Vai mitä sanotte seuraavasta?

Berkshire Hathaway regressioanalyyysi 1965-2012

Väitteet siitä, että Berkshiren tuotto on tullut apinoimalla pelkästään esim. arvoanomaliaa voidaan unohtaa. Berkshire on vuosien 1965-2012 välillä altistunut ainoastaan hieman arvo-osakkeille (HML 0,23) eikä arvofaktori ole muutenkaan tilastollisesti kaikilta osin merkitsevä. Pienille osakkeille Berkshiren tuotto ei ole altistunut vaan (yllätys, yllätys) sen sijoituskohteet näyttävät olevan enemmänkin suuria yhtiöitä. Kaikista suurin tekijä on kuitenkin alphan, eli ylituoton erittäin suuri arvo. Testattujen "riskifaktorien" lisäksi Buffett on onnistunut tekemään vuosittain lähes 12% ylituottoa! Lisäksi saavutettu ylituotto on ollut tilastollisesti katsottuna kiistatonta.

Miten vaikuttaa kokonaisuuteen sitten aikaperiodin muuttaminen artikkelissakin mainittuun viimeiseen 15 vuoteen? Ainakin yksi Berkshirelle haasteellinen muutos on ollut sijoitusvarallisuuden merkittävä kasvaminen, joka vaikuttaa negatiivisesti potentiaalisten sijoituskohteiden etsimiseen. Buffett on itsekin maininnut että on vuodesta vuoteen vaikeampaa saavuttaa markkinoita parempia tuottoja, koska sijoitusvarallisuuden kasvaessa on aina vain vaikeampi löytää poikkeuksellisen kannattavia diilejä. Edellinen on loogista, koska pahimmillaan sijoitusomaisuuden olessa valtava niin se vastaa täysin markkinatuottoa.

Berkshire Hathaway regressioanalyyysi 1998-2012

Vaikka muutimme aikaperiodin huomattavasti, niin hyvät tulokset ovat edelleen havaittavissa. Vuosien 1998-2012 Berkshire on onnistunut tuottamaan sijoittajilleen huomattavaa ylituottoa passiivisten sijoitustyylien yli (7,8% vuodessa). Lisäksi väite, että Berkshiren oikea vertailuindeksi pitäisi olla arvoindeksi on tulosten valossa vähintäänkin kyseenalainen. Arvofaktori osoittaa, että Berkshire ei ole juuri lainkaan altistunut arvoanomalialle (arvo 0.19, t-arvo 1,27)! Täten Merrimenin väite, että Berkshiren tuottoja voisi replikoida passiivisella arvoindeksillä ei pidä paikkansa.


Yksi tekijä, joka pitää ottaa huomioon Berkshiren tuottoja laskettaessa on se, että Buffett ilmoittaa sijoitusyhtiön tuloksen kirja-arvon kasvuna. Tämä poikkeaa olennasesti yksittäisen vuoden markkina-arvon muutoksesta, joka on vahvasti riippuvainen sijoittajien mielipiteestä Berkshiren oikeasta kirja-arvo preemiosta (P/B). Esim vuoden 2012 sijoittajakirjeessä Buffett perustelee käyttämäänsä tapaa näin: 

"One thing of which you can be certain: Whatever Berkshire’s results, my partner Charlie Munger, the company’s Vice Chairman, and I will not change yardsticks. It’s our job to increase intrinsic business value – for which we use book value as a significantly understated proxy – at a faster rate than the market gains of the S&P. If we do so, Berkshire’s share price, though unpredictable from year to year, will itself outpace the S&P over time."

En siten olisi huolissaan pitkälle aikavälille laskettavasta tuotosta vaikka yksittäisen vuoden tarkasteleminen ei olekkaan mielekästä. Usean vuosikymmenen track-record puhukoon puolestaan, johon parin vuoden markkiarvon vaihtelut ovat tasoittuneet varmasti.

Yhteenveto

Buffettin ja Berkshire Hathawayn sijoitustyyli on hyvin kaukana alhaisten tunnuslukujen arvosijoittamisesta, joka voidaan todeta katsomalla yrityksen sijoituksia tai vertailemalla sijoitustuottojen altistumisesta eri anomalioille. On hyvin mielenkiintoista, että silti useat mieltävät Buffettin perinteiseksi arvosijoittajaksi vaikka hän ei sitä ole ollut vuosikymmeniin. Tähän näköjään syyllistyvät vielä laajasti seuratun julkaisunkin toimittajat.

Indeksisijoittamisesta vielä sanottakoon, että minulla ei ole todellakaan mitään sitä vastaan, päinvastoin! Varsinkin passiivisella tyyli-indeksisijoittamisella voi saada aikaan huomattavasti markkinoiden keskimääräistä parempaa tuottoa ilman olennaista riskinkasvua. Kuitenkin joitakin sijoittajia ei voi laittaa näin yksinkertaisesti yhteen laatikkoon ja perustella heidän saavuttamiaan tuottoja pelkästään esim. arvofaktorilla. Kyllä, joidenkin rahastojen kohdalla tuotto on tullut suoraan riskifaktoreista, mutta Berkshiren kohdalla näin ei ole ollut. Berkshire ja kaksikko Buffett/Munger on todistetusti pystynyt tuottamaan sijoittajilleen hyvää passiivisen tyylin päälle. Ja jos tulevaisuudessa asia ei enää pidä kutinsa niin Buffett on itsekin maininnut että sijoittajien kannattaa suosia indeksirahastoja heidän sijoitusyhtiön sijaan.

"If we fail, however, our management will bring no value to our investors, who themselves can earn S&P returns by buying a low-cost index fund."

Suoraselkäisen sijoitusyhtiön johtajan puhetta.



Lähteet: Berkshire sijoittajakirjeet, Kenneth French Homepage, Arvopaperi.fi, Marketwatch.com

tiistai 4. joulukuuta 2012

Maalaa maailmasi


Seuraava ostokohde!
Varmaan jo otsikostakin pystyi päätelemään, että tämä kirjoitus tulee käsittelemään yhtä kotipörssimme laadukkainta yritystä eli Tikkurilaa. Tikkurila on hyvin poikkeuksellinen yhtiö Suomessa maassa, jossa on huutava pula todella laadukkaista brändiyhtiöistä. Omistan entuudestaan jo pienen palan (tosin hyvin pienen) Tikkurilaa ja olen viime aikoina kytännyt silmä kovana osakkeen kehitystä markkinoilla. Tikkurilan kurssi on hyvin lähellä täydennysoston tekemistä, joten saatan lisätä sen painoa salkussa jo tällä viikolla.

Yrityksestä

En lepertele sen enempää ihastuksestani Tikkurilaa kohtaan ilman perusteita. Olen koonnut alapuolelle ranskalaisin viivoin mielestäni tärkeimpiä ydinkohtia liittyen Tikkurilan liiketoimintaan, yrityspiirteisiin ja tunnusluikuihin.

  • Yritys
    • Vahva brändi -> Kuluttajat tottuneet, että Tikkurila = Laatu
    • Vahva hinnoitteluvoima -> kulut ja raaka-aineiden hinnannousu voidaan siirtää lopputuotteen hintaan
    • Markkina-asema Pohjoismaissa
    • Markkinajohtaja useissa maissa
  • Liiketoiminta
    • Lähes syklitön -> Huom! syvässä lamassa myös "laaduttomat" maalit kelpaavat kuluttajille
    • Ei sido paljon pääomia -> Korkea ROE
    • Ei vaadi jatkuvaa investointia -> Matala CAPEX
    • Vahva liiketoiminnan kassavirta yhdistettynä matalaan CAPEXiin = Owner earnings korkea
    • Maltillinen velkavipu -> laskenut koko pörssi taipaleen ajan-> gearing Q3 2012: 42,1% vs 2011 53,3%
  • Kasvumahdollisuudet
    • Venäjä -> Keskiluokkaistuminen -> Sisustusmaalaus, remontti, uudiskohteet...
    • Itä- Eurooppa -> Kannattavuus saatava myös paremmaksi
    • Miinuksena Pohjoismaiden hidas kasvu, joka johtuu jo kotitalouksien valmiiksi korkeasta maalimäärien käytöstä
  • Johto
    • Rationaalinen
    • Ei hätiköityjä päätöksiä/Investointeja
  • Omistusrakenne
    • Oras/Paasikivet -> Kasvolliset omistajat pitkäaikaisen sijoittamisen kannalla -> Yhtiötä kehitetään pitkäjänteisesti kannattavuutta unohtamatta -> Piensijoittaja ystävällistä
  • Tulos ja liikevaihto
    • Tulos ei kasvanut merkittävästi pörssilistauksen aikana -> Tikkurilakaan ei ole täysin immuuni finanssikriiseille
    • Graham Sales growth 2002-2011: 3,5% -> Lukemaan vaikuttaa edelleen finanssikriisin aikainen kasvun hidastuminen.
    • Vuosi 2012 tulee olemaan huomattavasti parempi kuin 2011 -> Tulos ja Liikevaihto kasvaa -> Ennätys EPS
    • Kassavirta huomattavasti viime vuotta parempi
  • Tunnuslukuja
    • EBIT% 2005-2011: 10,7 vs 2011: 9,5 -> laatuyhtiön merkki -> Normalisoituu takaisin keskiarvoon tai yli kun kuluja karsitaan -> merkkejä jo ilmassa: 2012 Q1-Q3 14% vs. 2011 Q1-Q3 12,4%
    • ROE% 2008-2011: 25,3
    • P/B: 2,98
    • P/E: 13,7
    • D/P: 5,1%
    • ROE 2011 / PB: 6,14%
    • ROE ave / PB: 8,49%
  • Osinko
    • 2010 0,7€ 2011 0,73€
    • Payout- ratio 91% -> En ole huolissani, koska alhaiset investointitarpeet + vahva kassavirta
    • Osinko tulee todennäköisesti kasvamaan ensi keväänä tuloksen ja kassavirran kasvun johdosta
  • Arvostus
    • Haastavahko tulos- ja tasepohjaisesti
    • Katseet owner earnings- mallin pohjaisiin lukuihin kertovat täysin muuta tarinaa-> Jo nykyisellä hintatasolla Tikkurila on ostopaperi
Summa summarum, Tikkurilassa on paljon sellaisia asioita, joita edellytän buy - and -hold sijoitukselta. Oikeastaan omaan sijoitusstrategiaan Tikkurila sopii loistavasti tylsääkin tylsempänä liiketoimintana, johon sijoittaminen ei aiheuta minkäänlaista euforian tunnetilaa suuremmassa osaa sijoittajista. Toisaalta voidaan sanoa, että mitä tylsempi sijoitus on niin sitä parempi se keskimäärin tulee olemaan. Ainakin omalla kohdalla näin on käynyt kerta toisensa jälkeen.

Tikkurilasta kiinnostuneelle suosittelen lukemaan myös Jukka Oksanharjun kirjoituksen Nordnetin blogista. Minulla ei ole juuri mitään lisättävää tai korjattavaa hänen kirjoitukseen, muutoin kuin arvostuksen läpikäymistä vielä tarkemmin.

Tikkurilan arvostus

Kuten edellä mainitsin, niin Tikkurila vaikuttaa haastavasti arvostetulta esimerkiksi perinteisen P/E- mittarin mukaan. Jos käytämme edellisissä kirjoituksistani tuttua neutraloidun P/E-luvun ja ylisyklin tuloksen avulla saatavaa  fair- valueta niin se olisi alla olevilla parametreillä laskettuna 9,27€.

ROE = 22%, g = 5%, Normalisoitu EPS = 0.8€, r = 12%

P/E * EPS = 11,04 * 0,8 = 9,27€

Näiden tietojen perusteella Tikkurilaan ei kannattaisi missään nimessä sijoittaa, kun vertaa saatua tulosta yrityksen nykyiseen arvostukseen (14,24€). Toki oma diskonttakorko on korkea, mutta haluan ostohinnan ja "oikean hinnan" väliin mahdollisimman suuren turvamarginaalin, jolloin arvioiduille parametreille voidaan sallia epätarkkuutta ilman että sijoitustulos tulisi olemaan heikko. Tarkastetaan kuitenkin vielä millainen ostoarvo saadaan laskemalla Tikkurilan arvostus Owner Earningsien perusteella.

Owner Earnings
Katse kassavirtaan! Kuva: The Wall Street Journal
Varmasti monelle on jo entuudestaan tuttu vapaan kassavirran arvostusmalli, jossa diskontatut tulevaisuuden vapaat kassavirrat muodostavat yhtiön arvon. Kassavirtalaskelmat ovat hyvin käyttökelpoinen väline sijoittajille, koska niitä on vaikeampi manipuloida yrityksen johdon toimesta verrattuna tulospohjaisiin lukuihin.

Vapaan kassavirran kautta voidaan laskea yrityksen kokonaisarvo, jolloin kassavirrat diskontataan yrityksen kokonaispääoman tuottovaatimuksella (WACC), tai yhtiön arvo omistajille, jolloin diskonttatekijänä käytetään sijoittajien tuottovaatimusta. Käytän itse jälkimmäisen mallin muunnettua versiota, jota kutsutaan vapaasti suomennettuna omistajatuloksi (owner earnings).

Edellä mainittu malli ei suinkaan ole uusi keksintö vaan sen esitti ensimmäisen kerran Warren Buffett vuoden 1986 sijoittajakirjeessään:

Owner earnings: " These represent reported earnings plus depreciation, depletion, amortization, and certain other non-cash charges less the average annual amount of capitalized expenditures for plant and equipment, etc. that the business requires to fully maintain its long-term competitive position and its unit volume."

Lyhyt kaava laskea omistajatulo on vähentää yrityksen liiketoiminnan nettokassavirrasta sen liiketoiminnan ylläpitämiseen kuleneet rahavirrat (CFO - Maintenance Capex). Mallin hyviä puolia verrattuna vapaankassavirranmalliin on, että se ei ota huomioon rahoituseriä, kuten esimerkiksi velan lyhentämistä tai velkaisuuden nousua, joilla ei pitäisi olla merkitystä sijoittajan saamaan kassavirtaan. Myöskään yrityksen kasvuun suuntautuvat kassavirrat eivät pienennä laskettavaa kassavirtaa. Omistajatuloa voikin hyvin kuvata kassavirraksi, joka jää sijoittajan käteen liiketoiminnan pyörittämisestä.

Mallin haasteena on laskea pois yritysten rahavirtalaskelmissa ilmoittamasta Capexista kasvustrategiaan kuluvat rahavirrat. Yritykset harvoin ilmoittavat suoraan mikä osa kuuluu liiketoiminnan ylläpitämiseen ja mikä kasvuun. Itse käytän laskuissa miltei aina yritysten ilmoittamaa Capexia ja harvoissa tapauksissa yritän jakaa rahavirtaa ylläpitoon ja kasvuun kohdistuviksi (pl. esim. Nokian Renkaat). Alla olevassa taulokossa on Tikkurilan operatiivinen kassavirta ja laskemani Capex vuosina 2003 - 2011.

Tikkurila OCF Capex OE
2003 26,0 12,8 13,2
2004 51,5 5,3 46,2
2005 57,4 4,5 52,9
2006 55,1 8,3 46,8
2007 51,4 36,1 15,3
2008 55,7 25,4 30,3
2009 62,5 13,1 49,4
2010 63,9 11,1 52,8
2011 37,1 15,2 21,9
Average 51,2 14,6 38,4
Peak 63,9 36,1 52,9
Low -19,0 4,5 13,2


Käyn seuraavaksi yhden tavan laskea Tikkurilan "ostoarvo" owner earnigsien perusteella käyttäen hyväksi Gordonin kasvumallia. Esimerkiksi voimme käyttää normalisoituna omistajatulona kolmen viime vuoden lukemia ja laskea niiden avulla vaadittu ostotaso.Syklisille yhtiöille on perusteltua käyttää pitempää normalisointijaksoa, jolloin yhden vuoden merkitys pienentyy keskiarvon alle.

Tikkurilan hinta = P, Tuottovaatimus = 12%, g = 5%, Normalisoitu OE = 41,4

P = OE * (1+ g) / (r -g) = 41,4 * 1,05 / (0,12 -0,05) = 621, 01 M€

Kun vertaamme tätä lukua Tikkurilan nykyiseen markkina-arvoon 630 M€, niin voimme sanoa osakkeen olevan kohtuullisen huokeasti arvostettu.Vielä kun tiedämme jo tässä vaiheessa, että yrityksen OCF tulee kasvamaan merkittävästi viime vuodesta, niin arvostus on jo tällä tasolla huomattavan edullinen verrattuna yrityksen riskeihin.

Tikkurilan kohdalla tuloksen kautta laskettava arvostus näyttää korkealta verrattuna omistajatuloon perustuvaan lasketapaan. Edeltävä on seurausta siitä, että Tikkurilan suurimmat investoinnit ovat takanapäin ja niihin kohdistuvat vuotuiset poistot ylittävät capexin. Toisin sanoen Tikkurilan tulos näyttää tänä päivänä yritykseen sijoittavalle liian pieneltä johtuen aiemmista investoinneista, jotka eivät kuitenkaan vaikuta omistajan saamaan tulevaisuuden kassavirtaan!

Lopuksi

Omat ostot tulen aloittamaan todennäköisesti lähiaikoina, mikäli kurssi ei ota suurta loikkaa ylöspäin. Suunnitelmissani on kasvattaa positiota pikku hiljaa suuremmaksi, joten en missään nimessä panisi pahakseni, jos kurssi laskisi olennaisesti nykyisestä. Ostin osaketta ensimmäisen kerran tammikuussa lähellä nykyistä kurssia, mutta tuosta ajankohdasta Tikkurilan sisäinen arvo on kasvanut enemmän kuin siitä irronnut osinko. Täten ostamalla tänään osaketta samaan kurssiin kuin tammikuussa teen paremmat kaupat. Toivottavasti muutaman kuukauden päästä Tikkurila edustaa salkussani 6-10 prosentin painoa. Laatua on mukava ostaa sopuhintaan!


Lähteet: Kauppalehti.fi, Tikkurilan sijoittajasivut/julkaisut, Berkshire Hathaway sijoittajakirje 1986