ETF-backtestaus

Löysin eilen illalla mielenkiintoisen (ja ilmaisen) työkalun sijoittajille. Olen kyllä törmännyt useaan osakevalintaan keskittyvään  sivustoon, mutta ETF:ien joukkoon keskittyviä sivuja on merkittävän vähän. Nimensä mukaisesti ETFreplay.com- sivuilla voi etsiä laajasta joukosta itselle sopia ETF-vaihtoehtoja sekä backtestata kuinka nuo valinnat olisivat tuottaneet historiassa. Sivuilta löytyy laaja kattaus niin amerikkalaisia kuin myös kansainvälisiäkin ETF- rahastoja, joiden avulla voi rakentaa viiden sijoituskohteen mallisalkun.

Sivuston avulla voit testata myös kuinka eri sijoitusluokkien, kuten raaka-aineiden/korkojen, lisääminen tai poistaminen salkustasi olisi vaikuttanut havaittuun tuottoon sekä riskilukemiin. Havaittuja tuottoja voi verrata esimerkiksi S&P 500- indeksiä seuraavaan SPY-Etf:iin tai vaihtoehtoisesti johonkin muuhun mieleiseen vertailukohteeseen. Lisäksi sivustolta löytyy tietoa mm. historiallisista osinkotuotoista. Rekisteröitymällä maksullisille sivuille saatavat toiminnot ovat toki laajemmat, mutta jo ilmaisversiolla pääsee loistavasti alkuun.

Sivuston hyvänä puolena on lisäksi sen automaattisesti laskettavat salkun/strategian riskiluvut, joita on itse hieman työlästä laskea ilman merkittäviä koodaustaitoja. Salkusta saa esimerkiksi Maximum drawdown-arvon, Sharpe-ration sekä korrelaation vertailuindeksiin nähden yhdellä klikkauksella. Vaikka sijoittaja ei välttämättä perustakkaan riskinäkökulmaansa sijoitusten heiluntaan, on silti hyvä tietää miten käytettävä sijoitusstrategia on toiminut esim. suurten laskumarkkinoiden aikana. Tällöin sijoittaja voi valmistautua henkisesti mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvaan kurssikäyttäytymiseen, jonka ei enää pitäisi tulla täytenä yllätyksenä.

Kun nyt kerran annetaan mahdollisuus tehdä jotain ilmaiseksi, niin testasin myös itse paria ETF- vaihtoehtoa silmällä pitäen osinkostrategiaani sekä aikaisempia kirjoituksiani faktorisijoittamisesta. Kuten sanottua, niin nykyisin on mahdollista hyväksi käyttää esim. arvo- ja pienyhtiöanomalioita vähäkustannuksisilla indeksituotteilla, joka myös vähentää sijoitusprosessiin käytettävää aikaa. Tällöin ei tosin itse pääse vaikuttamaan sijoitusinstrumentin sisältöön (+ potentiaaliseen tuotto-odotukseen), mutta hyvänä puolena on helposti toteutettava laaja-alainen hajautus samanlaisten osakkeiden kesken. Tämä onkin erittäin tärkeää, koska tiedämme hyvin varsinkin yksittäisten arvo- ja pienosakkeiden riskit.

Tehdyt testit

Vertasin Vanguardin pienistä arvoyhtiöistä koostuvan ETF:n tuottoa SPDR:n S&P 500- indeksiä jäljittelevään rahastoon osto ja pidä menetelmällä. Vuodesta 2004 tähän päivään saakka pienet arvo-osakkeet näyttävät tuottaneen selvästi enemmän kuin laaja yleisindeksi ETF. Kokonaisuudessaan pienet arvoyhtiöt on tuottanut noin 119%, kun S&P ETF:n tuotto jää 79%:iin. Ylituottoa on siis kertynyt ihan kivasti! Tosin pienten arvo-osakkeiden volatiliteetti on ollut korkeampi kuin vertailukohdan vastaava.

Vanguard U.S Small cap Value vs. SPDR S&P 500 index

Sinänsä pelkkä volatiliteetti ei merkitse juuri mitään muuta kuin, että kurssit ovat heiluneet. Toki korkea volatiliteetti yhdistettynä mataliin tuottoihin saa varmasti sijoittajan kuin sijoittajan karvat nousemaan pystyyn. Onkin hyvä verrata kurssien heiluntaa saavutettuun tuottoon, jolloin saadaan edes jonkinlaista hyötyä volatiliteetista riskimittarina. Sharpe-ratio, joka yhdistää kurssien heilunnan saavutettuun tuottoon, kertoo pienten yhtiöiden saavuttaneen paremman riskituottosuhteen kuin vertailurahasto. Tosiaalta niiden riski on ollut suurempi absoluuttisen kurssilaskun (max drawdown) mittarilla. Varsinkin 2008 vuoden kriisissä pienet arvo-osakkeet ottivat huomattavasti indeksiä enemmän "tukkaan", mutta toisaalta ne myös toipuivat kuopasta nopeammin.

Huomattavaa on myös millainen vaikutus on vain parin prosenttiyksikön erolla keskimääräisessä vuosituotossa lopputulemaan. Nyt pienet arvo-osakkeet voittivat vertailukohtansa 2,3 prosenttiyksiköllä vuodessa, mutta kokoaikaperiodilla eroksi muodostui 40%! Ei kannata siis aliarvioida pientä vuosittaista tuottoeroa, pitkää sijoitusaikaa sekä korkoa korolle efektiä sijoitustoiminnassa.

Vanguard U.S Small cap Value vs. SPDR S&P 500 index

Toiseksi testasin miten amerikkalaisten korkean osinkotuoton Dividend Aristocrats- listausta seuraava ETF olisi pärjännyt S&P 500- indeksiä jäljittelevälle indeksituotteelle. Jälleen kerran testaus suoritetaan buy-and-hold perusteisesti eikä ETF:llä käydä kauppaa sijoitus aikavälillä. Tuottodata alkaa kuitenkin yli vuoden myöhemmin kuin aikaisemmassa vertailussa, johtuen rahaston perustamis ajankohdasta.

SPDR S&P U.S Dividend Aristocrats vs. SPDR S&P 500 index

Noin kahdeksan vuoden aikana osinkoaristokraateista muodostettu ETF on tuottanut 12 prosenttiyksikköä enemmän kuin S&P 500 ETF. Hieman yllättävää on kuitenkin, että sen volatiliteetti on ollut vähän korkeampi kuin vertailukohdan vastaava. Ajattelin etukäteen että kurssiheilunta on varmasti maltillisempaa osinkoaristokraateilla, mutta nähtävästi ei kannata tehdä ennakkoarvioita asioista, joita ei ole testannut. Muut riskiluvut ovat molemmilla aika lähellä toisiaan, vaikkakin osinkoaristokraattien Sharpen luku ja Maximum drawdown on paremmat kuin S&P 500 ETF:lla.

SPDR S&P U.S Dividend Aristocrats vs. SPDR S&P 500 index

Tulosten valossa näyttäisi siltä, että pelkkä korkea osinkotuotto yhdistettynä vuodesta toiseen kasvavaan osinkoon on tuonut hieman lisätuottoa testatulla aikavälillä. Tämä on selvästi vain plussaa strategialle, koska suurin syy omistaa osinkoaristokraatteja on (ainakin omasta mielestäni) tasaisesti kasvavan ja  passiivisen saatavan tulovirran muodostuminen.

Yhteenveto

ETFreplay.com näyttäisi olevan käyttökelpoinen työkalu sijoittajalle, joka haluaa saada varmuuden siitä miten hänen valitsemansa ETF:t olisivat käyttäytyneet menneisyydessä. Tietysti ei voida sanoa, että menneisyys olisi tae tulevaisuudesta, mutta silti historiasta voidaan ottaa opiksi. Kuitenkin sijoittamisessa tuntuu usein siltä, että tietyt teemaat toistavat vuosikymmenestä toiseen samoja ratoja.

Ota siis hyöty irti sivustosta ja backtestaa omat ETF- valinnat!

*Kirjoittajan ajatuksia voi seurata myös Twitteristä (@Osinkopuu)

Buffett, vertailuindeksi ja arvosijoittaminen

Vihdoin kotona! Kesälomareissu oli rentouttava, mutta yli vuorokauden kestänyt paluumatka vie totaalisesti mehut allekirjoittaneesta. Ihmettelen kyllä miten bisnesmiehet ja poliitikot jaksavat matkustaa +100 päivää vuodessa ympäri maailman lentokenttiä ja näyttää vielä kuin suoraan suihkusta tulleilta. Hattua nostan!

Kuva: marketfolly.com

Mutta asiaan. Alunperin minulla oli tarkoitus kirjoittaa heti ensimmäiseksi kotiin saavuttuani katsaus menneeseen kvartaaliin. Kuitenkin koneen avattuani silmiini pisti Arvopaperissa ollut artikkeli "Onko Warren Buffett sittenkään sijoittajista parhain?" ja minun oli pakko kirjoittaa kommentti siitä ensiksi.

Arvopaperin artikkeli on referoitu Paul Merrimanin Market Watch- sivuston kirjoituksesta, jossa hän argumentoi passiivisen sijoittamisen puolesta ja siitä että on väärin verrata Berkshiren sijoitustulosta S&P 500- indeksiin. Hänen mukaansa Warren Buffettin sijoitustulos olisi ollut saavutettavissa passiivisilla indeksituotteilla, jotka keskittyvät erityisesti tunnettuun arvoanomaliaan. Lisäksi kirjoittaja kyseenalaistaa Buffettin "statuksen" sijoitusmaailman guruna.

Warren Buffett - Arvosijoittaja?

Kun puhutaan arvosijoittamisesta, niin useimmille tulee ensimmäisenä mieleen joko Warren Buffett tai Benjamin Graham. Nämä kaksi herraa ovatkin kuin synonyymejä arvosijoittamiselle, vaikka tosiasiassa heidän sijoitustyylinsä poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Myös Arvopaperin artikkelissa nämä kaksi eri tyyliä on mennyt hieman sekaisin, joka voidaan todeta suorasta lainauksesta lehden sivuilta:

"Buffett on puhdasverinen arvosijoittaja, joten Berkshiren tuottoja olisi ehkäpä parempi peilata samaa sijoitusmetodia käyttäviin indeksirahastoihin." 

Ehkä uran alussa Buffett oli matalien tunnusluku osakkeiden kautta arvonnousuja hakenut sijoittaja. Mutta Charlie Mungerin suuren vaikutuksen siivittämäni hän siirsi sijoittamista enemmän kestävän kilpailuedun yrityksiin, joita ei tarvitse treidata yhtä aktiivisesti kuin puhdasverisiä arvo-osakkeita. Berkshiren osakeportfoliossa onkin paljon sellaisia yhtiöitä, joita ei voi millään sanoa olevan todellisia arvo-osakkeita. Esimerkiksi Coca Cola tai American Express eivät täytä arvo-osakkeiden tunnusmerkkejä, vaan ovat juurikin kestävän kilpailuedun yrityksiä. Edeltävä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Buffett olisi hylännyt arvoajattelutavan vaan hän edelleenkin toimii kuten on aiemmin sanonut:

"Long ago, Ben Graham taught me that 'Price is what you pay; value is what you get.' Whether we're talking about socks or stocks, I like buying quality merchandise when it is marked down."

Hän siis edelleen metsästää osakkeita, joiden sisäinen arvo on suurempi kuin niiden markkinanoteeraus. Buffettin määritelmä arvosijoittamiselle on vain huomattavasti laajempi kuin mitä perinteinen "arvosijoittaminen" tarkoittaa. Ainakin akateeminen arvosijoittaminen on huomattavan kaukana Berkshiren tavasta sijoittaa.

Buffett ja arvoanomalia

Buffettin sijoitustyyliä ja sen kannattavuutta suhteessa vertailuindeksiin voidaan arvioida myös akateemisen tutkimuksen kautta. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin, niin periaatteessa sijoittajan menneisyyden tulosta voidaan arvioida tarkemmin ns. faktorianalyysin kautta. Tämän avulla voimme päätellä mitä kautta sijoittaja on tuloksensa saavuttanut. Esimerkiksi hyvä sijoitustulos on voitu saada altistumalla arvo- tai pienosakkeille. Tulos joka ylittää nämä riskifaktorit yhdistettynä markkinatuottoon voidaan sanoa olevan todellista alphaa, eli ylituottoa. Buffettin kohdalla tämä analyysi on todella mielenkiintoinen tehdä, koska sen jälkeen ainakin tiedämme vähän tarkemmin pelkän mutu-tuntuma ohella miten hän on saavuttanut vakuuttavan tuottonsa.

Ensimmäiseksi testasin Berkshiren koko historian tuottoa verrattuna arvo- ja pienyhtiö preemioon sekä markkinatuottoon. Datan suoritettavaan testiin latasin Kenneth Frenchin kotisivuilta, josta voi kuka tahansa hakea ilmaiseksi todella hyödyllistä informaatiota. Berkshiren tuottodata on peräisin Buffettin kirjoittamasta sijoittajakirjeestä.

Tulokset ovat Berkshiren kannalta todella vaikuttavat! Vai mitä sanotte seuraavasta?

Berkshire Hathaway regressioanalyyysi 1965-2012

Väitteet siitä, että Berkshiren tuotto on tullut apinoimalla pelkästään esim. arvoanomaliaa voidaan unohtaa. Berkshire on vuosien 1965-2012 välillä altistunut ainoastaan hieman arvo-osakkeille (HML 0,23) eikä arvofaktori ole muutenkaan tilastollisesti kaikilta osin merkitsevä. Pienille osakkeille Berkshiren tuotto ei ole altistunut vaan (yllätys, yllätys) sen sijoituskohteet näyttävät olevan enemmänkin suuria yhtiöitä. Kaikista suurin tekijä on kuitenkin alphan, eli ylituoton erittäin suuri arvo. Testattujen "riskifaktorien" lisäksi Buffett on onnistunut tekemään vuosittain lähes 12% ylituottoa! Lisäksi saavutettu ylituotto on ollut tilastollisesti katsottuna kiistatonta.

Miten vaikuttaa kokonaisuuteen sitten aikaperiodin muuttaminen artikkelissakin mainittuun viimeiseen 15 vuoteen? Ainakin yksi Berkshirelle haasteellinen muutos on ollut sijoitusvarallisuuden merkittävä kasvaminen, joka vaikuttaa negatiivisesti potentiaalisten sijoituskohteiden etsimiseen. Buffett on itsekin maininnut että on vuodesta vuoteen vaikeampaa saavuttaa markkinoita parempia tuottoja, koska sijoitusvarallisuuden kasvaessa on aina vain vaikeampi löytää poikkeuksellisen kannattavia diilejä. Edellinen on loogista, koska pahimmillaan sijoitusomaisuuden olessa valtava niin se vastaa täysin markkinatuottoa.

Berkshire Hathaway regressioanalyyysi 1998-2012

Vaikka muutimme aikaperiodin huomattavasti, niin hyvät tulokset ovat edelleen havaittavissa. Vuosien 1998-2012 Berkshire on onnistunut tuottamaan sijoittajilleen huomattavaa ylituottoa passiivisten sijoitustyylien yli (7,8% vuodessa). Lisäksi väite, että Berkshiren oikea vertailuindeksi pitäisi olla arvoindeksi on tulosten valossa vähintäänkin kyseenalainen. Arvofaktori osoittaa, että Berkshire ei ole juuri lainkaan altistunut arvoanomalialle (arvo 0.19, t-arvo 1,27)! Täten Merrimenin väite, että Berkshiren tuottoja voisi replikoida passiivisella arvoindeksillä ei pidä paikkansa.

Yksi tekijä, joka pitää ottaa huomioon Berkshiren tuottoja laskettaessa on se, että Buffett ilmoittaa sijoitusyhtiön tuloksen kirja-arvon kasvuna. Tämä poikkeaa olennasesti yksittäisen vuoden markkina-arvon muutoksesta, joka on vahvasti riippuvainen sijoittajien mielipiteestä Berkshiren oikeasta kirja-arvo preemiosta (P/B). Esim vuoden 2012 sijoittajakirjeessä Buffett perustelee käyttämäänsä tapaa näin: 

"One thing of which you can be certain: Whatever Berkshire’s results, my partner Charlie Munger, the company’s Vice Chairman, and I will not change yardsticks. It’s our job to increase intrinsic business value – for which we use book value as a significantly understated proxy – at a faster rate than the market gains of the S&P. If we do so, Berkshire’s share price, though unpredictable from year to year, will itself outpace the S&P over time."

En siten olisi huolissaan pitkälle aikavälille laskettavasta tuotosta vaikka yksittäisen vuoden tarkasteleminen ei olekkaan mielekästä. Usean vuosikymmenen track-record puhukoon puolestaan, johon parin vuoden markkiarvon vaihtelut ovat tasoittuneet varmasti.

Yhteenveto

Buffettin ja Berkshire Hathawayn sijoitustyyli on hyvin kaukana alhaisten tunnuslukujen arvosijoittamisesta, joka voidaan todeta katsomalla yrityksen sijoituksia tai vertailemalla sijoitustuottojen altistumisesta eri anomalioille. On hyvin mielenkiintoista, että silti useat mieltävät Buffettin perinteiseksi arvosijoittajaksi vaikka hän ei sitä ole ollut vuosikymmeniin. Tähän näköjään syyllistyvät vielä laajasti seuratun julkaisunkin toimittajat.

Indeksisijoittamisesta vielä sanottakoon, että minulla ei ole todellakaan mitään sitä vastaan, päinvastoin! Varsinkin passiivisella tyyli-indeksisijoittamisella voi saada aikaan huomattavasti markkinoiden keskimääräistä parempaa tuottoa ilman olennaista riskinkasvua. Kuitenkin joitakin sijoittajia ei voi laittaa näin yksinkertaisesti yhteen laatikkoon ja perustella heidän saavuttamiaan tuottoja pelkästään esim. arvofaktorilla. Kyllä, joidenkin rahastojen kohdalla tuotto on tullut suoraan riskifaktoreista, mutta Berkshiren kohdalla näin ei ole ollut. Berkshire ja kaksikko Buffett/Munger on todistetusti pystynyt tuottamaan sijoittajilleen hyvää passiivisen tyylin päälle. Ja jos tulevaisuudessa asia ei enää pidä kutinsa niin Buffett on itsekin maininnut että sijoittajien kannattaa suosia indeksirahastoja heidän sijoitusyhtiön sijaan.

"If we fail, however, our management will bring no value to our investors, who themselves can earn S&P returns by buying a low-cost index fund."

Suoraselkäisen sijoitusyhtiön johtajan puhetta.



Lähteet: Berkshire sijoittajakirjeet, Kenneth French Homepage, Arvopaperi.fi, Marketwatch.com