Tilannekatsaus Q2/2014

Taas on yksi vuosineljännes takana sijoittajan uraa. Salkkuni tuotto oli vuoden 2014 toisella neljänneksellä 7,13 %. Samaan aikaan OMXH Cap -indeksi tuotti 6,42 % ja maailman laajuiset osakkeet (MXWO) 5,74 %. Yhdeksän kuukauden aikana strategiani on tuottanut kulujen jälkeen 32,36 % ja vastaavasti OMXH Cap -indeksi 15,7 % sekä maailman osakkeet noin 13,9 %. Ylituottoa on siis kertynyt mukavasti näihin molempiin indekseihin verrattuna. Tietysti vertailuperiodi on vielä lyhyt, mutta alku on ollut kannustavan positiivinen jatkaa aloitettua matkaa. Lisäksi on huomattavaa, että tällä hetkellä ollaan hieman edellä strategian historiallista keskimääräistä vuosituottoa, joten tulevaisuudessa meno tulee varmasti rauhoittumaan ainakin osittain. Tulevaisuuden tuottoon tulee vaikuttamaan merkittävästi pörssien yleinen kurssikehitys, koska strategia ei missään nimessä ole yleiselle markkinakehitykselle täysin immuuni.

Strategian tuotto vs. OMXH Cap TR

Vuoden toisen kvartaalin aikana jatkoin agressiivisesti omistusten keskittämistä kvantitatiivisen strategian puolelle. Kolmen kuukauden ajanjaksolla myin kokonaan pois omistukset Fortumissa, Konecranesissa, Tescossa ja DB:n Russia ETF:ssä. Tilalle olen ostanut osakkeita varsinkin Singaporesta, Pohjoismaista ja Etelä-Euroopasta. Yhdysvalloista en tällä hetkellä löydä (yllätys yllätys) oikein mitään ostettavaa, koska arvostustasot on siellä karannut yleisindeksien ohella myös yksittäisissä yhtiöissä.

Tällä hetkellä salkun kokonaisallokaatiosta kvantitatiivinen sijoitusstrategia edustaa jo noin 58 %:ia. Tulevaisuudessa suhdeluku tulee edelleen kasvamaan, kun säästän lisää varallisuutta osakkeisiin ja myyn muita positioita pois salkusta. Esimerkiksi tulen varmasti tulevaisuudessa luopumaan omistamastani Lyxorin Russia ETF:stä. Myös Sammon keventäminen on mahdollista, mutta se vaatisi osakkeen kurssin voimakasta nousua nykyisestä. Muuten omistamani buy n´ hold -yhtiöt ovat todellisia laatuyhtiöitä, joiden joukosta on karsittu mädät omenat pois. Toki näitä laatuyhtiöitä ei ole enää jäljellä kuin kourallinen: Aflac, Coca-Cola, H&M, Sampo, Tikkurila ja Walmart.

Salkun allokaatiot

Sijoitusten ajoittamisesta

Kirjoitin (ja valitin) viime vuoden puolella useasti, että en löydä enää markkinoilta laatuyhtiöitä edullisesti ja että yleisesti ottaen arvostustasot ovat korkeahkoja seuraamillani markkinoilla. Edeltävään liittyen mietin tulevia askelmerkkejä sijoittamisessa ja päätin aloittaa uuden sijoitusstrategian mukaiset osakeostot siitä huolimatta, että sijoitusympäristö ei ollut paras mahdollinen:

"Joku voisi kysyä kannattaako juuri nyt aloittaa sijoittamaan, kun kurssit ovat jo korkealla. Esitän vastakysymyksen: Jos strategia on ollut vain kerran 21 vuoden aikana tappiollinen, niin onko minulla varaa olla aloittamatta sitä välittömästi? Minusta ei. En toki osaa ennustaa tuleeko juuri seuraavasta vuodesta tappiollinen ja mahdollisesti siitäkin seuraavasta. Se voi olla hyvin mahdollista. Nyt olen kuitenkin kylvänyt siemenen maahan, josta alan pitkäjänteisesti kasvattamaan jotain suurta. Aika näyttää miten siinä onnistun."

Päätös tuolloin luopua markkinoiden ja sijoittamisen ajoittamisesta kannatti. Oikeastaan oma arvioni markkinoiden arvostustasoista perustui lähinnä Yhdysvaltojen ja Euroopan yleisiin arvostuskertoimiin ja yksittäisiin yhtiöihin. Kvantitatiivisen mallin yksi hyvä puoli on, että sen avulla pystyn etsimään edullisia osakkeita ympäri maailman - jostain päin maailmaa löytyy aina edullisia osakkeita. Tällä hetkellä osakkeiden etsiminen alkaa 172 018 osakkeen joukosta 20 eri maasta. Tiukkojen seulojen läpi löydän kuukausittain tarpeeksi edullisia vaihtoehtoja, joten ostokohteista ei ole pulaa. Tämä ei kuitenkaan takaa, että tappiollisia hetkiä tai alituoton ajanjaksoja ei tulisi tulevaisuudessa - se on täysin väistämätöntä. Mikään strategia ei toimi aina ja siinä piilee niiden mahdollisuus menestykseen pitkällä tähtäimellä: Yksinkertaisesti me ihmiset emme ole kovin hyviä seuramaan mitään strategiaa pitkäjänteisesti. Vaikka jokin strategia tai toimintatapa olisi todistettu hyväksi tavaksi toimia historiallisesta, alamme epäillä sen toimivuutta heti, kun se ei toimi kuukauteen tai puoleen vuoteen. Saatikaan sitten esimerkiksi pariin vuoteen. Siten alituottokuukausien osuessa kohdalle on suuri vaara hylätä strategia, joka todennäköisesti kääntyy taas kohta menestyväksi. Edellä mainittu on ainakin omasta mielestäni suurin syy miksi edelleen esimerkiksi perinteisellä arvosijoittamisella voi saavuttaa hyviä sijoitustuloksia.

Kehittyminen

Sijoitusstrategiani on jo nyt elänyt olennaisesti alkuperäisestä, vaikka strategian kivijalka onkin pysynyt lähes samana. Olen ottanut uusia maita mukaan alkuperäisen hajautuksen oheen. Näin olen voinut keskittyä osakkeisiin, joiden kriteerit täyttävät parhaiten tiukat vaatimukset sijoituskohteelle eikä osakvalinnassa tarvitse tehdä suuria kompromissejä. Lisäksi olen lisännyt alkuperäiseen malliin muutaman tunnusluvun, joiden avulla olen voinut laskea riskiä, että poimin strategian kannalta epäedullisia yhtiöitä. Kaikki lisätyt tunnusluvut eivät suoraan paranna tuottoa, mutta antavat lisävarmuutta osakkeiden sopivuudesta sijoituskohteina. En kuitenkaan ole vielä täysin tyytyväinen strategian kaikkiin osatekijöihin, mutta teen lähes päivittäin työtä ainakin ajatuksen tasolla strategian kehittämiseksi. Matka siis jatkuu.

Kun puhun strategian kehittämisestä, niin en tarkoita missään nimessä viimeisen prosenttiyksikön kymmenyksen viilaamista uusien backtestien avulla. Mikäli käyttää samaa aineistoa strategian kehittämiseen voi helposti syyllistyä "data-mainaukseen" tai "datan taivuttamiseen". Edellä mainitun prosessin avulla voidaan löytää historiassa loistavasti menestynyt strategia, jolla ei kuitenkaan ole välttämättä menestysmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Siksi onkin tärkeää, että kehitetty strategia pohjaa terveeseen järkeen ja muihin aikaisempiin (akateemisiin) tutkimuksiin, jotta se on uskottava.

Lopuksi

Mennyt puoli vuotta on ollut hektistä aikaa. Nyt on aika ottaa parin viikon hengähdystauko niin töistä kuin sijoittamisestakin, jotta on taas syksyllä valmis uusiin haasteisiin. Syksystä näyttääkin tulevan kaikilla elämän osa-alueilla kiireinen, mutta erittäin mielenkiintoinen!

Hyvää kesää kaikille,

Juho

*Kirjoittajan ajatuksia voi seurata myös Twitteristä (@JuhoAppel)

Yhteenveto Q2/2014

Indeksoitu tuotto Q2/2014: 7,13% 

Indeksoitu tuotto strategian alusta (9kk): 32,36 %
Indeksoitu tuotto blogin alusta: 79,57 %

Osakeostot: Uuden strategian mukaisia positioita

Osakemyynnit: Fortum, Konecranes, Tesco & DB Russia ETF

Miksi hajauttaa?

Hajauttaminen. Tuosta sanasta puhutaan usein sijoittamisen ainoana ilmaisena lounaana ja useat tahot korostavat sen tärkeyttä tehokkaan sijoittamisen olennaisena osana. Toisaalta monet pitävät hajauttamista kirosanana, joka ainoastaan laskee sijoitustuottoja. Jos varsinkin yksittäisten osakkeiden tuottoja voisi ennustaa luetettavalla tavalla kannattaisi aina panostaa kaikki pelimerkit yhteen osakkeseen, jolla on suurin potentiaali vahvaan kurssinousuun. Sillä eihän olisi mitään mieltä hajauttaa vähäisiä varoja muihin osakkeisiin, joiden tuotto tulee olemaan matalampi, kuin tämän yksittäisen loisto-osakkeen.

Yksittäiseen aliarvostettuun osakkeeseen panostaminen on onnistunut muun muassa Warren Buffettilta, kun hän sijoitti merkittävän osan varoistaan American Express -nimiseen yhtiöön. Tällöin Buffett näki, että osakkeen tuotto-riski -potentiaali oli sen verran houkutteleva, että siihen kannatti laittaa kiinni suurin osa pelimerkeistä. Lopputulos on pala historiaa, kun American Express selätti liiketoiminnalliset haasteensa ja säilytti asemansa kuluttajien silmissä todellisena brändiyhtiönä.

Totuus on kuitenkin, että me emme ole sijoitustaidoiltamme mitään warrenbuffetteja. Tai ainakaan allekirjoittanut ei ole. Siksi minä hajautan salkkuni sijoitukset useampaan eri osaan. Tottakai minäkin haluaisin sijoittaa kaikki rahani yhteen osakkeeseen, joka nousee eniten seuraavan vuoden aikana. En kuitenkaan kykene tähän, joten en edes yritä. Edeltävä lause ei tarkoita, että en etsisi aktiivisesti potentiaalisesta hyviä sijoituskohteita. En vain tiedä, mikä niistä tuottaa tulevaisuudessa parhaiten.

Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää kahta osaketta, johon olen sijoittanut menneen puolen vuoden aikana. Molemmat osakkeet (A ja B) näyttivät potenttiallisesti aliarvostetuilta testaamani sijoitusstrategian perusteella, mutta olin erityisen kiinnostunut osakkeesta B. Jos tuolloin olisi pitänyt tehdä valinta näiden kahden sijoituskohteen väliltä, niin olisin ehdottomasti valinnut osakkeen B. Tämän osakkeen tunnusluvut näyttivät hieman paremmilta ja muutenkin osake A näytti ulospäin sisältävän jo enemmän tulevaisuuden odotuksia kuin osake B.

Miten näiden yritysten liiketoiminnalle ja tuotoille sitten kävi? Yhtiöiden liiketoiminta on kehittynyt toisistaan täysin poikkeavasti. Osake A:n liiketoiminnnan tulos löi analyytikkojen ennusteet ja teki kaikkien aikojen parhaan kvartaalituloksensa. Osake B:n liiketoiminnan tulos oli vaisu jääden analyytikkojen arvioista. Osaketuottojen osalta nämä osakkeet ovat olleet myös tuottojakaumien ääripäitä salkussani: A on tuottanut noin 130 % viiden kuukauden aikana ja B -30 %. Jos olisin ostohetkellä luottanut omaan subjektiiviseen arviooni osakkeiden potentiaalista ja keskittänyt kaikki panokset osakkeeseen B olisi salkun kokonaistulos ollut merkittävästi huonompi, kuin mitä se nyt on ollut (26,4%/7kk). Siten sijoituskohteiden valitsemisessa ja hajautuksen välttämisessä on suuri sijoittajapsykologinen ansa.

Rahoitusteoria ja todellinen riski

Rahoitusteorian mukaan hajauttaminen parantaa tuotto-riski -suhdetta. Jo kymmeneen osakkeeseen hajauttaminen laskee salkun hajautettavissa olevaa riskiä, eli yksittäisiin yrityksiin liittyvää riskin osaa. Nyt riskistä puhutaan nimen omaan salkun tuottojen heilahteluna (volatiliteetti). Meille sijoittajille todellinen riski on kuitenkin pääomien pysyvä menettäminen. Pääoman pysyvä menettäminen on hyvin mahdollista, jos sijoitussalkussa on vain muutamia osakkeita, jotka sattuvat tuottamaan todella huonosti. Ainakin salkun tuottopotentiaalille on haitallista esimerkiksi ensimmäisinä vuosina aiheutuvat suuret tappiot, koska niiden umpeen kurominen vaatii tulevaisuudessa suuria tuottoja. On hyvä muistaa, että 50 % tappio vaatii 100 % nousun, jotta sijoittaja on takaisin omillaan.

Osakkeiden lukumäärän vaikutus salkun tuoton heilahteluihin

Alla oleva kuvaaja havainnollistaa oman strategiani sattumanvaraista tuottojen jakaumaa backtestastattujen tuottojen ja hajontojen perusteella laskettuna. Kuten kuvaajasta nähdään, niin 30 vuoden aikana tuottojen jakaumavaihtelu olisi paljon pienempää, jos salkussa olisi 100 osaketta. Jos taas salkussa olisi ainoastaan 1 osake per vuosi olisi tuottojakauma paljon laveampi. Huonoimmassa tapauksessa  salkkuun valikoituisi muutama vuosi peräjälkeen tuottojakauman vasemmassa laidassa olevia havaintoja, jolloin riski pääomien lopulliseen häviämiseen ja mataliin havaittuhin tuottoihin olisi suuri.

Vuosituottojen hajontoja

Tärkein havainto kuvaajasta on se, että mitä enemmän salkussa on osakkeita niin sitä lähempänä salkun vuosituottojen havainnot ovat odotettua keskiarvoa. Tietysti sijoittajan kannattaa miettiä, mikä on hajauttamisen riittävä taso tuotto-riski -suhdetta silmällä pitäen.

(Voit lukea tästä linkistä enemmän Turnkey Analystin kirjoituksesta suurten numeroiden laista ja ladata excel-pohjan, jolla voi testata itse miten tuotot jakautuvat eri oletusarvoilla.)

Hajautuksen riittävä määrä

On kuitenkin huomattava, että myös liiallinen hajauttaminen on ainakin omasta mielestäni kannattamatonta siinä missä sijoittaminen vain yhteen tai kahteen osakkeeseen. Mikäli salkussa on kymmeniä eri osakkeita nousee esim. kaupankäyntikustannukset korkeiksi. Myös portfolion hallinta vaikeutuu, kun seurattavia osakkeita on kymmeniä. Lisäksi kolmantena ja ehkä tärkeimpänä pointtina sanottakoon, että liiallinen hajauttaminen laskee sijoitustuottoja. Olen testeissä havainnut, että osakkeiden merkittävä lisääminen salkkuun laskee enemmän salkun  tuottopotentiaalia kuin mitä niiden lisääminen laskee salkun riskisyyttä (tässä tuottojen heilunta!). Selittävänä tekijänä voidaan mainita, että liiallisesti hajautettu salkku lähenee sisällöltään indeksiä, jonka vuoksi salkun on vaikea saavuttaa poikkeuksellisen hyviä tuottoja.

Mikä on sitten oikea osakkeiden lukumäärä salkussa? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, koska se riippuu varmasti jokaisen sijoittajan itselleen valitsemasta strategiasta. Omasta puolestani voin sanoa, että en voisi kuvitella sijoittavani vain kahteen osakkeeseen kaikkia varojani. Toisaalta salkussani ei tule olemaan kymmeniä eri osakkeita, koska haluan tavoitella markkinoista poikkeavaa tuottoa.

Yhteenveto

Mikäli uskot, että et kykene valitsemaan yhtä tai kahta helmeä suuresta joukosta osakkeita, kannattaa sijoitustusten hajauttaminen. Kuitenkaan hajauttamista ei kannata löydä yli, koska liiallinen hajauttaminen syö sijoitustuottoja. Siten keskitetty, mutta silti hyvin hajautettu salkku antaa omistajansa nukkua yöt hyvin ilman, että sijoitustuotoista tarvitsisi juurikaan tinkiä. Näin ainakin itse uskon.