Sivut

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kirja-arvostelu: Jukka Oksaharju - Hajauta tai hajoa


 


Sain viime viikolla luettavaksi Nordnetissä meklarina työskentelevän Jukka Oksaharjun toisen julkaisun - Hajauta tai hajoa.  Alla huomioitani Jukan uudesta teoksesta.

Kirja alkaa rahoitusteorian perusteista ja selvittää lukijalleen mitä tarkoitetaan esimerkiksi nykyaikaisella portfolioteorialla ja CAP- mallilla. Rahoitusteorian perusteet ovatkin hyvä lisäinformaation aihe, jotta sijoittajat ymmärtävät mitä olettamuksia heillä on vastassaan osakepoiminnan kannattavuudesta akateemisten olettamuksien perusteella. Markkinoiden lyöminen vuodesta toiseen on todella haastavaa, mutta kärsivällisellä ja laatuyhtiöihin sijoittajalla on poikkeuksellinen mahdollisuus saavuttaa keskivertoa parempia tuloksia. Siten suurin mielenkiinto kohdistuu kirjassa kattavasti läpikäytäviin loistoyhtiöihin, jotka pystyvät kasvattamaan vuodesta toiseen osingonjakoaan. Tämän sijoitustyylin, ja varmasti kirjankin, oppi-isänä on toiminut Warren Buffett, jonka lausahduksia ja sijoitusoppeja kirja tarjoaa runsaasti. Tämä ei tietysti tule yllätyksenä, koska Oksaharjun blogikirjoituksissakin Omahan Oraakkelin lainaukset ovat tuttua tavaraa.

Kirjassa Oksaharjulla on mielenkiintoinen ja tavanomaisesta poikkeava lähtöajatus tarkastella sijoittamista hajauttamisen näkökulmasta. Siksi olikin mielenkiintoista lukea miten salkun hajauttamisen voi ajatella muullakin kuin perinteisellä tavalla osakkeiden ja korkojen kautta. Myös rahoitusteoriasta tuttu riskimääritelmä (tuottojen volatiliteetti) sekä hajauttaminen tarpeeksi moneen sijoituskohteeseen volatiliteetin pienentämiseksi saa kirjassa maanläheisemmän vaihtoehdon. Sijoittajalle, joka on valmis pitämään osaketta vaikka pörssit menisivät kiinni, ei omistusten kurssiheilunnalla ole juuri mitään merkitystä kasvavaan osinkovirtaan verrattuna. Siten Oksaharju käy lävitse useita vaihtoehtoisia hajautustapoja, millä sijoittaja voi ajatella hajauttavansa riskiä yhtiötasolta katsottuna. Harvoin nimittäin tulee miettineeksi, että esimerkiksi iso kansainvälinen yhtiö hajauttaa jo oman liiketoimintansa perusteella sijoittajan riskiä tehokkaasti verrattuna pieneen kotimaiseen nyrkkipajaan. Esimerkiksi Warren Buffett:n sijoitusyhtiön kautta sijoittaja voi saada laajan maantieteellisen-, toimiala-, koko- ja jopa ajallisen hajauttamisen yhdessä osakkeessa. Näiden edellä mainittujen periaatteiden lisäksi Oksaharju esittelee kattavasti myös muita ajatusmalleja riskin hajauttamiseen yhtiöden näkökulmasta katsottuna.

Kirjan ehdottomasti parasta antia ovat kuitenkin, ainakin allekirjoittaneelle, yhtiökohtaiset case-tapaukset hajautuksen näkökulmasta katsottuna. Näiden esimerkkien perusteella lukijalle jää selvä kuva miksi laatuyhtiö on oivallinen sijoituskohde pitkällä aikavälillä kun taas laadultaan heikon/keskinkertaisen yhtiön kannalta ajankuluminen on vain rasite. Tämä kirja antaakin sijoittajalle eväitä poimia sijoituskohteita nimen omaan yhtiökohtaisten muuttujien perusteella. Lisäksi Oksaharju listaa vielä kirjan lopussa seurantalistan hyvistä yhtiöistä, joita voi käyttää lähtökohtana etsiessä uusia ja laadukkaita sijoituskohteita. Monet näistä yhtiöistä ovat myös omalla seurantalistallani, joten yhdyn Oksaharjun näkemykseen yhtiöiden yleisestä laadusta.

Mitä jäin sitten kaipaamaan. Olisi ollut mielenkiintoista, jos teoksesta olisi löytynyt esim. laadukkaista osinkoyhtiöistä muodostettujen salkkujen testituloksia. Tämä olisi antanut lisää painoarvoa miksi laadukkaisiin osingonmaksajiin kannattaa keskittyä suhteessa muihin sijoitusstrategioihin. Varsinkin, jos nämä testitulokset olisivat olleet todella pitkältä aikaväliltä (+25 v), niin markkinoiden mielentilan vaihtelut olisivat jo pyyhkiytyneet pois kursseista ja yritysten todellinen kehitys olisi voitu punnita vaa´alla.


Lopuksi

Miltei kaikki vähänkään pintaa syvemmälle porautuvat sijoituskirjat ovat tehty englannin kielellä, joten oli vaihteeksi piristävää lukea laatutekstiä suomenkielellä. Lisäksi Oksaharju lähestyy kirjoittamista pitkäaikaisen ja kärsivällisen sijoittajan näkökulmasta, joka on myös omaa sydäntä lähellä oleva sijoitustyyli. Voin lämpimästi suositella kirjan hankkimista sijoittajalle, jota kiinnostaa oman salkun hajauttaminen kotipörssinkin ulkopuolelle kansainvälisten laatuyhtiöiden kautta.


Kirjaan voit tutustua enemmän sen kotisivuilla.


Ps. Mikäli osinkoaristokraatit kiinnostaa ja omistat iPhonen, niin tsekkaa tämä: Divitree app


Disclaimer: Kirjoittaja ei omista jutussa esiintyneitä osakkeita eikä ei saa provisioita myydyistä kirjoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti