Osinkopuu uhkaa kaatua

Ehkä otsikko on ylitramatisointia, mutta näin piensijoittajana harmittaa suunnattomasti hallituksen osinkoverouudistus. Kun vielä tällä hetkellä saamistamme osingoista on 30%:ia verovapaata, niin ensivuodesta lähtien maksamme osingoista täyden veron pääomaverokannan mukaan (30%). Täten prosentuaalisesti laskettuna osinkoverotus nousee kevyet 43%! Toki hallitus on päättänyt laskea yhteisöverokantaa 20 prosenttiin (ennen 24,5), jonka pitäisi periaatteessa nostaa yritysten tuloksia. Näin varmasti onkin kotimaisten yritysten kohdalla.

Yhteisöverokannan laskeminen varmasti lisää Suomen kilpailukyvyn lisääntymistä kansainvälisten sijoitttajien silmissä ja toivotavasti saamme uusia investointeja maahamme. Kotimaisten yritysten omistajien kokonaisverotaakka nousee kokonaisuudessaan hieman vuonna 2014. Tällä hetkellä sijoittajalle jää yrityksen tuloksesta (tulos maksetaan kokonaisuudessaan ulos) käteen 0,755 * 0,79 = 59,6%, eli veroa maksetaan 40,4%. Uuden verotuksen puitteissa sijoittajalle jää käteen 0,8 * 0,7 = 56%, eli veroa maksetaan 44%. Täten sijoittaja maksaa vuoden 2014 alusta kotimaisista osingoistaan 3,6% enemmän kuin tänä vuonna.

Sijoitusstrategiani ytimenä on ollut keskittyä vahvan kilpailuedun yrityksiin, jotka pystyvät maksamaan kasvavaa osinkovirtaa tulevaisuudessa. Näitä yrityksiä ei Suomessa ole valitettavasti montaa, joten olen "joutunut" suuntaamaan katseeni ulkomaisiin yrityksiin, jotka ovat listattuna muiden maiden pörsseihin. Ulkomaisten yritysten kohdalla valtion yhteisöverokannan laskeminen ei paljo lohduta kun osinkoverotus muuttuu - vai pystyykö Suomen hallitus laskemaan myös esim. Tescon verotusta?! Maksan siis ensivuodesta lähtien huomattavasti enemmän veroa ulkomaisilta yrityksiltäni saamastani osingoista, joka vaikuttaa todella paljon valitsemani strategian kannattavuuteen. Kuten Jukka Oksanharju kiteytti hyvin Twitterissä pitkäjänteisen sijoitustoiminnan riskit, niin tällä kertaa osinkoverotukseen liittyvä valtioriski realisoitui pahemman kerran.

Uuden verosysteemin mukaan osingot tulevat kokonaan kaksinkertaisen verotuksen alaiseksi, kun ensin yritys maksaa tuloksestaan verot ja myöhemmin vielä sijoittaja saamastaan osingosta. Monesti tuntuu, että jopa osa politikoista pitävät osinkoja vastiikkettomina ja riskittöminä palkkiona yrityksiltä omistajille. En tiedä onko politikoilta unohtunut, että varsinkin piensijoittajilla osakkeisiin suuntautuva raha tulee yleensä veronalaisesta palkkatulosta. Jos verojen ja kaikkien pakollisten elämisen kulujen jää jotain yli, niin nämä varat suuntautuvat sijoituksiin kuten osakkeisiin. Näin ollen piensijoittaja maksaa saamistaan osingoista periaatteessa kolminkertaisen - ei kaksinkertaisen - veron tulevaisuudessa. Otetaanpa esimerkiksi henkilö, jonka veroprosentti on 30. Kuinka paljon henkilölle jää käteen saamistaan osingoista ansio, yhteisö- ja osinkoverojen maksamisen jälkeen? 

70% * 80% * 70% = 39,2%, eli käteen jää alle 40% prosenttia sijoitetusta bruttopalkasta! Toki laskutoimitus on hyvin yksinkertaistettu vain yhden vuoden esimerkki, mutta se on kuitenkin suuntaa antava muistutus tavantallaajan haasteista saavuttaa nettona esim. merkittävä kuukausittainen osinkotulovirta.

Mitä asialle voi tehdä?

Uudessa verotuilmapiirissä rahastot on asetettu huomattavasti parempaan asemaan suhteessa suoraan osakesijoittamiseen, koska rahastojen ei tarvitse maksaa saamistaan osingoista veroja. Myös osingot uudelleen sijoittavat ETF:t ovat varteenotettava vaihtoehto pitkäjänteiselle sijoittajalle. Yksi vaihtoehto olisi myös kohdistaa sijoitukset osinkoa maksamattomiin sijoituskohteisiin, kuten esim. metalleihin, taiteeseen tai kasvuyrityksiin, mutta edellä mainitut eivät sovellu ainakaan allekirjoittaneen sijoitusstrategiaan - en aloita spekuloimista pelkästään veromuutoksen vuoksi vaan pysyn valitsemalleni strategialle uskollisena.

Yritykset itse voisivat suosia osingonmaksun sijaan pääoman palautuksia, jolloin veronmaksu siirtyisi osakkeen myyntihetkeen (laskee osakkeen hankintameno olettamaa). Tällöin sijoittajat saisivat "osingot" verottomina, joka saattaisi kannustaa pitkäntähtäimen sijoittamiseen. Tälläisessa sijoitustavassa yhtiön laatu korostuu entisestään, koska sijoittajan täytyy pystyä luottamaan yritykseen vuodesta toiseen. En todellakaan pahoittaisi mieltäni, jos Sampo ilmoittaisi huomenna alkavansa tästä eteenpäin maksamaan osingot pääomanpalautuksina. Päin vastoin, kiittäisin Sammon johtoa viisaasta päätöksestä.

Kuten varmasti jo monelle sijoittajalle on käynyt mielessä, niin suora tapa hyötyä valtion verotuspäätöksestä olisi perustaa sijoitusyhtiö hallinnoimaan varoja. Tällöin yhteisöveron laskusta pääsisi nauttimaan kokonaisuudessaan pelkän kotimaisten sijoituskohteiden alemman verotuksen laskun lisäksi. Toki sijoitusyhtiön perustaminen ei ole läheskään kaikille mahdollista tai saatikaan edes kiinnostavaa kulujen, kirjanpidon ja muun viranomaisvaatimusten vuoksi. Olen itse harkinnut tälläisen yrityksen perustamista jo jonkin aikaa, joten osinkoverotuksen nostominen ja yhteisöveron laskeminen vain nosti asian vahvemmin pinnalle. Perustamalla sijoitusyhtiön voisin saada siis verotusetuja sekä kaikki sijoitustoiminnan kulut menisivät helpommin läpi, mutta edellä mainitut eivät ole ainoita syitä yhtiön perustamiselle: Kun aloitin sijoittamisen vuosia takaperin haaveilin jonain päivänä hallinnoivani omaa sijoitusyhtiötä. Nyt se päivä on yhden askeleen lähempänä toteutua.

Salkun osakkeista

Vaikka kuluneen vuoden sijoitustulos oli loistava prosenttuaalisesti, niin vertailuindeksiin nähden se oli hienoinen pettymys. Tavallisena pörssivuotena kulujen jälkeinen 16,6 prosentin sijoitustulos olisi loistava, mutta pörssivuosi 2012 tarjosi myös indeksi sijoittajalle melkein samanlaisen tuoton. Kuten sijoitusvuosi 2012 katsauksessa mainitsin, niin haluan käydä läpi kaikki sijoitukseni kriittisesti katsottuna mahdollisten mätien omenoiden varalta. Alla löytyy listaus omistamistani yrityksistä, mietteitä niiden tilasta ja mitä aion tehdä niiden osakkeille.

AstraZeneca: Lääkeyhtiö, jonka tuloskehitys on ollut hiipumaan päin patenttien umpeutuessa. Astra on hieman samanlaisessa tilanteessa kuin kotimaamme Orion, sillä erotuksella että toisen osakekurssi on laahannut ja toisen suuntautunut kohti koilista. On mielenkiintoista huomata, että paljon pienemmästä lääkealan yrityksestä, jolla maalaisjärjen mukaan pitäisi olla isompi riski lääkekehityksessä on arvostettu näinkin paljon korkeammalle kuin kansainvälinen jätti.

Olen pohtinut pitkään Astran asemaa omassa salkussani ja tulen todennäköisesti myymään sen tulevaisuudessa pois. Myyntiä perustelen sillä, että minulla ei ole mitään kompetenssiä arvioida esim. pipelinea eikä muutenkaan ennustaa tulevaa tuotekehittelyä. Jos ostan tulevaisuudessa lääkeyrityksiä, niin teen sen ETF:n kautta, jolloin pipeline riskit on hajautettu.

China Mobile: Tasaisesti kasvava Kiinan jättiläinen. Tällä arvostustasolla en ole myymässä enkä lisäämässä, vaikka yritys on suomalaisia verrokkejaan moninkerroin houkuttelvampi sijoituskohde. Alaan suhtaudun kokonaisuudessaan hieman nihkeästi: lue kommentti TeliaSoneran kohdalta.

Coca-Cola: Osake, jonka toivoisin näyttelevän suurempaa roolia salkussani. Uskon yhtiön kasvumahdollisuuksiin kehittyvissä maissa enkä ole luopumassa osakkeesta pitkään aikaan. Arvostus estää kuitenkin ostamasta lisää tätä mustan kullan tuottajaa.

Fortum: Pari vuotta sitten kaikki pitivät Fortumin osaketta tylsinpänä mahdollisena, joka takoo tasaista kassavirtaa ja tulosta. Myös osakkeen kurssissa ei uskottu olevan olennaista laskuvaraa. Vuonna 2013 Fortumia pidetään vieläkin tylsänä yrityksenä ja sijoituksena, mutta sen mahdollisuuksiin ei tunnu enää kukaan uskovan. Onko tuttua kuultavaa: Sähkön jo valmiiksi alhainen hinta laskee myös tulevaisuudessa, ydinvoima kielletään, windfall verot, Venäjä riskit jne jne. Ei siis mitään positiivista vaikka yhtiö tekee kohtuullista (ei hyvää) tulosta kaikesta haasteista huolimatta. Oma näkemys on, että sijoittajat ovat liian pessimistisiä Fortumin tulevaisuutta ajatellen. Olen lisännyt osaketta tasaisen väliajoin koko viime vuoden ja osake on jo toiseksi suurin sijoitus salkussani. Pidän osaketta todella edullisena.

H&M:lla on takanaan kaksi vaisumpaa vuotta, joita on varjostanut mm. korkeat raaka-ainehinnat sekä epäsuotuisa kruunun kurssi. Lisäksi yhtiö ei ole ollut halukas nostamaan tuotteiden hintoja, joka on lyhyellä tähtäimellä hidastanut tuloskasvua. Pitkällä tähtäimellä strategian valinta on varmasti oikea, kun asiakkaat pitävät mielikuvan halvoista hinnoista yhdistettynä ajan hermolla olevaan muotiin.

Pari päivää sitten tunnelin päässä pilkahti valoa kun H&M kertoi myyntinsä luistaneen odotuksia paremmin. Ostaisin mielellään osaketta lisää, koska uskon yrityksen liiketoimintamalliin myös tulevaisuudessa. Aloitan ostot kurssin ollessa alle 200 kruunua eli mahdollisesti hyvinkin pian.

Hudson City Bankcorp: Kallis virhe sijoitus. Oppitunti siitä, jos ei tee kotiläksyjään kunnolla ja sijoittaa osinkotuoton ja kasvuodotusten perusteella. Pankin laadussa ei sinänsä ollut mitään huonoa ja useimmat kriteerit puolsivat sen ostoa. Tein kuitenkin kardinaali mokauksen arvostuksen kanssa ja ostin osaketta ilman turvamarginaalia. Turvamarginaalin puute iski kasvoille korkojen laskiessa, jolloin myös HCBK:n korkokate tippui merkittävästi ja se joutui uudelleen järjestelemään tasettaan. Osake on myyty pois ja kuitattu noin 30% tappio.

Nordea: Laatuyritys, jonka osake on harvoja markkinoillamme vielä kohtuullisesti arvostettuja massasta poikkeavia yrityksiä. Yhtiön kulukuuri tulee jatkossa nostamaan pankin oman pääomantuottoa, mutta Nordean tavoite ROE 15% saattaa jäädä vielä unelmaksi. Korostan sitä, että vaikka Nordea ei pääsisikään ROE tavoitteeseensa niin on se jo tääläkin kannattavuudella hyvä sijoituskohde. Haluaisin myös itse lisätä Nordean painoa salkussa, mutta riskinhallinta syistä olen ollut maltillinen. Jos kurssi laskee jälleen alle 7 euron, niin voi olla etten pysty pitämään sormiani erossa osakkeesta. Vaihtoehtoisesti saatan ostaa Nordeaa Sampon kautta, joka myös houkuttelee.

Sampo on ylivoimaisesti suurin yksittäinen omistus salkussani, josta olen hyvin ylpeä. If takoo omistajilleen rahaa korkealla vipukertoimella ja on erittäin kannattava. Useammat vakuutusyhtiöt tekevät tuloksensa nimenomaan sijoittamalla floatin eteenpäin samaan aikaan kun niiden perusliiketoiminta ei juuri tuota mitään. If on täydellinen poikkeus tästä kaavasta. Sen yhdistetty kulusuhde on ollut vuosia reilusti alle 100, joten sen tulos ei ole riippuvainen pelkästään saaduista sijoitustuloista. Jos matala korkotaso tulee vielä jatkumaan pitkään, niin usea muu vakuutusyhtiö tulee olemaan vaikeuksissa nimen omaan alhaisten tuottojen vuoksi. Tämä saattaa avata mahdollisuuden Sampolle ostaa jotain mielenkiintoista fire sale hintaan.

Viime aikaisesta kurssinoususta huolimatta Sammon osake on halvempi mitä moni uskookaan. Omien laskelmien mukaan osake tuottaa edelleen karvan alle 12 prosenttia vuodessa vallitsevalla kurssitasolla. Osakkeen suuresta painosta huolimatta olen valmis kasvattamaan sen osuutta, jos kurssi laskee lähemmäs 20 euroa. Toisaalta ainakin kirjoitushetkellä Nordea on huomattavasti huokeammin arvostettu kuin Sampo.

TeliaSonera: Osinkokone. Tylsyyden huippu muttei laadukas sellainen. Olen tutkinut koko operaattorialaa viime aikoina ja olen tullut siihen lopputulokseen, että liiketoimintalana se ei ole merkittävän hyvä. Liiketoiminta vaatii jatkuvasti korkeaa capexia (verkot), käyttäjien aktiivisuus pienenee (sms/puhelut), netistä maksetaan kiinteähinta, roamingmaksut laskevat, asiakkaat eivät ole lojaaleja -> Liiketoiminta ei kasva! Ilman kasvua osake ei voi olla hyvä buy n´ hold osake ja sitä TeliaSonera ei tarjoa. Markkinat Pohjoismaissa ovat täysin nolla kasvuisia, mutta onneksi idänmaat tarjoavat edes jonkunlaisia kasvualustoja.

TeliaSoneralla on ollut myös muitakin ongelmia kuten lahjusskandaalit ja ongelmat yhteisyrityksissä, jotka eivät ainakaan omissa silmissäni nosta yrityksen houkuttelevuutta sijoituskohteena. On toki täysin mahdollista, että lahjusskandaalilla ei ole 1) mitään perusteita ja 2) eikä se vaikuta milläänlailla liiketoimintaan.

TeliaSoneralla on mahdollisuus keväällä maksaa muhkeaa osinkoa sen yritysjärjestelyiden vuoksi (listautuminen ja myynnit), joka saattaa nostaa yrityksen osakkeen kurssia osinkokiiman tarttuessa siihen. Mikäli näin tulee käymään tulen keventämään omistustani merkittävästi.

Tikkurila: Uusi lempilapseni. Liiketoiminta on juuri sellaista, jota haluan pitkällä tähtäimellä omistaa. Tikkurila tosin näyttelee salkussani vielä liian pientä roolia, mutta toivottavasti tulevaisuudessa saan nostettua sen osuuden huomattavasti merkittävämmäksi. Ehdin edellisen Tikkurila kirjoituksen jälkeen tehdä ainoastaan yhden oston, jonka jälkeen kurssi nousi liikaa uusien ostojen kannalta. Odottelevalla kannalla siis ollaan.

Tesco: Lisäsin osakkeen salkkuun viime vuonna sen tulos varoitettua huonosti menneestä joulukaupasta. Olin ennen tätä tutustunut yhtiöön Eurooppalaisten osinkoaristokraattien kautta ja käytin hyväkseni osakkeen jyrkän hintapudotuksen. Olin myös valmis ostamaan osaketta lisää mikäli sen kurssi olisi tippunut merkittävästi alle 300 pencen. Tällä hetkellä nautin osakkeen kyydistä, mutta olen myös valmis lisäämään osuuttani yrityksessä sopivan paikan tullen.

Yhtiön tuloskehitykseen on liittynyt markkinoilla merkittävää epävarmuutta, mutta viime aikaiset viestit Tescon myynnin kehityksestä ovat olleet rohkaisevia. Mikäli yritys onnistuu terävöittämään kotimarkkinoiden liiketoimintaa ja myy (lopettaa) tappiollisen US- liiketoiminnan, niin uskon kurssin nousevan nykyisestä merkittävästi.

Walmart: Ehkän laadukkain kaikista liiketoiminnoista joista omistan palasen. Yhtiön liiketoiminta etenee kuin juna raiteilaan tylsän tasaisesti. Toki Walmartillakin on ollut haasteita same store salesien kanssa ja Meksikon lahjusskandaalin kanssa, mutta kokonaiskuva on edelleen hyvin otollinen kannattavalle liiketoiminnalle.

Nykyisellä kurssi tasolla Walmart tarjoaa helposti kaksi numeroista tuotto vuodessa, joka on loistava taso ottaen huomioon yhtiön defensiivisen toimialan.

Konecranes: Salkkuni ehdottomasti paras sijoitus vuonna 2013. Tuntuu uskomattomalta, että osaketta myytiin vuosi sitten alle viidellätoista eurolla. Pidän Konecranesia muutenkin loistavana yrityksenä, jolla on todella hyvä johto (tj ja hallitus). Johdon osakeostoksia seuraamalla olisi muuten voinut saada tukea ostopäätökselle kurssin ollessa pohjalukemissa: Ainakin hallituksen puheenjohtaja Stig Gustavsonin ostoja on kannattanut seurata. Yleisen sijoitusviisauden mukaan johdon osakemyynneille voi olla useita syitä, mutta ostoille vain yksi: Tehdä sijoituksella rahaa.

Konecranesin kurssinousun vuoksi osake ei ole enää lähelläkään ostotasoja. Itse asiassa sen kurssi on paljon lähempänä myyntien aloittamista kuin uusien ostojen aloittamista.

PKC Group: Olin hieman skeptinen PKCn ison yritysoston kanssa, mutta yritysten yhdistäminen on mennyt kivuttomammin kuin olisin luullut. PKC on onnistunut laskemaan velkaantuneisuuttaan merkittävästi yritysoston jälkeen ja kannattavuus on pysynyt hyvällä tasolla johdinsarjojen kysynnän heikkenemisestä (kuorma-autot) huolimatta.

PKC:n kurssi pääsi karkaamaan käsistäni ja onnistuin pettymyksekseni ostaamaan ainoastaan yhden erän yrityksen osakkeita. Prosenttuaalisesti omistukseni on nätisti plussalla, mutta sen vaikutus kokonaisportfolioon on ollut liian pieni. Tällä hetkellä PKC on mielestäni kohtuullisen oikein arvotettu, eikä ainakaan merkittävää alennusta ole havaittavissa.

Scania: Yhtiön vuosi on ollut haasteellinen johtuen hidastuneesta hyötyajoneuvojen kysynnästä. Uskon kuitenkin, että pitkällä aikavälillä Scanian tuotteille on merkittävää kysyntää, koska kuljetusyrittäjät eivät voi ikuisesti lykätä investointejaan ja ajaa vanhoilla ajoneuvoilla.

Sijoitus yhtiöön on ollut kaikista liiketoiminnan haasteista huolimatta kohtalainen ja sen kurssi onkin noussut enemmän kuin salkkuni kokonaisuudessaan. Sijoitus on siis ollut jo nyt kannattava. Olen valmis lisäämään Scaniaa salkussani merkittävästi, jos kurssi laskee alle 115 kruunun.

YIT: Olen tyytyväinen YIT:n yleiseen liiketoiminnan kehitykseen. Pienen särön rakentamisen vahvaan suoritukseen tuo kiinteistöteknisten palveluiden kannattavuuden heikko kehitys.

Yit osuus salkussa on vielä hyvin pieni. Osakkeen kanssa kävi samalla lailla kuin PKC:n kanssa, että hinta kävi vain hetken ostotasolla enkä ehtinyt tankata sitä kuin kerran. Pitää varmaan jatkossa terävöittää osto-ohjelmien kokoa, että hyvät ostopaikat ei jää käyttämättä hyväksi.

Transocean: Myyntilistalla. Yhtiö on huomattavasti laaduttomampi mitä uskoin sen olevan sijoitushetkellä (johto, yhtiöostot, riskit, jne jne...). Pelkästään katsomalla 10 vuotta taaksepäin yhtiön lukuja voi päätellä, että yhtiö ei voi enää jatkossa kuulua salkkuuni.

Osakekurssi on kuitenkin liiketoiminnanhaasteista huolimatta toipunut merkittävästi pohjalukemista kun Transocean ilmoitti sopineensa Meksikon lahden oikeusjutun. Olen asettanut myyntien aloitustasoksi 60 dollaria, joka toivottavasti saavutetaan lähiaikoina.

Transoceanin kohdalla olen syyllistynyt "peukalon imemiseen" ja jättänyt päätöksen tekemättä. Jos joku osake pitää myydä pois niin se pitäisi tehdä heti! Nyt olen katsellut kvartaali kvartaalin perään keskinkertaisen yrityksen räpellystä samaan aikaan kun osakekurssi on laskenut 85 dollarista pohjamutiin. Ei näin!

Lyxor Venäjä ETF: Yksi harvoista passiivisista tuotteista, joita olen harkinnut lisääväni salkkuun. Venäjän markkinat ovat arvostuksensa puolesta (P/E 5-6) todella kiinnostavat, mutta yksittäisten yritysten ostaminen ei ainakaan tällä hetkellä tunnu mielekkäältä. Toinen vaihtoehtoinen ETF on DB X-trackers MSCI Russia Capped Index, joka on hieman Lyxoria laajemmin hajautettu.


Yhteeveto

Suurin osa nykyisistä omistuksistani on ansainnut paikkansa portfoliossani, joten suuria muutoksia salkun kivijalkaan ei tarvitse tehdä. Muutenkin olen ainakin omasta mielestäni tunnistanut hyvällä prosentilla laatuyhtiöitä, joilla on mahdollisuus kasvaa ja tuottaa myös tulevaisuudessa markkinoita paremmin. Kuitenkin huomattavaa parannusta täytyy tehdä osto-ja myyntiprosesseissa, jotka ovat liian varovaisia. Vuoden 2012 sijoitustulos olisi ollut huomattavasti parempi, jos olisin toteuttanut osto-ohjelmat agressiivisemmin ja samalla luopunut "huonoista" osakkeista nopeammin. Kehitettävää siis löytyy vuodelle 2013!

Yksi pelistä pois...

Lähde: Keskisuomalainen.fi

Salkun kevätsiivous jatkuu ja tällä kertaa potkujen kohteena oli Keskisuomalainen, jonka osakkeet päätin myydä kurssilla 16,00€. Olin jo aikaisemmassa kirjoituksessa ilmoittanut, että tulen myymään ko.  osakkeet kun vain löydän sopivan irtautumisajankohdan. Syy miksi myin osakkeet pois johtuu siitä, että en pidä Keskisuomalaisen liiketoimintaa tarpeeksi kiinnostavana pitkällä tähtäimellä.

Keskisuomalainen on omalla talousalueellaan lähes monopoliasemassa, jota ei uhkaa perinteiset lehdet. Monopoliasemasta johtuen lehtitalo on saavuttanut historiallisesti korkeaa tuottoa pääomilleen, mutta viime vuosina sen kannattavuuteen on ilmestynyt huomattavia epävarmuus tekijöitä.  Suurin uhka yrityksen liiketoiminnalle tulee sähköisestä mediasta, joka kasvattaa vuosi vuodelta osuuttaan myös keskisuomalaisten kotien uutislähteenä. Samaan aikaan sekä potentiaalisten että nykyisten sanomalehtitilaajien lukumäärä pienenee tasaista tahtia. Myös mainostaminen on uhkaavasti siirtymässä verkkoon, joka perinteisesti on edustanut isoa osaa lehtitalojen tulovirrasta. Edellä mainittujen seikkojen vaikutus Keskisuomalaisen tulokseen ja liikevaihtoon on ollut merkittävä: Molemmat ovat käytännössä polkeneet paikallaan vuodesta 2002 lähtien. 

Keskisuomalainen kärsii myös nousevasta kulutasosta, jota se ei pysty kompensoimaan täysmittaisesti nostamalla hintojaan. Eli vaikka Keskisuomalainen pystyisikin kasvattamaan maltillisesti liikevaihtoaan ei sen kasvu tule välittymään suurempana tuloksena tai kassavirtana, koska kohenneet kulut tulevat syömään kasvun hyödyt. Myös sanomalehdille vuoden 2012 alusta asetettu arvonlisävero tulee vaikuttamaan negatiivisesti yhtiön tulokseen.

Matalasta investointitarpeesta johtuen yhtiön kassa- ja osinkovirrat ovat vuolaat, joka on kuin musiikkia korville varsinkin pelkän korkean osinkotuoton perässä juokseville. Keskisuomalaisen tilannetta ei voida kuitenkaan verrata esimerkiksi omistamaani H&M:iin, joka maksaa myös melkein koko tuloksensa ulos sijoittajille. Syy tähän on, että Keskisuomalaisen investoinnit eivät suuntaudu tuloksen kasvattamiseen vaan ne ovat lähinnä pakollisia korjaus- ja ylläpito investointeja. Täten tulevaisuudessa osinkovirta ei todennäköisesti ole kasvava, joka on yksi päävaatimuksistani pitkäaikaiselle sijoitukselle.

Aika omistuksesta irtautumiseen ei ehkä ollut paras mahdollinen arvostuksen näkökulmasta, mutta pörssikurssien jatkaessa viime aikaista laskuaan, tulevat muut yritykset huomattavasti kiinnostavammiksi sijoituskohteiksi verrattuna Keskisuomalaiseen. Tällä hetkellä markkinoilta löytyy useita huokeasti arvostettuja yrityksiä, jotka täyttävät asettamani kriteerit pitkäaikaiselle sijoitukselle. Omalta listaltani lähimpänä uusia ostoja ovat mm. Nordea, Sampo, Fortum ja Tesco. Tulenkin kanavoimaan Keskisuomalaisen myynnistä saamani rahat lähitulevaisuudessa johonkin edellisistä osakkeista.

What has worked in investing? Osa 3: Osingot

Kirjoitussarja hyvin tuottaneista sijoitustaktiikoista jatkuu otsikon mukaisesti osinkoihin liittyen. Osingot tuntuvat olevan meille suomalaisille huomattavan tärkeitä päätellen median kirjoitusaktiivisuudesta niitä kohtaan. Osinkokauden ollessa kuumimmillaan useimpien talouslehtien artikkelit pursuavatkin tietoa osinkoihin liittyen. Näistä lehdistä voi lukea listauksia, jotka kertovat mitkä yritykset tulevat maksamaan parhaat osingot tulevana keväänä. Varsin harvoin kuitenkaan näkee artikkeleita, joissa käsitellään millainen vaikutus osingoilla tai osinkotuoton suuruudella on ollut havaittuun sijoitusmenestykseen.

Korkea osinkotuotto

Osakkeet, joiden osinkotuotto on ollut korkea on  havaittu tuottavan huomattavasti paremmin matalan osinkotuoton osakkeisiin verrattuna. Tällaisen havainnon on muun muassa tehnyt Michael Keppler, joka tutki edellä mainittua ilmiötä maailman laajuisesti vuosien 1969 ja 1989 välillä. Tutkimuksessaan Keppler jakoi eri maiden osakemarkkinat neljään osaan niiden osinkotuoton perusteella. Osakemarkkinoiden jaottelu tarkastettiin kvartaaleittain ja tarvittavat muutokset tehtiin niihin, mikäli osinkotuotoissa oli tapahtunut muutoksia.

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että niiden maiden osakemarkkinat tuottivat parhaiten, joiden osinkotuotto oli korkein. Tuottoerot korkeimpien ja matalien osinkotuotto% maiden välillä olivat tarkasteluaikavälillä huomattavat. Ero kahden ääripään välillä vuosituotoissa oli 12,8%.

Myös Credit Suisse pankin osakeanalyytikot tutkivat osinkoilmiötä S&P 500 indeksiin vuosien 1980 ja 2006 välisenä aikana listattuina olleilla osakkeilla. Testatakseen osinkoilmiön vaikutusta osaketuottoihin analyytikot jakoivat osakkeet kymmeneen eri portfolioon osinkotuoton perusteella. Tutkimuksessa havaittiin vastaavan laisia tuloksia, joita myös Kepler oli saanut aiemmin: korkeiden osinkotuotto osakkeiden todettiin menestyneen paremmin kuin matalien osinkotuotto osakkeiden. Poikkeavaa edellä esitetystä tutkimuksesta kuitenkin oli, että korkeimman osinkotuoton portfolio ei tuottanut testiaikavälillä parhaiten. Eniten tuottivat toiseksi ja kolmanneksi suurimpien osinkotuottojen salkut.

Osinkotuotto ja Payout-ratio

Credit Suissen analyytikot tutkivat myös millainen vaikutus osaketuottoihin on erisuuruisilla payout- ratioilla ja osinkotuotoilla (Payout- ratiolla tarkoitetaan kuinka suuri osuus yrityksen tuloksesta maksetaan omistajille osingon muodossa). Analyytikot huomasivat, että matala payout-ratio yhdistettynä korkeaan osinkotuotto%:iin johtivat merkittävän hyvään sijoitustulokseen. Myös korkealla payout-ratiolla sekä matalalla osinkotuotolla havaittiin olevan riippuvuussuhde tulevaisuuden osinkotuottoihin – Tosin verrattavan huonoihin, joka ilmenee alla olevasta graafista.

Kotimaan pörssi ja osinkosalkut

Edellä mainittujen tutkimusten perusteella poimin kotimarkkinoille listattujen osakkeiden joukosta potenttiaaliset kandidaatit osinkosalkkuihin. Ensimmäiseksi muodostin osinkotuottoon perustuvan salkun, joka sisältää viisitoista parasta osingonmaksajaa.

  

Listan osakkeet maksavat kaikki yli viiden prosentin osinkotuottoa, joten voidaan todeta, että Suomesta löytyy mielenkiintoisia sijoituskohteita pelkän osinkotuoton perusteella. Useiden yritysten, kuten Elisan, Keskisuomalaisen ja UPM:n, korkea osinkotuotto tosin kertoo niiden vähäisistä kasvu mahdollisuuksista, jolloin ne pystyvät (joutuvat) maksamaan suurimman osan tuloksestaan omistajille. Ilman kasvua listan osakkeiden osingot uhkaavat jäädä paikalleen tai jopa laskevan nykytasosta.

Toiseen salkkuun valitsin parhaiden osingon maksajien joukosta viisitoista yritystä, joiden payout-ratiot olivat pienimmät. Olen poistanut listalta ne osakkeet, joiden payout-ratio oli negatiivinen. En siis huoli listalle osakkeita, jotka maksavat osinkoa negatiivisesta tuloksesta huolimatta.

Listan kärkipaikkaa pitää hallussaan jälleen Saga Furs, jonka korkea osinkotuotto ja matala payout- ratio näyttävät kieltämättä houkuttelevilta. Sagan kohdalla sijoittajat eivät selvästikään usko yhtiön pystyvän jatkamaan nykyisellä tulos- ja kannattavuusuralla, koska Sagan osake löytyy myös muilta muodostamiltani arvostrategialistoilta (P/B ja P/E). 

Yllä olevalta listalta minua kiinnostavat eniten Sampo, Fortum ja TeliaSonera, jotka kaikki löytyvät jo salkustani. Mielestäni edellisellä kolmikolla on hyvät mahdollisuudet kasvattaa tulostaan tulevaisuudessa, jonka seurauksena niiden osingotkin tulisi kasvaa tämän kevään tasosta tulevina vuosina. Keskisuomalaisen osakkeet ovat sen sijaan myyntilistallani odottamassa uutta omistajaa, koska en usko yrityksen oleva hyvä sijoituskohde pitkällä tähtäimellä.

Muodostin molempien listojen perusteella salkut Kauppalehden oma raha palveluun. Tulen vertaamaan niiden kehitystä vuoden aikana Seligsonin Suomi ETF:ään nähden selvittääkseni voiko yksinkertaisella arvolistauksella voittaa indeksin tuoton kuten tutkimuksissa on todettu olevan mahdollista.

Lopuksi

Vaikka tutkimustulokset ovat osoittaneet, että pelkän korkean osinkotuoton perusteella voidaan poimia tuottava osakesalkku, en itse käyttäisi koskaan ainoastaan yhtä tunnuslukua ostopäätöksen perusteena. Käytän mielummin useiden osake- ja yrityspiirteiden yhteenvetoa, kuten esim. Buy & Hold osakkeiden kohdalla arvostan mm. korkeahkoa osinkotuottoa yhdistettynä matalaan payout-ratioon ja kasvavaan tulokseen. Tällaisten yritysten osingot ovat suhteellisen turvatut, koska niiden tuloksesta vain osa maksetaan osinkoina omistajille. Samaan aikaan yrityksille jää osa tuloksesta käyttöönsä, jolla ne voivat huolehtia myös tulevaisuuden osingonmaksukyvystä panostamalla kannattavaan kasvuun. Tällaisen yhtiön osakkeita voin huoletta omistaa, koska tiedän sen pystyvän kasvattamaan vuodesta toiseen minulle suuntautuvia kassavirtoja. Suomesta ei tosin löydy kuin kourallinen jos sitäkään tasaisesti osinkovirtaa sekä tulosta kasvattavia yrityksiä. Siksi olen kääntänyt katseeni myös Yhdysvaltain markkinoille, joilta löytyy useita kriteerit täyttäviä vaihtoehtoja. Mutta niistä sitten myöhemmin lisää.

Lähteet: Tweedy, Brown Company LLC - What Has Worked In Investing (2009), Pörssisäätiö, Kauppalehti.fi

Seurantalista päivitetty

Päivitin mielenkiintoisten osakkeiden seurantalistani vastaamaan yritysten julkaisemia tuloksia vuodelta 2011 sekä niiden tämän hetkisiä markkina-arvostuksia. Lisäksi lisäsin sivulle graafin, josta näkee yhdellä silmäyksellä kuinka kiinnostavilta seuraamani osakkeet mielestäni vaikuttavat.

Tämän vuoden puolella markkinat ovat nousseet huomattavasti ympäri maailman, joten osakkeiden houkuttavuus on vastaavasti laskenut silmissäni. Helsingissä yleisindeksi on noussut noin 15 %:a ja USA:kin Dow Jones yli 6 %:a vuoden alusta lähtien. Helsingissä tammikuun lähtöarvostustaso oli huomattavan alhaisempi verrattuna jenkkien markkinoiden vastaavaan, joten suurempi kurssinousu on ollut perusteltua pahimpien pelkojen haihtuessa.

Tällä hetkellä pidän seuraamiani yrityksiä vielä kokonaisuudessaan kohtuullisesti arvostettuina, mutta silti en löydä niiden joukosta juurikaan huokeasti hinnoiteltuja yksilöitä. Aiemmin määritelmäni suunnitelman mukaan pyrin ostamaan hyvien yritysten osakkeita ali-arvostettuun hintaan, mutta nykyisillä osakearvostuksilla suunnitelmaa on vaikea toteuttaa. En kuitenkaan halua poiketa ostosuunnitelmastani, koska tällöin asetan itseni markkinoiden armoille, jolloin minulla on huonot mahdollisuudet onnistua tavoitteeni saavuttamisessa. Osakkeiden hintojen noustessa on vain pakko pitää itsensä kurissa keskeyttämällä osto-ohjelmat ja luottaa, että markkinat tarjoavat tulevaisuudessa uusia ostomahdollisuuksia.

Markkinahintojen nousu on aiheuttanut, että yhä useamman seuraamani yrityksen osakehinnat ovat jo nousseet lähelle pidäsuosituksen ylärajaa. Näistä esimerkkinä ovat kotimaiset konepajat, joiden osakkeet ovat vielä nipin napin arvostukseltaan järkeviä. Mikäli OMXH jatkaa viime aikaista positiivista kurssikehitystään ovat muun muassa Metson, Koneen ja Outotecin osakkeet lähellä saavuttaa yliarvostuksen. Seuraamistani suomalaisista osakkeista ainoastaan Sampo on lähellä määrittämääni ostotasoa, joka kuvaa mielestäni hyvin osakemarkkinoiden optimistisia tulevaisuuden odotuksia. Ongelmalliseksi Sammon lisäostoksiin tekee kuitenkin sen iso paino salkussani. Samainen ongelma on ainoalla listani ostosuosituksen saavalla osakkeella AstraZenecalla, jonka painoa salkussani en halua kasvattaa nykyisestä riskinhallinta syistä johtuen.

Vaikka omistamistani osakkeista juuri mikään ei ole vielä lähellä asettamiani myyntitasoja, niin nauttisin mielummin markkinoiden alhaisemmasta arvostustasosta. Haluaisinkin nähdä pörssissä uudelleen syksyn kaltaisen alennusmyynnin, jolloin voisin palata takaisin markkinoille ja jatkaa mielenkiintoisten yritysten hankkimista. Ostokohteiden vähyydestä johtuen olen alustavasti katsonut Tescoa mahdollisena uutena yrityksenä osakelistalleni. Mikäli joku on jo ehtinyt analysoida yritystä, niin otan erittäin mielelläni vastaan kommentteja miksi Tesco on hyvä/huono yritys.