Sivut

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Case Talvivaara


Niin makaa kuin petaa - Talvivaara Kuva: Yle.fi
Pakko laittaa vielä omakin lusikka tähän Talvivaaran ympärillä vellovaan keskusteluun. Sijoitamista harrastava, tai tarkemmin sanottuna Suomeen liittyvää uutisointia seuraava, ei ole voinut välttyä kuulemasta tai näkemästä Talvivaaran vuodosta kertovaa negatiivista uutisvirtaa. Vaikka laskenkin itseni kapitalismia kannattavaksi henkilöksi, niin en voi silti ymmärtää Talvivaaran luonnon tuhoamista huonon kaivostoiminnan sivutuotteena. Kirjoitin viime helmikuussa lyhyen artikkelin yhtiöstä, kun päätin myydä kaikki Talvivaara osakkeet. Allekirjoitan edelleen silloin esilletuomani syyt miksi irtaannuin yhtiöstä ja miksi sijoittaminen Talvivaaraan oli jo lähtökohtaisesti suuri virhe. Lainaus tekstistä: 

  • "Kasvuyritys, jonka tuotto riippuu pitkälti tulevaisuuden odotuksista.
  • Ei tuloshistoriaa kannattavana yrityksenä
  • Ei maksa osinkoa
  • En luota yhtiön johtoon enkä suurimpiin osakkeen omistajiin, että he toimisivat myös piensijoittajia kunnioittavalla tavalla
  • Toistuvat ylioptimiset odotukset liiketoimintaa kohtaan (tuotantotavoitteet vs. toteutuma)
  • Ympäristöasioiden hoito ja tiedottaminen
  • Liiketoiminta on kilpailuedutonta ja on riippuvainen metallien hinnankehityksestä"

Kaikki yllä oleviin kohtiin liittyvät riskit ovat toteutuneet Talvivaaran tapauksessa. Alkuperäisessä tekstissä kuitenkin kerroin kunnioittavani Pekka Perää, koska hän oli luonut työpaikkoja Kainuuseen ja Suomeen tinkimättömällä yrittäjäasenteellaan. Pidän edelleen hyvänä asiana, että Kainuuseen on saatu uusia työpaikkoja, mutta hinta joka siitä on jouduttu maksamaan ympäristön (ja sijoittajien) kustannuksella on ollut huomattavan korkea. Pidän edesvastuuttomana, että Perä ei ole kommentoinut ympäristösotkuja millään lailla, vaikka hän on edelleen yhtiön hallituksen puheenjohtaja.

Talvivaara on uskomattoman hyvä esimerkki yrityksestä, jonka corporate governance (Wikipedia) ja tiedotuspolitiikka on jäänyt kivikautiselle tasolle. Uskon, että muutaman vuoden päästä kauppakorkeakouluissa käydään läpi casea suurennuslasin kanssa ja tapauksesta yritetään ottaa oppia siitä miten ei ainakaan kannata järjestää yrityksen hallintotapaa ja tiedottamista medialle sekä omille osakkeen omistajille.

Sijoittamisesta Talvivaaraan sen verran, että minulla ei ole hajuakaan siitä mihin suuntaan yrityksen osake tulee kehittymään. Tottakai osakkeen kurssi tulee seuraamaan pitkällä aikavälillä yhtiön liiketaloudellista kehittymistä, mutta lyhyellä välillä negatiivinen uutisvirta antaa jatkuvaa painetta kurssikehitykselle. Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että minua ei juuri kiinnosta Talvivaaran tuleva kurssikehitys: Vaikka yritystä myytäisiin fire-sale hintaan, niin en periaatteesta ole kiinnostunut laittamaan ropoakaan Talvivaaraan. Piste.

4 kommenttia:

  1. Juu, itsekin myin tuossa joku päivä sitten omistukseni pois, kun pakko se oli vain todeta, että ei siitä hommasta näköjään mitään tule. Takkiinhan siinä tietysti tuli, mutta kerran se vain vituttaa ja tappiot voi onneksi vähentää.

    Mutta häviäminen opettaa, mitä sijoittamiseen tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhtaasti sijoittamismielessä Talvivaaraan on pirullinen tapaus. Yhtiöllä ei ole kannattavaa historiaa takanaan, joten koko tulevaisuuden kannattavuus perustuu pelkästään odotuksiin. Lisäksi yhtiön johto ei ole toiminut luottamusta herättävästi eikä liiketoiminnalla ole minkäänlaista kilpailuetua. Toisaalta osakkeita ei tekisi mieli myydä, koska Talvivaaralla on olemassa potenttiaalia muodostua hyväksi sijoituskohteeksi. Kuinka paljon sijoittajaa nimittäin ottais päähän, jos hänen myytyään osakkeet niiden kurssi alkaisikin orastavan nousuputken...

      Mutta odottavan aika saattaa muodostua pitkäksi! Ei nimittäin ole mitään takeita siitä milloin kaivos alkaa tuottamaan voittoa vai tuottaako se koskaan. Edessä saattaa olla osakeantia, lisävelkaantumista ja jopa kaivoksen sulkeminen täydellisessä katastrofitilanteessa. Nyt testataan Talvivaaraan sijoittaneiden usko ja mahahapot karuimmalla mahdollisella tavalla.

      Poista
  2. itse en ole viherpipertäjä, mutta talvivaaran tolvailut ottavat rajusti päähän luonnon tuhoamisen takia. sukulainen on työskennellyt koko ikänsä ympäristönsuojeluviranomaisena ja on koko kaivoksen prosessin ajan ihmetellyt viranomaisten toimintaa talvivaaran tapauksessa. on vain ajan kysymys, milloin nimenomaan viranomaisten toiminnasta tehdään tod.näk. tutkintapyyntö, niin leväperäistä se on ollut.
    itse en ostanut talvivaaraa, koska mielestäni olisi ollut järkevämpää sijoittaa nikkelin futuureihin jos talvivaaraan olisi alunperinkään uskonut.

    VastaaPoista
  3. Jos pitäisi valita kahden väliltä, että sijoittasinko metalleihin vai kaivoksiin, niin sijoittaisin ehdottomasti (laadukkaisiin) kaivosyrityksiin. Pala metallia ei tuota mitään ja on pohjimmiltaan spekulaatio, joka perustuu muiden sijoittajien maksamaan hintaan. Kaivosyhtiöt taas voivat tehdä rahaa tuottamallaan metallilla ja näin ollen maksaa sijoittajalle tuottoa (osinkoja) vaikka metallin hinta pysyisi muuttumattomana tai jopa laskisi.

    VastaaPoista