 |
| Warren Graham 2008-2010. Kuva: Tietokone.fi |
Sijoittajaurani alkutaipaleella tein hyvin vakaan päätöksen, että tulen ostamaan
ainoastaan "hyvien yrityksien" osakkeita ja pidän niitä lähtökohtaisesti todella
pitkän ajan. Suunnitelmani alkoi kuitenkin rapistua jossain vaiheessa vuoden 2009 aikana, kun tutustuin ns. tekniseen analyysiin,
joka koukutti minut täydellisesti. Mielessäni alkoivat välkkyä kilpaa
Bollinger Bandsit, RSI:t, vastus- ja tukitasot, liukuvat keskiarvot -
you name it! Saatoin tutkia kurssikäyriä ja -dataa tuntikaupalla mm.
edellisten apuvälineitä hyväksikäyttäen, jotta löytäisin potenttiaalisia
sijoituskohteita.
Tutustuminen tekniseen analyysiin johti siihen, että aloin käymään
osakkeilla hyvin aktiivista kauppaa, jonka tulos oli ihan kiitettävä
niin euromääräisesti kuin myös prosentti perusteisesti laskettuna. Ainoa
ongelma oli kuitenkin kaupankäynnin ajoitus (vuodet 2008 loppu ja
2009), jolloin kuuluisa sokea apinakin olisi onnistunut valitsemaan
nousevia osakkeita tikkaa heittämällä. Olisinkin todennäköisesti
(=todistettavasti) päässyt parempaan sijoitustulokseen yksinkertaisella
osta&pidä-taktiikalla!
Katselin huvin vuoksi eilen illalla vanhoja kaupankäyntitilastojani sekä eQ:n että Nordnetin ajalta ja lopputulos oli mielenkiintoinen. Kävin huomattavan paljon kauppaa urani alussa verrattuna tähän päivään, jolloin olen aloittanut kirjoittamaan Osinkopuu- blogia. Jos vuoden 2009 aikana tein kauppoja noin joka neljäs päivä, niin nykyisellä vauhdilla teen hieman yli yhden kaupan kuussa.
2008 (joulukuu) 8 kpl
2009 94 kpl
2010 43 kpl
2011 15 kpl
2012 14 kpl
Blogin kirjoittaminen on alentanut kaupankäyntiä huomattavasti, koska nyt minun täytyy perustella ja kertoa julkisesti mitä olen mennyt tekemään. Edellinen heijastuu positiivisesti maksamiini kuluihin, eli
välityspalkkoiden määrään, joka tietää hyvää kokonaistuottoa silmällä
pitäen.
Muutama kaupankäynnin kohde
Kaupankäyntikulujen puolesta voin vielä olla suhtkoht ymmärtäväinen - jokaisenhan pitää maksaa oppirahoja sijoittajan uralla. Seuraavien laatuyhtiöiden osto ja myyntihinnat sen sijaan aiheuttavat jo syvää pahan olon tunnetta syvällä sielussa. Vai mitä mieltä olette näistä treideistä:
Olvi osto: 13,3€ myynti: 15,9€ (Huom! Osakekurssi ennen splittiä...)
Kone osto: 15,8€ myynti: 18,3€
Metso osto: 8,1€ myynti: 9,2€ (Suurin osa, muttei ihan kaikkia osakkeita)
Fortum osto: 13,6€ myynti: 15,9€ (Suurin osa, muttei ihan kaikkia osakkeita)
Historian tilastoista löytyy vielä muitakin "herkkupaloja", mutta en viitsi näin julkisesti kääntää veistä omassa avohaavassani enempää!
Treidasin siis todellisia laatuyhtiöitä pitkilti alle niiden todellisen arvon (Fair Value). Tänään en voi kuin unelmoida vuosien 2008 ja 2009 saamistani ostohinnoista, jotka tuntuvat täysin absurdeilta. Se ei kuitenkaan estänyt minua tuolloin myymästä osakkeita pois salkusta hieman korkeammalla hinnalla, koska milloin mikäkin teknisen analyysin mittari antoi minulle myyntimääräyksen (tai ainakin tulkitsin asian niin). En tosin rehellisesti ollut edes täysin tietoinen siitä, että millaisia helmiä olin saanut kalastettua verkkooni markkinapaniikin aikana, joka pahensi tilannetta jälkikäteen ajateltuna.
Jälkiviisautta
 |
| Kuva: CNS News |
Mikä olisin jo vuonna 2008 1) määrittänyt itselleni hyvien yritysten listan, 2) laskenut niille oman arvioni todellisesta arvosta ja 3) toteuttanut suunnitelmaani kurinalaisesti, niin en todennäköisesti olisi tehnyt vastaanvanlaisia osakekauppoja (myyntejä). No oppia ikä kaikki ja jotain positiivistä olen oppinutkin vuosista 2008-2009: Mikäli vastaavanlainen markkinoiden yleispaniikki iskee tulevaisuudessa, olen ainakin tällä kertaa paremmin varustautunut etukäteen mahdollisiin ostopaikkoihin - valmiin osakelistan kanssa!
Lyhyesti sanottuna 1) aktiivinen kaupankäynti yhdistettynä 2) tietämättömyyteen = takuuvarmasti huono sijoitustulos. Omakohtaista kokemusta löytyy todistettavasti ainakin allekirjoittaneelta:) Lievittääkseni omaa tuskaa kysyn, että onko muilla jakaa vastaanvanlaisia kokemuksia sijoittamisesta...?
